Myyräkseen pitää tehdä myyräntyötä 2., eli

…minä olen Petja Jäppinen, ja te että mahda mulle mitään.

No te, jotka luette minua, tiedätte, että olen ensin myynyt vain perintökamojani ja nyt vielä oman vietin myötä kerättyä, kun olisi tarkoitus muuttaa uuteen kämppään ensivuonna.

Myyn jotakin päivittäin. Just tänään keramiikkapullo, jossa kapteeni istuu tynnyrin päällä seuraavalla myyntitekstillä
Kapteenin snapsipullon ääressä voit muistella laivastoaikojasi

Haluatko yhdistää laivastoaikojesi muisteluun jotakin positiivista, lorauksen astian pohjalle jotakin vähemmän suolaista. Tämän ääressä voit muistella hurjaa merimatkaa, jonka nuorena teit, jolloin eväät meinasivat loppua, ja suu oli nesteen puutten vuoksi niin kuiva kieltä ei saanut irti kitalaesta kuin taltalla, mutta onneksi Suomenlinnan Elannosta sai olutta melkein heti, kun lautta tuli rantaan.
Tätini outouksien kokoelmasta taas tämmöinen snapsikapteeni kuuden keraamisen pienen mukin kanssa.
Kapteeni voisi värväytyä 42 hinnalla taas uuteen seikkailuun, koko äijä on pääharteilla 28 senttiä korkea.
Kapteenin niska on vähän väsynyt, sen ymmärtää, kun ajattelee mikä määrä juomia on siitä kurkusta kulkenut, mutta vielä toimii.
Voin postittaa sen sinulle 8 eurolla, mutta samaan pakettiin voisi mahtua muutakin. Tai voit noutaa ne luotani Helsingin Vesalasta, likeltä Mellunmäen asemaa. Tiistaisin voi kulkeutua Sörkka-Kallio-Töölö suunnalle ja torstaisin Mellunmäki-Tapiola välin asemille. 24.7 asti NOUTAJALLE kaikesta 10% alennusta, joten…

Lue lisää ”Myyräkseen pitää tehdä myyräntyötä 2., eli”

Miehen kokoinen kaappi

Soitin kerran sähköyhtiöön, että heidän alumiinikaappiin on törmätty jollakin, vääntynyt, ovi auki ja johdot näkyy.

”Ei ole siinä sellaista!”

”Mutta kun on, alumiinia, miehen korkuinen, suunnilleen kahden miehen levyinen, eli vähän isompi kuin minä ja päässä lukee teidän firman nimi. Näyttää niin kuin olisi kuorma-autolla kolhaistu”

”Minä tiedän, ei meillä ole siinä mitään, minä katsoin meidän kartasta”” Lue lisää ”Miehen kokoinen kaappi”

Minun piti näyttää lääkärille sitä varvastakin…

Olen useamman kerran katsonut miten lääkäri kirjoittaa muistiinpanoja, reseptiä ja/tai lähetettä niin kauan, että minä olisin sinä aikana kirjoittanut siitä…

miten rouva Bartoli, niin tehän tiedätte rouva Bartolin, ei sitä jonka äiti oli kreivi Brandinin tytär, vaan se rouva Bartoli, joka tuli ennen sotaa Luccasta, nai sitten rakennusmestari Bartolin veljen ja jäi leskeksi heti sodan jälkeen. 

Pitääkö minun nyt sitten sanoa se suoraan; se rouva Bartoli, jolla on hätkähdyttävän komea perse! 

No niin, nyt kun tiedätte, kenestä puhun voin mennä asiaa.  Lue lisää ”Minun piti näyttää lääkärille sitä varvastakin…”

Myyräkseen pitää tehdä myyräntyötä 1.

Tammikuussa on uskoakseni elämäni toiseksi viimeinen muutto, sen jälkeen muutan vain pieneen yksiöön, jossa on hapsut räystäissä ja sitä ensimmäistä muuttoa varten olen sitten myynyt jo jonkin aikaa kamojani.
Myin ensi Torissa, mutta se oli minulle vaikea, mitä kummallisimmista syistä tuotetta ei saanut myydä, kuten Tom of Finland postimerkkejä ei voinut myydä koska ne oli niin homoja.

