Nyt hankkeeni, Wander Library, Kulkurikirjasto, on oikeasti etenemässä, sillä nopeudella kuin elämäntilanteeni sallii.
Nyt minulla on ainakin kuukauden parin ajan vähemmän töitä, jos kohta uskon; muita kiireitä minulle tullaan osoittamaan.
Tällä hetkellä meillä on kirjoja…
Helvetin paljon. Lue lisää ”Wander Library, Kulkurikirjasto”
Aikanaan kun suuri lama kaatui kansakunnan niskoille, minullekin napsahti roottoriin iso kuorma ehtaa inhimillisen elämän tuotosta. Takauksia ja sellaista, mitä nyt silloin ilmassa leikkiä löi.
Velkaa oli muutama miljoona.
Siinä vaiheessa kun toivoa ja sovittua limiittiä oli vielä hieman , tein suunnitelman, jonka tarkoituksena oli pelastaa omat ja perheen bisnekset.
Vuosi oli -92.
VR:n makasiinit olivat silloin vielä varastokäytössä ja jäämässä kokonaan vapaiksi VR:n tarpeista.
Ne olisi saanut vuokralle 26 000 markalla kuukaudessa.
Nykyrahassa ei oikeastaan yhtään mitään.
Minulla oli suunnitelma ja idea. Ensinnäkin Makasiinien Markkinat kesäajaksi kahdesti viikossa: 360 kirpputoripöytää, à 30 markkaa. Tämä olisi tuonut 57 600 markkaa kuussa, jos käyttöaste olisi ollut 66 prosenttia. Käytännössä se olisi ollut enemmän.
Sitten ravintola: 80 sisäpaikkaa + 300 terassipaikkaa + 2200–3000 “festaripaikkaa”.
Minulla oli kaupungin, VR:n, poliisin, rakennusvalvontakeskuksen, silloisen anniskelulupia jakavan Alkon ja muutaman muun instanssin kanssa alustava sopimus siitä, että olisin saanut paikkaan olutluvat, kunhan muutama ehto olisi täyttynyt.
Tämä on osa kymmenisen vuotta kirjoittamaani kirjaa, jonka loppuun kirjoittamiseksi toivon saavani apurahan.
Poikkeuksellisesti kukin osa on näkyvillä vain kaksi viikkoa, ja julkaistaan kuvittamattomana
Tyypillistä
Aikoinaan hämmästyin ensimmäisellä Hämeenlinnan reissullani tekstiä tehtaan seinässä.
VALTION PUPUTEHDAS
hassusti osunut oksa sai asiat näyttäytymään oudossa valossa.
Jokseenkin tasan neljä vuotta sitten meni konkurssiin Suomen viimeinen paitatehdas, Lahdessa toiminut Jousi-paita.
Tämä palautti minun mieleeni mitä ajattelin kun kuulin että Valtion pukutehdas lopettaa.
Minä tiedän, että minä en olisi voinut sitä tehdä, vaan jos vaikka olisinkin, olisin tarvinnut pätevää hallintomiestä ja paljon rahaa, mutta, mutta, mutta…
Jos minulla olisi silloin ollut oikeat palikat hallussa, olisin esittänyt että Valtion Pukutehdas käyttää hyväksi sen ainutlaatuisen tarinan minkä siitä olisi voinut kertoa.
Suomen armeija taisteli ylivoimaista vihollista vastaan Talvisodan ankarissa pakkasissa, olosuhteissa joissa Puna-armeija hyytyi, Suomi taisteli ja sai aikaan kunniallisen rauhan hirvittävän vihollisen kanssa. Tämä Valtion Pukutehtaan tamineissa.
Sitten luotaisiin kuva Suomesta, maassa jonka pääkaupungin keskilämpötila on 6 astetta, joka on luonut kukoistavan teollisuuden, vaikka suuren osan vuotta maa on jäässä ja merikin metrin syvältä, ja siitä jäästä on revitty menestys, taistelemassa vyötäröön asti hangessa, kaatamassa puuta, repimässä sitä metsästä tehtaalle.
Ja kerrottaisiin suomalaisista, jotka kalastavat avannoista vedettävillä verkoilla, ja rikkovat jäätä jäänmurtajilla, jotta saisivat metsän kylmyydestä tuotetut tuotteensa markkinoille.
Kerrottaisiin kylmälaboratorion ennätyksistä.
Ja kerrottaisiin, että jos jossakin on kylmää, siellä on suomalainen, sillä suomalainen tietää mitä kylmä on, ja miten siltä suojaudutaan.
Valtion pukutehdas olisi uudistettu tarinan, ei tuotteiden pohjalta.
Vanhoista tuotteista olisi jätetty muutama liikelahjatuote, mutta muutoin tuotanto olisi suunnattu erikoisvaatteisiin äärimmäisiin olosuhteisiin. Arktisille alueille, porauslautoille, vuoristoihin, merille. Yhdistetty tarinaan korkean teknologian tuotteita, mittareita, antureita, älyvaatteita, termoplastiikkaa… Mitä olisi tarvittu, mutta idea olisi ollut, jos työskentelet pakkasessa, laiminlyöt turvallisuutesi, kuin Puna-armeija vuonna 39, jos vaatteitasi ei ole tehnyt se, jolla on eniten kokemusta kylmästä.
Ja sitten uusi nimi.
Kansainvälinen.
Legendaarinen.
Nimi jossa on tarina.
WinterWear 39°
Äärimmäinen ratkaisu, äärimmäisiin olosuhteisiin.
Fanien kesken vain WW.