Kuukausi: marraskuu 2018

Bragalonen kaunein poika. Jälkimmäinen osa.

Tämä on loput tarinasta Bragalonen kaunein poika. 
Tai kenties vain alkua. 

Boelle retkahti iskun voimasta, ja olisi kaatunut, jos Nyrkki ei olisi pitänyt häntä edelleen otteessaan. Häntä oli lyöty ennenkin. Jos pojalla on kuusi isoveljeä, häntä on lyöty, ja jos perheessä on yksikin nyrkkeilyä harrastanut isoveli, on pikkuveli sen verren päässyt osalliseksi, että on jonkun haastanut, ja tullut lyödyksi. 
Mutta näin.
Aikuinen mies löi häntä.
Ei mitään harjoituslyöntiä.
Ei leikillistä tuuppaisua.
Häntä lyötiin, koska hänelle halutiin pahaa. 

Hän värähti, hän tunsi jotakin, jolle hänellä ei ollut nimeä. 
Boelle häpesi ja tunsi samalla sellaista raivoa, ettei ollut tuntenut koskaan.
Ihoa pisteli, rinta kohoili, ja se tunne, mikä oli vielä raivon alla, kasvoi. Ja Boelle tiesi, että hänen pitäisi saada se kuriin. Hän tiesi mikä on oikein ja mikä väärin, ja tämä on väärin.

Nyrkki kaiveli Boellen taskut sen enempiä selittämättä, ja heitti tantereelle sen, mikä ei häntä kiinnostanut, kunnes löysi kahden avaimen nipun, teräsrengaalla kiinni. Saatuaan avaimet Nyrkki tuuppasi pojan Valtuutetulle kuin takin.

Iskun voima soitti vielä Boellen korvia, kun Valtuutettu tuuppi häntä Nyrkin ja Rouvan perässä, jotka lähestyivät talon takaovea, josta poika oli vain muutama minuutti aikaisemmin tullut ulos. 
Nyrkki työnsi avain lukkoon ja väänsi, mutta vaikutus ei ollut toivottu, ja mies vaihtoi suuntaa, mutta siitä ei ollut vieläkään apua, yritti sitten taas toiseen suuntaan, puolitoista kierrosta, mutta vailla tulosta.  Samaa jatkui vielä tovin, ja sitten kirosi Rouva. 
-”Annan minä kokeilen, olen tainnut kuulla tällaisesta!”  Ja Rouva sinisessä puvussa työnsi Nyrkin sivuun, otti avaimen käteensä, käänteli hetken, otti sittien avaimen lukosta, ja työnsi sen takaisin, mutta ei yhtä syvälle, väänsi neljänneskierroksen, työnsi pienen matkaa, ja käänsi taas neljäänes kierroksen, sitten vielä syvemmälle, ja puolikierrosta takaisin päin. 
Rouva vilkaisi miehiin olkansa yli -”Kolmivaihelukko, vanha keksintö, mutta hyvin harvoin käytetty!” ja veti alistuneesti narahtavan oven auki, ja astui sisään.
Seurue marssi läpi työhuoneen, Rouva suoraan eteensä katsellen, miehet ympärilleen vilkuillen ja Boelle katse lattiaa haraten.  Rouva katseli ovea, ja kädessään olevia avaimia. Avaimia oli kaksi, suunnilleen samanlaiset, mutta toinen oli lyhyt ja toinen pitkä.

-”Kumpi avain käy tähän oveen?” Rouva kysyi kääntyen samalla katsomaan Boellea.
Boelle tuijotti jalkojaa.

”Kumpi avain!”
Boelle yritti olla, kuin ei olisi paikalla laisinkaan. Lue lisää ”Bragalonen kaunein poika. Jälkimmäinen osa.”

Taskumiljardia

Mulla on muutamat Turon housut.

Tai on oikeastaan viimeistä päivää, kun toiset on kuluneet, ja toisista hajoaa vetoketju, eikä Turon housut ole korjaamisen väärttejä.
Eikä ostamisen, mutta joskus matkalla tulin kahdet ostaneeksi, kun tarvitsin uudet per heti.

