Lancasterin herttuan rakastajatar, Katherine

Julkaistu tekijä admin
Katharine, Lancasterin herttuatar

Katherine De Roet syntyi noin 1350 Hainaultissa, ritari Paun de Roetin tyttärenä. Ja kuten usein historiassa, hänen äitinsä nimeä ei ole jäänyt kirjoihin,

Katharinen isosisko Philippa meni naimisiin Canterburyn tarinoiden kirjailijan Geoffrey Chauserin kanssa, millä silläkin oli historialliset seurauksensa, josta joskus saatan kertoa.

Geoffrey Chauser, kuten kaikki tiedämme, oli viinikauppiaan pojasta hovimieheksi ja diplomaatiksi noussut Lontoon porvari, ja hänen kauttaan Katherine liittyi siskonsa seuraan Edwardin III hoviin noin 1360, missä hän tapasi ensimmäisen miehensä, ritarin, Sir Hugh Swynfordin.

Sir Hugh oli ammattisotilas, jonka kartanon tiedettiin olevan rappiolla ja pääosa tuloista tuli hänen lääninherralleen, John Gauntille, Lancasterin herttualle ja kuninkaan kolmannelle pojalle, tehdyistä palveluksista, sekä siitä, mitä Ranskan sodista onnistui haalimaan. Lue lisää ”Lancasterin herttuan rakastajatar, Katherine” →

Nainen Bragalonessa – Asunta Costa

Julkaistu tekijä admin

Asunta Costa asui Vanhankaupungin toisella laidalla ja Nieddu jätti auton muurien ulkopuolelle,  Satamaportin tuntumaan ja hän käveli Capratorenten kanssa muurien sisään ja kääntyivät heti sen myötä kulkevalle kadulle itään, merelle päin.

Etsitty talo oli nuorempi kuin kumpikaan naapurinsa, noin 400 vuotta sitten kahden vauraamman talon väliin työnnetty kapea rakennus, jonka takasivu oli kiinni kaupungin muurissa ja jossa hankalan kapea portaikko kiemurteli kuudenteen kerrokseen, missä oli kaksi ovea, toinen kadun puolelle, toinen muurille päin. 

Capratorrente vilkaisi porrastasanteelta kapealle sisäpihalle, joka oli kenties kaksi metriä leveä, eikä varmaan kuutta metriä pidempi. Ikkunalaudalla oli hylätty linnunpesä. 

Nieddu katsoi kysyvästi päällikköään, ”kumpi?” 

Capratorrente kohautti hartioitaan, ”sinä tiedät yhtä hyvin kuin minäkin.” 

”Sitten otetaan pihan puoli ensin”, Nieddu sanoi ja löi nyrkkinsä oveen, kolme kertaa. Capratorrente mietti, miksi aina kolmasti, ei kahdesti eikä neljästi, vaan kolmasti.  

Nieddu ehti nostaa kätensä uudelleen, kun oven takaa kuului rapinaa ja hieman särkynyt naisääni sanoi, ”kuka siellä?”

Ylikomisarion vilkaisu sai Nieddun vastaamaan, ”poliisi, avatkaa ovi!”

Poliisit kuulivat ensin kun jotakin raahattiin oven takana, pienen valituksen, teräksen kiljaisun terästä vasten ja sitten lukon rattaan rapsahtuksen. 

Sirorakenteinen, pieni nainen, kuluneessa sinisessä leningissä katsoi miehiä kapeasta käytävästä, jonka käytännössä tukki suuri nojatuoli, joka arvatenkin oli ollut ovea vasten. Nainen oli polvillaan tuolin päällä ja nousi siitä sen taakse seisomaan. 

Capratorrente haistoi tunkkaisen ilman päältä huonossa rasvassa paistetun sardellin, kalan jo hieman pilaantuneen löyhkän ja naisen tuoksun, jossa oli sairauden kirpeyttä. Myötätunto sipaisi Ottoa.

