Olen noin neljäkymmentä vuotta ajanut asiaa, että Suomen lipusta poistettaisiin se kristityn paskasakin meille pakottama kidutusväline, ja tilalle laitettaisiin suomalaisten vanha pyhä suojelusmerkki, Hässäkkä, tai kuten yleisemmin sanotaan, ”kirkkovene”.
Tämä ikiaikainen merkki tavattiin veistää kurkihirsiin ja oven kamanoihin suojelemaan talon väkeä ja estämään pahan pääsy sisään. Periaatteessa suuriin nälkävuosiin asti, jolloin kirkko viimein pääsi murtamaan lopullisesti vanhan suomalaisen uskon, epäämällä alkuperäisuskovilta ruoka-avun, nostettiin kanteita taikamerkin käyttäjiä vastaan.
Ennen vahvimmat taiat loitsittiin vitun väen nimeen, ja saatettiin rukouksessa pyytää apua, luettelemalla esiäidit ”Pyydän apuja Ainon, joka tuli Liekon pillusta, pyydän apuja Liekon, joka tuli Päivän pillusta, pyydän apuja Päivän, joka tuli Mielikin pillusta, pyydän apuja Talvikin, joka tuli Kivuttaren pillusta, pyydän apjuja Kivuttaren, joka tuli Aamun pillusta…”
Vaikka usko on kuollut, me voimme edelleen osoittaa tietoisuutemme juuristamme, historiastamme, ja nostaa symboliksemme tämän ikiaikaisen suojelusmerkin, ja huutaa hädässämme sen nimeen ”Voi Vittu!”
Ja lopulta ei olle niin tärkeää, miten tämän merkki esitetään. Oleellista olisi että tunnustaisimme omat juuremme, ja poistaisimme päältämme kidutusvälineen, ristin, ja nostaisimme salkoihimme oman merkkimme, Hässäkän.