Yksi paskimpia ominaisuuksia teollisissa housuissa on pienet taskut.
Naisillehan tehdään jopa taskuttomia vaatteita, mutta naisillehan nyt ylipäänsä myydään luokatonta kuraa.

Kuvassa omiin housuihini tehtävän taskun kaavan puolikas, tulitikkuaski vertailukohtana päällä.

Jos mietitte sitä taskua, miksi se on niin pieni, se syy pieneen taskuun on raha.

Sillä, kuin suuri tasku on, ei ole valmistusprosessissa paskaakaan väliä, tai no… Saattaa olla, etä jos se tasku on 10 senttiä syvempi, sen ompeluun voi mennä aikaa 3 sekunttia enemmän.

Kun esim. Turo teettää housunsa valkovenäjällä, niin sen vaikutus hintaan on noin puoli senttiä per tasku, eli ehkä 1,16 senttiä yhteensä.

Sanotaanpa että sen kankaan, mistä he taskupussin valmistavat, maksaa heille ehkä 3 euroa metri.

Sanotaanpa nyt, että heidän niukkoja ”haista sinä asiakas pitkä paska” mallisia taskupusseja syntyy metristä 10, maksaa yhden taskupussin kangas heille noin 30 senttiä.

Jos se taskupussi olisi viisi senttiä pidempi, metristä kangasta syntyisi 8,78 taskua. Yhden taskun hinta siis nousisi yli 5 senttiä, mutta sanotaan 6 senttiä.

Näin ollen, jos taskupussit olisivat vaikka vain viisi senttiä pidemmät, se lisäisi kustannuksia 7,16 senttiä valmistuksessa.

100 000 housua tarkoittaa 7160€ säästöä tai katetta, miten sen ajattelee. Lue lisää ”Taskumiljardia”

Mielin & Kielein

Mieli, kuvilla lastattu
Hamuaa sanaa, tietä tiedettyä vaikeuksiin
kivettyä, matkalla hyviin aikomuksiin.

Helvetissä kivettyä

Väsynein käsin ladottua
Koukkuisin sormin kudottua
Kultaista aikaa etsimässä
Tiimalasin viisareista.
Väsynein käsin runkkaamassa
Vanhaa haarasoipiota.

Bragalonen kaunein poika

31.1.1956
Raffaello di Passofinalen tiesivät kaikki Bragalonessa. No, melkein kaikki. Ne, jotka olivat hänet nähneet, muistivat hänet ja häntä kutsuttiin Beddu Boeleksi, kauniiksi Boeleksi ja luokkatoverit nimittivät häntä vain Boeleksi.

Hänen silmänsä olivat oudon väriset- Lähinnä niitä voisi sanoa kullanruskeiksi, mutta silloin tällöin, päivänvalossa, ihmiset voisivat vannoa, että niissä oli sininen välähdys.

Boele oli kaita ja pitkä, kuten pojat tapasivat olla siinä vaiheessa, kun miehuudesta ei ollut vielä merkkiäkään, mutta tarkkasilmäisimmät tiesivät sen jo lymyävän jossakin, kuin muuttohaukan taivaan kirkkaudessa

Koulusta kotiin poika kulki verkkaan, mutta viivyttelemättä, ja sen jälkeen lähti viemään apteekin paketteja polkupyörällä, joka oli vielä hieman liian iso hänelle, mutta vain hieman, ja sillä hän viiletti sen verran lujaa, että jos jollakin oli jotakin pahaa sanottavaa hänestä, se johtui siitä, miten hän ajoi ihmisten takkeja hipoen.

Tummanvihreä polkupyörä oli valunut perheessä pojalta toiselle.

Pyörä oli seurannut perhettä Bolognasta Bragaloneen, ja ensin sillä oli ajanut isä, Bustianu, mutta muutaman vuoden päästä sen oli jakanut isän kanssa vanhin veljeksistä, Zemu.