”Oletteko Asunta Costa?” Ylikomisario kysyi, lempeästi, kuin puhuisi lapselle. 

”O-olen,” nainen vastasi,epävarmasti. 

”Meillä olisi hieman kysyttävää, saisimmeko tulla sisälle?” Odottamatta vastausta Capratorrente tarttui eteistä tukkivaan tuoliin ja nainen, enempiä kieltämättä tai myöntämättä, nousi siitä ja perääntyi käytävään. Vasta kun poliisit olivat eteisessä, nainen havahtui ja sanoi, ”tulkaa sisään!” 

Capratorrente kantoi tuolia edellään ja nainen perääntyi keittiöön. 

Keittiö näytti murheelliselta, nuhruiselta tavalla, jossa näkyi että hetkittäin sitä yritettiin pitää siistinä, mutta silti oli vain päivänä päässä hetkestä, se päivä ei ehkä olisi tänään, eikä huomenna, mutta silti vain päivän päässä siitä, kun saasta ja kaaos saisivat lopullisen otteen. Alkovin puoliksi avoimen verhon takaa näkyi rautasänky, jossa lakanat kenties saattoivat muistaa paikoin oikean, alppien valkoisen värinsä, mutta joiden sävy kuitenkin viittasi jo lyijyn harmaaseen syystaivaaseen. Lue lisää ”Nainen Bragalonessa – Asunta Costa” →

Oh how small are the pieces of my happiness in the world

Julkaistu tekijä admin

I am writing a long series on human evolution and the development of human culture.
This text is translated from the closing speech of its first season.
The title is from the song ”Juokse sinä humma” – ”Run my little horse” by the famous Finnish singer-songwriter Tapio Rautavaara.
You can decide for yourself whether this is a story, a poem or a factual text.

There they are, the myths behind the bags.

Birth, and then above the savannah sky,
the moon, like gold, crossing the sky

repeating itself as in a spasm

Moon from period to month,

changing, yet always the same

but with the sun on top

always the same,

again and again year after year,

raises the savannah to the haze

not as important as the moon, of course

that illuminates at night, in the darkness

like the women, the sisters of the moon

then come the rains, as come

as a thankful torment,

like so like so like

As the changing sky

which lightning cleaves, again

always different, but the same as the rain from the day

Then after the rain the earth heavy with grass
green beyond the blue mountains

green to the green sea Lue lisää ”Oh how small are the pieces of my happiness in the world” →

Heleena-tädin seikkailu Talibanien parissa

Julkaistu tekijä admin

Kuten kaikki varmasti tietävät, minulla on noin 18,6 tätiä, ja yksi heistä, Heleena oli aikoinaan rahtilentäjänä Aasian puolella.

Poikaani pyydettiin koulussa kirjoittamaan aine, jossa olisi seikkailu ja opetus, ja poika valitsi aiheeksi sitten isotätinsä Heelenan.

 

Heleena-täti

” Isin täti Heleena on lentäjä ja lensi yli Afghanistanin, kun hän huomasi että koneen moottoreissa on vikaa ja on tehtävä pakkolasku.
Ensin hän avasi pullon yhden Lagavulinia, koska pelkäsi että se voisi mennä pakkolaskussa rikki.

Heleena-täti näki vuoristossa juuri sen kokoisen tasaisen paikan rotkon kupeessa, että voisi onnella saada pakkolaskun tehdyksi ja kaarsi sitä kohden.

Kone tuli epätasaiselle alustalle kolisten ja pomppien täti sai juuri ja juuri koneen pysähtymään ennen rotkoa.

Täti oli niin onnellinen laskeutumisestaan, että joi ensimmäisen pullon tyhjäksi ja lähti koneesta, toinen Lagavulin pullo kädessään ja kun paikalliset talibanit huomasivat hänet, lentäjänaisen ilman huntua ja viskipullo huulillaan. Lue lisää ”Heleena-tädin seikkailu Talibanien parissa” →

Jahti

Julkaistu tekijä admin

Persut valittavat että ovat nyt ajojahdin kohteena.

