Rouva Barberis seisoi matottomalla marmorilattialla, yllään olkaimeton silkkileninki, se oli ollut hänen päällään, kun heidät oli esitelty Il Ducelle. mutta sen helma oli aivan paskassa. Kun rouva Barberis katseli sitä tarkemmin, paskatahroja oli siellä täällä koko puvussa ja jopa hatun höyhen koristeessa oli paskaa.
Rouva Barberis katseli ympärilleen, niin hän tajusi että on yläkerran salissa, samassa missä hän oli tanssinut kreivi Cianon kanssa, kun ulkoministeri oli vieraillut heidän luonaan, mutta nyt siellä roikkui joka paikassa lakanoita kuivumassa, mutta niissä oli paskaraitoja, ihan tuoreita paskavanoja, osassa paska vielä valui. Vain katon maalaus oli liki entisellään, siellä voiton jumalattaret kantoivat Saaren ja Savoijin vaakunoita.
Joku huusi äitiä… Achille huusi -”Äiti! Äiti! Äiti! Minä olen täällä! Tule hakemaan minut pois!”
Missä hänen poikansa oli?
Hän riipi saastaisia lakanoita tieltään, valkoisia, paskavanaisia, päästäkseen ainoan poikansa luo, mutta niitä oli liikaa. Hän eksyi omassa kodissaan. Lue lisää ”Rouva Barberis/ Bragalonen naisia”