Mutta naamakirjan Market Place on sitten pelittänyt, kunhan minä olen Petja Jäppinen, ettekä mahda mulle mitään.
Muutin ilmoitusten tyyliä. Tosin en vieläkään tee kaikkia samoin, mutta sen jälkeen kun vaihdoin asennetta, olen myynyt liki joka päivä, jos olen sinne jotakin laittanut, jotakin. Lue lisää ”Myyräkseen pitää tehdä myyräntyötä 1.”

The Bragalone’s bluest eyes. Part 2

When they had arrived here at Arbo’s house, Giuanna had only been a year old, and it was 10 years ago this spring. She had never left the mountain, meeting only her parents, her seven brothers and her uncle Lenardu, who had visited a few times, her cousin Libòriu and his mother, Adelac, who visited twice, and each time they left her father looked worried. Apart from these few relatives, there were only two servants, Altea and Zemu, and that was every person Giuanna remembered.
But now Giuanna’s blue eyes began to bother her.
It was hard for her to even imagine any other women, except her mother, Altea and Adelac. Mum was Mum, and Altea was old, but Adelacia, she was beautiful in Giuanna’s eyes.
The next day Giuanna asked her father ”Did you see the princess when you went downstairs?”
The father smiled, ”Onorau told you then? No, I didn’t, I did see the carrying chair,” but the daughter now interrupted
”What is a baby carrier?” Lue lisää ”The Bragalone’s bluest eyes. Part 2”

The Bragalone’s bluest eyes.

Giuanna had heard how the Prince of Aragon, Giacomo, had beaten Count Manfred and Judge Ugone, but she didn’t know what it meant. All she knew was that that was why they were now living in the mountains, waiting for the moment when they could return to the sea, which Giuanna couldn’t remember.
That’s where they lived, on Mount Arbo, but her father and older brothers visited the town down by the sea once a year. Whenever Dad returned to Arbo, he would talk quietly with Mom and the brothers, and they would look worried.
Once, after Dad and Onorau returned from town, Onorau told Giuanna something quite incredible. ”You know, Giu, we went to a town where the houses were like a stone enclosure.”
”My father has told me about it. You could see it in the old house, Dad told me.”
”Yes. We went there too, but we stayed overnight with Father Lenardu…” ”Why do they call Lenardu Father, when Lenardu is not Father, but Father is Father, and
Lenardu is just the brother of the father.”
”Because Lenardu is a priest, he is a priest of the Church of Jesus, and priests are called fathers.”
the brother explained.
”I thought he was a priest of the Church of San Michele!”
”Well it’s complicated Giu, San Michele is a bit like one house in one yard,
but all the houses are Jesus.”
”But is Lenardu also the Master of the Well?” Lue lisää ”The Bragalone’s bluest eyes.”

Der Westen ist schuld am Krieg

…aber an DIESEM Krieg.

Hätte der Westen bei der Invasion der Krim reagiert, wäre es nie zu diesem Krieg gekommen.

Als Russland die Krim eroberte, war die Ukraine nicht auf einen Krieg vorbereitet. Sie war politisch gespalten, ihre Armee war schlecht ausgerüstet und sie glaubte bis zu diesem Zeitpunkt, dass sie Sicherheitsgarantien hatte, weil sie auf Atomwaffen verzichtet hatte.

Wenn der Westen die Ukraine damals unterstützt hätte, wäre es wahrscheinlich nicht zu diesem Krieg gekommen.

Andererseits: Hätte Russland damals weiter angegriffen, wäre es in der Ukraine versunken wie ein Messer in einem alten Mann.

Die Verzögerung durch den Westen mag moralisch falsch, aber strategisch richtig gewesen sein; sie gab der Ukraine Zeit, ihre Verteidigung aufzubauen.