Tällaisena konservatiivina on sanottava, ettei se ajojahti ole laisinkaan huono idea.

Ajatelkaapa nyt.

Kuulas lauantain aamu, järven pinnalta kevyt auer valtaa rantaniitylle, syöt aamiaisen ja käyt pihalle. Katsot että takin punainen villa on puhdas,  napautat kevyellä huitaisulla roskan saapashousujesi valkoiselta veralta . Katsot korkeakiiltoisen saappaan kyljessä olevaa koivikon varjon leikkiä, kun tallimestari tuo hevoset paikalle, ja samalla tarjoillaan ensimmäinen jahtiryyppy.

Flirttaat kenties vähän, samalla katsot: niin se on taas Koistinen lihonut viime jahdista, vielä se mahtuu takkiinsa, mutta toivottavasti saa vankan ratsun. Lue lisää ”Jahti” →

Cesare Borgia & Co. osa 9

Julkaistu tekijä admin

Paavin pallit Ranskan ovenraossa.

 

Poliittinen tilanne oli mutkikas 1490-luvulla.
Cesare oli saanut kardinaalin arvon 20. syyskuuta 1493, samalla kun paavi nimitti 11 muuta kardinaalia, sellaisia, joilta arveli saavansa tukea, jos Ranska yrittäisi pakottaa kardinaalit sivuuttamaan hänet, jota pidettiin mahdollisena liikkeenä.
 25. tammikuuta 1494 Ferdinand I, Napolin kuningas kuoli ja kuninkaaksi nousi poikansa Alphonso II.

Charles VIII, Ranskan kuningas


 Silloin Ranska lähti varsinaisesti liikkeelle, esitti ensin muodollisen vaatimuksen Napolin kruunusta ja alkoi keräämään joukkoja. Meni syksyyn, ennen kuin Ranskan armeija pääsi Italian puolelle 8. syyskuuta, ja liittyi Milanon joukkoihin.
Lue lisää ”Cesare Borgia & Co. osa 9” →

Cesare Borgia & Co. osa 8

Julkaistu tekijä admin

Mitä helvettiä tämäkään asia kuuluu Ranskan kuninkaalle?
Yleisesti ottaen ei niin kilin genitaalia, mutta kuten tiedämme, ainahan ranskalaiset änkeävät mukaan säheltämään, jos vain on pienikin tilaisuus.
Varokaa siis ranskalaisia, silloinkin kun he tuovat lahjoja.

Beatrice d’Este, Ludovico il Moron vaimo

Ranskan kuningas oli sitä mieltä, että hän oli oikeastaan Napolin kuningas. Joo, mä tiedän, ei niitä pidä ottaa vakavasti, mutta nyt oli jokeri pakassa. Sforzan Ludovico oli Milanon valtionhoitaja ja pakassa vielä kaksi akkaa, joista toinen oli Ludovicon veljen pojan vaimo ja toinen Ludovicon oma muija. Se on ihan jumalaton sotku, kun Ludovicon vaimo sai pojan ja ja kun veljenpojalla, Gian Galeazzolla, jonka puolesta Ludovico hoiti Milano-bisnestä,  oli hänelläkin poika. Herttuan, Gian Galeazzon poika Francesco Maria Sforza syntyi tammikuun 30.päivä 1491 ja Ludovicon poika Massimiliano Maria Sforza 25.tammikuuta 1493.

Milanon herttuatar, Napolin prinsessa Isabella

Eli ei kahta sanaa, ettei herttuan poika olisi ollut vanhempi, mutta silti Ludovico paiskaa ohi herttuan pojalleen titteliksi Pavian kreivi, vaimonsa vaikutuksesta, ja tuo titteli oli perinteisesti kruununperillsen titteli.
 Herttuatar oli Isabelle di Aragon, Napolin prinsessa, saa hepulin poikansa syrjäyttämisestä ja pyytää sitten Napolin kuninkaalta, isältään Francesco II:selta toiselta.


