Kuukausi: syyskuu 2020

Tähtipölytystä

”Haluatte uuden aluksen?”

”No tiedä siitä uudesta, jos nyt mutta jos joku, johon saa lastikontit ja matkustajia…”

”No meillä olisi täällä yksi lastialus, johon on jälkeen päin laajennettu matkustamoa, ja sopii hyvin monikäyttöalukseksi järjestelmän sisällä. Vilkaiskaapa tätä visiota.” 

”Niin, L-sarjan ohjausmoduli. Se on paras näistä vanhoista. Kiinteä rahtitila muutettu matkustajatiloiksi. Saako hyttien ovet lukkoon ulkoa?” 

”Se nyt on vain järjestelykysymys, järjestelykysymys, kuten kaikki täällä!” 

”Rahtitila on vapaatäyttöinen? Siihen sopii kaikki liiton standarttikontit? 

”3*3, mutta vain 18 konttia pitkä, koska laajennetun matkustamon vuoksi osa pituudesta on käytetty lisäenergialle..” 

”Tämähän on vanhaa Dvorak-runkosarjaa, mutta ristituennalla…”

”Ymmärrän, mitä ajatelette. Lisämoottoreita voitaisiin asentaa viimeisten konttien tilalle, mutta, sellaisen yhdistelmä on tässä järjestelmässä kielletty.”

”Niin. Kilpailuhenkeä ei enää arvosteta.”

”Joskus kuitenkin niitä konttiparimoottoreita löytyykiertoradoilta, romun seasta.” 

”Näin olen kuullut, että neuvokkaat henkilöt ovat onnistuneet löytämään niitä.” 

”Näin minäkin olen kuullut.” 

”Jos vanhaan Dvorak-runkosarjaan asentaa yhdeksän harkkokonttia, niin mitä se kustantaisi?” 

”Teräspakatut lyijyharkkokontit? Järkevä valinta!”

”Saako tästä järjestelmästä paineistettuja Titan Super-G harkkoja?”

”Titan… Ne on legendaa, ei niitä ole olemassa. Ja…ja jos olisi sotilastavaraa, äärimmäisen vaarallisia!”

”Ajattelin että niitä löytyisi täältä, jos niitä…” Lue lisää ”Tähtipölytystä”

Bragalonen leskirouva, helmikuussa 1956

Ensimmäistä kertaa vuosiin rouva Barberis oli uneton, ja unettomana hän ihmetteli myös sitä, eikö hänen pitäisi kärsiä unettomuudesta useammin? Eikö kaiken taakan pitäisi pitää hänet hereillä useammin, hän mietti hiertäessään kuluneita lakanoita vanhaan patjaan.

Aamu kiskoi rouva Barberiksen päivään hiljaisuudellaan. Lumi, mihin hän ei ollut tottunut, eikä koskaan tottuisi, ja talven harmaus kietoi Bragalonen kummalliseen kääreeseen, joka söi hänen kaupungistaan värin ja äänen.  Lue lisää ”Bragalonen leskirouva, helmikuussa 1956”

Petjan Aikakirjat 2.20 – Minkä jumalan tähden te näette tuollaisen vaivan?

Siirtyminen maatalouteen oli välttämätön muutos, koska ihmisestä oli tullut liian tehokas metsästäjä, ja kykeni metsästämään jo lajeja sukupuuttoon. Tämä aiheutti sen niukkuuden joka pakotti ihmisen loikkaan seuraavalle tasolle.
Siitä voidaan olla erimieltä, oliko se loikka eteen, taakse, ylös, alas vai ansakuoppaan, mutta se oli tapahtui.
Maatalouden teki mahdolliseksi yhteistoiminta ja työnjako, ja nämä eivät olisi olleet mahdollsia, ilman keräilijämetsästäjän kykyjä, ja toisaalta, sen sisäänrakennetun vihamielisyyden ohittamista, mitä ihminen tuntee muukalaisia kohtaan.
Uskonnon, monijumalaisen uskonnon, vaikutus tarvittiin siirtämään ihminen uuteen kehitysvaiheeseen.
Aikaisemman animismin, jossa kaikella oli henki, sielu, jonkinlainen tahto ja suojelija, paikoilla, kivillä, puilla, eläimillä, korvasi jumalat, jotka muistuttivat paljon näitä henkiä, ja luultavasti olivat kehittyneet niistä, Zeus- ukkosen jumalana, tai Tapio, metsän ja metsästyksen jumala, ovat juuri tätä perua, joskin tähän Tapioon palaan vielä.