Die Ukraine, befruchtet durch die bittere Kreide der Krim, hat ihr Militär auf ein so hohes Niveau gebracht, dass sie in der Lage ist, Russland zu besiegen, natürlich mit Unterstützung, wenn sie genug Hilfe bekommt.
Jetzt gibt es Krieg.
Es ist nicht nur der Krieg der Ukraine, es ist der Krieg aller unserer europäischen Nationen, den die Ukraine für uns alle führt, und deshalb müssen wir der Ukraine das Feuer geben, das sie braucht, um Russland zu besiegen und Russland so schwer zu schaden, dass es jahrzehntelang nicht in der Lage sein wird, einen Angriffskrieg zu führen.

Dennoch: Hätte der Westen damals härtere Wirtschaftssanktionen verhängt, hätte sich Russland vielleicht nicht für diesen Krieg rüsten können, und hätte Deutschland nicht sein Öl aus Putins Schwanz saugen und Gas aus Russlands Arsch atmen wollen, wäre der Westen jetzt sicherer, Russland schwächer und die Welt besser dran.

 

Länsi on syyllinen Ukrainan sotaan..

…mutta TÄHÄN sotaan.

Jos länsi olisi reagoinut jo Krimin valtauksen yhteydessä, tätä sotaa ei olisi koskaan syntynyt. 

Kun Venäjä kaappasi Krimin, Ukraina ei ollut valmis sotaan.e oli poliittisesti eripuraisempi, sen armeija oli huonosti varustautunut ja se uskoi siihen asti, että sillä on turvatakuut, koska oli luopunut ydinaseista.  

Joten, jos länsi olisi silloin tukenut Ukrainaa, tätä sotaa ei olisi ollut luultavasti ollut

Mutta toisaalta, jos Venäjä olisi silloin jatkanut hyökkäystä, ksen aikaisessa tilanteessa Venäjä olisi uponnut Ukrainaan kuin veitsi vanhaan ihmiseen.  

Lännen vitkuttelu silloin saattoi olla moraalisesti väärin, mutta strategisesti oikein; Ukraina sai aikaa rakentaa puolustustaan.

Ukraina on, Krimin katkeran kalkin lannoittamana, nostanut armeijansa niin korkealle tasolle, että se kykenee, autettuna toki, lyömään Venäjän, jos sille annetaan tarpeeksi sitä apua.
Nyt on sota.
Se ei ole vain Ukrainan sota, se on meidän kaikkien Euroopan kansojen sota, jota Ukraina taistelee meidän kaikkien puolesta.Sen vuoksi meidän on annettava Ukrainalle se tuli mitä se tarvitsee lyödäkseen Venäjän ja satuttaakseen Venäjää niin pahasti, että Venäjä ei vuosikymmeniin kykene hyökkäyssotaan.

Mutta silti; jos länsi olisi pitänyt kovemmat taloudelliset pakoitteet silloin, voisi olla, ettei Venäjä olisi voinut varustautua tähän sotaan ja jos Saksa ei olisi halunnut imeä öljyä Putinin kullista ja hengittää kaasua venäjän perseestä, länsi olisi nyt turvallisempi, Venäjä heikompi ja maailma parempi. 

Itä-Preussin vapaavaltio, eli Свободная Республика Калининград

Ajatelkaapa tätä. 

Ukraina, NATO, EU ja USA tarjoaisi ”erillisrauhaa” Kalingradin alueelle. 

Kalingradin alue muodostaisi Königstedin/Itä-Preussin vapaavaltion, joka tunnustettaisiin jos alue luovuttaisi ydinaseet ja  sotarikolliset. Kalingradin asevoimien kokoa säädeltäisiin, mutta lähdettäisiin siitä, että alue vastaa omastta puolustuksestaan, EU:n ja Naton tukemana viiden vuoden ajan.

Maahan ei menisi NATO joukkkoja, mutta viiden vuoden ajan EU osallistuisi rajavalvontaan ja Kalingrad saisi EU:lta ja Yhdysvalloilta tietyn tullisopimuksen. joka sidottaisiin 30 vuoden ajaksi alueen demokratia ja korruption hallintaan. 

Periaatteessa lähdettäisiin siitä, että mikäli kehitys olisi suotuisaa, alueen EU-jäsenyys neuvottelut voisivat alkaa 2053. 