Lue lisää ”Cesare Borgia & Co. osa 8” →

Cesare Borgia & Co. osa 7

Julkaistu tekijä admin

Joffre, nuorimmainen. 

 

Goffreddo, Joffre, oli Vanezzan lapsista nuorin, syntyi 1481 tai 1482, saattoi olla muita kiireitä, koska tarkkaa syntymäpäivä ei tiedetä. 

Hän oli niin nuori, ettei hänen merkityksensä historiassa koskaan noussut samanlaiseksi kuin sisaruksillaan, Joffre ei ollut kiinnostunut politiikastta, hän ei ollut juonimassa Ranskaa vastaan, ei ollut järjestämässä hengiltä kilpailijoita tai osallistunut merkittäviin sotaretkiin, mutta kelpasi kyllä isälleen pelinappulaksi, sillä Joffren ja Sancha de Aragon, Napolin kuninkaan Alfonso II:sen avioton tytär naitettiin toisilleen 1494, kun sulhanen oli 12- tai 13-vuotias, morsian nelisen vuotta vanhempi. Lue lisää ”Cesare Borgia & Co. osa 7” →

Cesare Borgia & Co. osa 6

Julkaistu tekijä admin

Paavin tytär, Lucrezia

Hän syntyi Subiacossa  18 huhtikuuta 1480. Sanotaan, että heidän syntyperänsä, kardinaalin ja vielä ulkomaalaisen kardinaalin lapsina vaikutti siihen, että perheestä tuli sisäänpäin lämpiävä, heidän palvelijansa olivat paljolti, jos ei sukulaisia, niin ainakin katalonialaisia, ja lapset kasvoivat läheisiksi, erityisesti Lucrezian ja Cesaren suhde oli lämmin.
Sanotaan että äitiin, jonka kanssa hän kasvoi varhaiset vuotensa, suhde oli etäisempi kuin isään, mutta tämä ei kokonaisuuden kannalta vaikuta uskottavalta. Todennäköisesti suhde äitiin etääntyi varhain kun isä uskoi hänet pikkuserkkunsa, Adriana Orsinin kasvatettavaksi, kun Lucrezia oli kolmen vanha.
Adriana Orsinin pojan vaimo oli Aleksanterin uusi rakastajatar, minkä lisäksi tämä Adriana oli katalaani ja sukulainen, joten paavi luotti tähän.

Lucrezia kasvoi 10 vuotta yhteydessä Orsinin perheeseen ja isän rakastajattaresta tuli hänen hyvä ja elinikäinen ystävänsä.

Lucrezian koulutus muodollisesti oli ajan tavanmukainen naisen koulutus, hän oppi espanjaa, italiaa ja latinaa, isäpuolensa, Vannezzan aviomies Carlo Canale opetti hänelle runoutta, mutta hänelle opetettiin myös musiikkia, tanssia, piirustusta, kirjontaa sekä tietysti uskontoa, paavin tytär kun oli,  puhetta ja keskustelutaitoa opetettiin tietoisesti ja harkiten. Kuitenkin on ilmeistä, että hänen huoltajansa Adriana Mila Orsini piti huolta että hänen holhottinsa sai varhain myös poliittista opetusta, sillä Lucrezian tähän puoleen kiinnitettiin huomiota jo varhoin.

Ennen kuin Lucrezia täytti kaksitoista hänet oli kihlattu jo kahdesti Espanjan korkeiden aatelisten kanssa, mutta kun Rodrigo loi nahkansa Aleksanteri VI:n hahmoon, myös tyttären avioliitto sai uutta merkitystä.

Kardinaali Ascanio Sforza, Aleksanteri VI:n vanha tukija, ehdotti avioliittoa veljenpoikansa Pesaron kreivi Giovanni Sforzan ja Lucrezian välille ja tämän liiton poliittinen merkitys oli lujittaa liittoa Milanon kanssa Ranskan laajentumispyrkimyksiä vastaan. Lue lisää ”Cesare Borgia & Co. osa 6” →