Boelle oli nuorin heistä, ja kuten kuusi vanhempaa veljeä, olivat kukin vuorollaan hoitaneet samalla polkupyörällä apteekin lähetin tehtäviä iltapäivisin. Nyt Boelle ja toiseksi nuorin veljeksistä, Jolzi, hoitivat homman yhdessä, Boelle teki ensimmäisen 

kierroksen, ja Jolzi toisen, mutta jos isoveli ei ollut paikalla ajoissa, hoiti Boelle molemmat reitit.

Boelle teki mielellään töitä, ja apteekin lisäksi hän sai hoitaa monen sairaan tai vanhan ihmisen asioita saman tien, ja sillä kaikki pitivät hänestä ja luottivat häneen. Jos hän teki Jolzin reitin, hän maksoi reitiltä saaduista lisätöistä puolet veljelleen, vaikka arvasikin, ettei veli luultavasti olisi saanut näitä töitä, mutta olisi voinut saada.

Sinä päivänä ylimääräisiä töitä oli niin paljon, että Boelle oli vähän myöhässä, ja isoveli odotti häntä oma kuormansa valmiina, hyvällä tuulella. Jostakin syystä Jolzia aina ilahdutti, jos Boellella meni pitkään, se saattoi olla veljellistä rakkautta, koska pikkuveli oli tienannut ylimääräistä, tai jonkinlaista kilpailuviettiä, kun yleensä nopea pikkuveli oli tänään ollut hidas.

Oli syy Jolzin iloon mikä hyvänsä, hän ilmaisi sen kahdenkeskisellä vitsillä -“No, David!” viitaten siihen, miten oli kuullut Sisar Mannuellan kerran vertaavan pikkuveljeä Donatellon Davidiin.  Boelle punastui veljen kiusoittelusta, mutta silti se tuntui hyvältä, ja samaan aikaan tuntui, kuin joku olisi vaaninut häntä.

Kun Jolzi lähti kierrokselle,  Boelle haki laukkunsa apteekin tiskin alta ja lähti kotiin tekemään läksynsä. Lue lisää ”Bragalonen kaunein poika”

Sisään

Pääsin sitten alla olevalla tekstillä Jyväskylän yliopiston avoimeen  opiskelemaan kirjoittamista.

Pirustako minä tiedän, millainen on teidän normaaliopiskelija? Minulla ei ole aavistustakaan. Joten pitäisin paljolti paskanpuhumisena, jos sanoisin että olen epätyypillinen opiskelija. Minä olen ihan muutoin vain epätyypillinen. Jos pääsen opiskelemaan, huomaatte sen kyllä.

Minä kirjoitin yli seitsemän vuotta ammatikseni. Päädyin hommaan yhden mielipidekirjoituksen vastineen vuoksi. Minulla on vaatturin koulutus, ja kirjoitin vastineen farkkuja koskevaan kirjoitukseen, ja minulta pyydettiin kirjoittamaan pari juttua lisää. Kirjoitin sataosaisen sarjan ”Sata sanaa vaatteista” ja päädyin töihin lehtitaloon.

Lue lisää ”Sisään”

Isäni kuva

Tuli saatana sanomaan, ettei täällä pidetä sopimuksia!

Saatte, perkele, olla varmoja, että minä sen sopimuksen luin,

luin joka merkin, niin kirjaimen kirjaimelta, ja katselin pilkut viimeisen päälle, edestä ja takaa!

Ja minä tiedän, jumalauta, mitä siinä sopimuksessa lukee.

“Varastoon toimitettuna!”

Se ei tarkoita, että ne jätettäisiin ovipieleen.

Eikä se tarkoita, sitä, että ne jätettäisiin johonkin pihamaalle.

Jumalauta, että tätä hankea on, saatana. 300 metriä, perkele!

Jos siinä sopimuksessa lukisi, pihalle toimitettuna, niin, saatanan saatana, ne toimitettaisiin pihalle.

Perkele, että tätä lunta on. Mitä se tekee? Tieltä varastolle, 300 metriä, ja noin puolikuutiota neliöllä?

Mikä helvetti siinä on, että ihmiset yrittää luistaa sopimuksista!

Varastoon toimitettuna! Ei tienvarteen, ei pihamaalle, eikä traktorin lavalle, vaan varastoon!

Että laitettaisiin muka säkit johonkin tienvarteen, ja isäntä ne siitä veisi!