Ja väläytettäisiin ajatusta, että Leningradin oblasti voisi saada samantyyppisen sopimuksen. 

Pelkkä ajatus saisi Kremlissa lorahtamaan lusikallisen niihin kuuluisiin kalsareihin. 

Mutta sitten taas, jos se toteutettaisiin. 

Uusi venäjänkielinen vapaa valtio, jota ohjattaisiin kohden EU-jäsenyyttä, saisi liberaalit ja koulutetut venäläiset muuttamaan sinne. kenties niin rajusti, että maan pitäisi kiristää maahantulomääräyksiä ja se voisi muuttua uuden venäläisen kulttuurin kotipesäksi. 

Taiteilijat, tiedemiehet ja IT-osaajat tekisivät alueesta uudenlaisen venäläisen kulttuurin kehdon, ja auttaisivat luomaan, EU:n ja Yhdysvaltain tukemana, pienen, mutta vahvan talousalueen. Lipeämiset demokraattisesta kehityksestä tai korruptio johtaisi nopeisiin tuen ja kauppaehtojen kiristyksiin ja EU:n täysjäsenyyden neuvottelujen lykkääntymiseen. 

Alueen kulttuurillinen vaikutus leviäisi sekä naapurimaihin, mutta ennen muuta Venäjälle, näyttäisi sen, että venäläinen yhteiskunta voi muuttua, kehittyä ja kukoistaa tulevaisuuden maailmassa, osana kansainvälistä yhteisöä, rauhanomaisesti. 

Tietysti tämä voisi saada Kremlin pakan lopullisesti sekaisin, mutta ajatelkaapa tätä edes mahdollisuutena. 

Ja ajatelkaapa sitten mittakaavaa, millainen ero sillä olisi, jos tämä toteutettaisiin miljoonan asukkaan Kalingradin alueella, tai mitä jos tämä toteutettaisiin 7 miljoonan asukkaan Pietarin ja Leningradin alueella.

Viestin ja nyrkin välissä

Luin tässä kerran, olisiko ollut viime kesänä, harvinaisen typerän ja poskettoman väitteen, ottaen vielä huomioon sen, että kyseessä oli ammatti-ihmisen kirjoitus, IMG_0660kirjoitusammatin, ettei väkivalta ole viestintää.

Ajatus oli niin pöyristyttävän ääliömäinen, että asia jäi mieleeni, vaikka lukemastani on heti kohta vuosi.

Jotakuinkin kaikki inhimillinen toiminta sisältää viestintää, ja suuri osa siitä on pääasiassa viestintää, väkivalta nimenomaan on suurimmaksi osaksi viestintää, ja jopa niinkin, että suuri osa, joskaan ei mitenkään valtaosa, edes lähellekään, viestinnästä, sisältää väkivaltaa.

Te, jotka minut tunnetta, arvaatte seuraavan.

Pukeutuminen on viestintää. Se ettei halua viestittää mitään pukeutumisella on erittäin vahva viesti, ja se ettei halua sanoa sitä, on viesti.
Ruokailu on viestintää, se mitä syömme, miten syömme, kenen kanssa syömme ja kuinka paljon syömme, pitää sisällään sekä tietoisia, puolitietoisia, piilotettuja ja tarkoituksellisia viestejä.
Monet toimet ja hankkeet, jota teemme näennäisen yksin, ovat viestintää. Viestintää on hampaidenpesu, suihkussa käynti ja jopa se voi olla viesti, että olemme yksin.
Kaikki inhimillinen toiminnallisuus on viestintää.

Miksi väkivalta olisi tästä poikkeus?

Suurin osa väkivallasta on viestinnällistä väkivaltaa, toisen taivuttamista asioihin mitä tämä ei halua, painostusta, uhkailua, nöyryyttämistä ja loukkaamista. Tämä on osa inhimillistä kontekstia, ihmisenä olemista, ja sitä mitä voimme kutsua inhimilliseksi ryhmädynamiikaksi.