Olisiko ollut kaksi tai kolme päivää sitten, kun sanoin eräässä keskustelussa, jossa valitettiin sitä, että uskontoa käytetään vallan välineenä ja ihmisten hallitsemiseen, ettei koko uskonnolla ole muutoin merkitystä, jos sitä ei käytetä ihmisten hallitsemiseen.
Ja siinä se on.

Uskonto, yhteisiin jumaliin uskominen, se antoi yhteisölle vallan, tai me voimme sanoa myös, mahdollisuuden, organisoida toisiaan vastaan ikuisessa hävityssodassa olevat heimot jonkinlaisiksi suuremmiksi kokonaisuuksiksi, jotka mahdollistivat hankkeet, jotka olivat yhtä heimoa suuremmat.
Lue lisää ”Petjan Aikakirjat 2.20 – Minkä jumalan tähden te näette tuollaisen vaivan?”

Myisin vanhan äitini…

…mutta en tiedä mihin se on laitettu.
Sen sijaan mulla on Naamakirjan Market Placessa nyt syksyn ajan myynnissä kaikenlaista vanhaa kamaa, mitä on matkaan tarttunut viimeisen noin 50 vuoden aikana.

Mummolan nostalgiaa

Kun on elänyt nyt suhteellisen pitkään samassa kämpässä sitä kamaa on kertynyt, varsinkin jos siitä tykkää niin kuin minä.
Nyt myyntiin tulevissa kamoista jotkut olen hankkinut 1976 jolloin aloin kiertää kirpputoreja, ja jotkut on mun Leila- tai Ilta-täti hankkineet sodan jälkeen.
Ja tässä välissä yksi ja toinen on hankkinut multaa suuhun , ja ne ei ole ottaneet kamojaan mukaan, vaan jättäneet ne ilahduttamaan minua.
Mutta on mahdollista että minusta tulisi vanha. En minä oikeasti siihen usko, mutta varaudun siihen.
Sen vuoksi tätä kamaa pitää vähentää, sillä ajattelin että voisin varautua tulevaan tilanteeseen, ja muuttaa pienempään kämppään.
Horribile dictu, se saattaa olla jopa 40% pienempi kuin nykyinen.
Ja vaimon vanhemmatkin suunnittelevat muuttoa, joten osan kamoista myyn heidän puolestaan.

Ja aina jos ostatte minulta, voitte ajatella että rahat menevät hyväntekeväisyyteen, ne tekevät hyvää minulle.

Joten;
Mun kamat on aina myynnissä vähän siellä sun täällä pitkin naamakirjan myyntiryhmiä.

Mä en yleensä tingi, tai voin tinkiäkin, jos tunnut hyvältä tyypiltä.
Noutaja saa joskus tavaran vähän halvemmalla, tai ainakin tikkarin.
Maksuun käy mulle käteinen , se on uskontoni
tai vaimolle mobilpay tai tilille, sillä se on uskomaton.
Normisti saattaa kama kulkea Sörkka-Kallio-Töölö alueelle tiistaisin, Metroradan  varrelle -Mellunkylä-Matinkylä torstaisin, mutta piru tietää mitä tämä aika tekee ihmisten duunivuoroille, joten etätyövarauksella.

Ja kärsivällisyyttä.
Mä en saa yksityisviestejä kännykkään, joten vastailen vain kun olen oikealla tietokoneella. Joskus mulla on kannettava mukana, mutta harvoin.

 

 

ps. Älkää kertoko vaimolle, jos teillä on myynnissä vanha ulkomainen posliinilautanen, mä saatan kiinnostua.