Lunta on, perkele, koko tien leveydeltä puolisen metriä, ja koko matkan, saatana! 300 kuutiota!

Niin perkele. Nyt on sitten viskottu Vanhalaukan isännän riihitien lumet sivuun ja viety, perkele, koko saatanan kuorma varastoon!

Älköön, jumalauta, kukaan sanoko, ettei Kotajärven Kuljetus, Perkele, pidä sopimusta joka saatanan pilkun päälle!

Ei ole Stockmann niin kuin ennen

Kävin Stockmannilla joutessani, meinasin että jos olisin ostanut verhorissat

En minä sieltä mitään löytänyt, olivat laittaneet kaikki uusiksi,

ja henkilökunta, ei ne ole enää sitä, mitä ne olivat ennen

Ennen kun meni Stockmannille, ja kysyi vaikka kosmetiikkaosastolta

-“Missä on verhorissat?” ne tiesi heti ja sanoivat, -“Viides kerros, hissistä vasemmalle” Lue lisää ”Ei ole Stockmann niin kuin ennen”

Lisää yritystä

Eli kuten olen aikaisemmin sanonut, Helsingillä olisi liki kaikki edellytykset saavuttaa tämä sosiodynaaminen piste, jonka jälkeen kustannukset eivät nouse samaan tahtiin asukasmäärän kanssa, mutta asukastiheys on riittämätön.

Tämä ei tarkoita vain yhteiskunnallisia kustannuksia, vaan myös yritysten kannattavuuden nousua, joka nousee sen mukana kuinka asukastiheys nousee.

Tarvitsisin erästä erikoisliimakangasta.  Sitä ei taida myydä yksikään kuluttajakauppa Suomessa, mutta yksi tukkuliike myy myös kuluttajille, jos menee paikan päälle hakemaan.  Puoti on vain hankalassa paikassa, meiltä pitää mennä kolmella liikennevälineellä, ja kävellä vielä toisessa päässä yli kaksi kilometriä.

Vaihtoehto on tilata se Kiinasta, jolloin matkaan menee meiltä 10 minuuttia postille. 20-30 minuutin kävelyrupeama on ihan järkevän pituinen tauko kotirutiineista. Lue lisää ”Lisää yritystä”

Arki aamuisin työntyy Mäkelän katua etelään

Arki, väsynyt ja aikaan vanunut, astuu raskain saappain ohi Turjan tien, itseensä väsynyt, tuiskuun kaatunut, kuudesti langennut, kivistä katua kangennut, kalpea kasvoinen arki, kulki vastatuuleen vetisin silmin, matkalla etelään.  Arki repii kenkäänsä kadusta kiroten, äitiä, maatansa manaten, maskarat poskella madellen, Mäkelänkatua etelään.

Arki, harmaista aamuista karvain, raapii kynnellä kanttikiveä, kiskoo kiskon laidasta pikeä, puree sporapysäkin kaidetta, harvoin hampain ja usein ikenin, yli Sturen, matkalla Mäkelänkatua etelään.  

Se kiskoo hampaista paikat ja lapsilta leivän, se vie sateesta veden ja myrskystä tuulen, se vie kaiken yli Suvannonkadun, ja kadun, jos en sano, se vie suvannon ja kadun, vetää perässään Tuusulaa unista, kun arki aamuisin taivaltaa Mäkelänkatua etelään. 

Vie Mäkelän katua etelään, arki nousuhumalan parhaimman, vie soiton soittoruokalan, ja kitarasta ainakin ranskan ja espanjan,  mustalaiselta mustelman, Djangolta kaksi sormea ja äidin kasvoilta hymyn sen, joka hellältä tuntui sunnuntain, kun on arki matkalla Mäkelänkatua etelään. 

Arki juoksee ohi Vallilan kirjaston, astuu sormille hikisen kirurgin, työntää edellään petrolin sinistä katkeraa savua ja tanssii yli rautojen, tangolla teräsvalssia vääntäen, munniharpulla tuubaa soittaen, se työntää itsensä takaa päin Harjuun, kun kulkee arki Mäkelänkatua etelään.