Fyysinen väkivalta on viesti siinä missä mikä hyvänsä muukin viestintä, ja voi pitää sisällään aivan liian monta tasoa, jotta lässyt virkattupipohumanistit voisivat sitä ymmärtää.

Vaikka koko inhimillinen toiminta on osaltaan viestintää, tämä ei tarkoita että kaikki osaisivat ja ymmärtäisivät sitä, viestintää, juuri siksi että se on käsitteenä niin laaja. Minulta jää englanninkielisestä viestinnästä suurin osa ymmärtämättä, vaikka sitten taas jos näen sen kontekstin, missä kieltä käytetään, saatan ymmärtää asiasta enemmän kuin joku joka muodollisesti osaa englantia paremmin, jos minä luen ihmisen eleitä, pukeutumista ja sosiaalisia asetelmia paremmin

Eri ihmiset osaavat eri tavalla erilaisia viestinnän muotoja ja merkitysjärjestelmiä, ja tämä on osaltaan vaikuttamassa siihen, että fyysinen väkivalta tuomitaan tällä hetkellä syvemmin kuin henkinen väkivalta.

Naiset eivät hallitse samalla tavalla väkivallan kieltä kuin miehet. Miehiin on rakennettu sekä kulttuurillisesti että osin geneettisesti kyky aistia väkivallan merkkejä ja arvioida siihen liittyviä merkkejä, miehissä puolestaan on myös suuren osaamiserot tämän viestinnän suhteen. Minä olen erittäin lahjakas väkivallan tulkitsemisessa ja käytössä, pääasiassa sen vuoksi, että olen niin rauhallinen ja kärsivällinen.

Naiset sen sijaan hallitsevat kielen ja sosiaalisen pelin paremmin. Tämä tarkoittaa sitä, että naisilla on paremmat valmiudet tuomita fyysinen väkivalta ja perustella sen erityinen tuomittavuus, kun sitä vastoin naisten psyykkinen väkivalta ja sosiaaliset pelit, ne eivät ole laisinkaan niin paha asia kuin fyysinen väkivalta, vaikka psyykkinen väkivalta voi olla paljon järjestelmällisempää, julmempaa ja nöyryyttävämpää kuin fyysinen väkivalta.

Eräät väkivaltaongelmat johtuvat ihmisten puutteellisesta väkivaltaisuudesta, ja sen myötä kyvyttömyydestä ymmärtää väkivallan viestejä. Kun yksilö on henkisesti ajettu tarpeeksi pitkälle, hänen defenssinsä alkavat toimia ja aggressio on osa ihmisen luonnollista puolustusmekanismia.
Ihminen voi tutustua, käyttää ja hallita vain niihin itsensä ominaisuuksiin mitä hänellä on.

Jos ihminen kieltää ihmisyytensä, aggressionsa, hän ei voi tutustua siihen, käyttämisestä ja hallitsemisesta puhumattakaan.
Kun ihminen, joka ei ole hyväksynyt omaa väkivaltaisuuttansa, eikä ole sinut sen kanssa, joutuu tilanteeseen, jossa hän kokee olevansa uhan alaisena, hän reagoi. Kun uhka on riittävä, siihen voidaan vastata väkivallalla.
Jos ihminen ei tunnusta ja tutustu omaan väkivaltaisuuteensa, purkautuu väkivalta sitten äärimmäisessä tilanteessa suodattomana, hallitsemattomana ja villinä.

Tämä toimii myös toisin päin. Ihminen joka ei ole tutustunut omaan itseensä väkivaltaisena olentona, ei ole myöskään valmis näkemään ulkopuolellaan väkivallan viestejä, hän saattaa ylireagoida, kokea väkivallan viesteiksi sellaiset viestit mitkä eivät sisällä oikeasti niitä; tämä on yksi syy, miksi alkoholisteja katsotaan karsaasti ja pelätään, sen ohella että ne muistuttavat ihmisen hauraudesta.
Toinen puoli on sitten se, ettei tunnisteta oikeita väkivallan viestejä, ja ajetaan toinen siihen tilanteeseen, jossa toisen on itseään itsessään puolustaakseen käytettävä niitä keinoja jotka hänellä on.