Kuukausi: helmikuu 2021

Muutostiloja odotellessa anglophiliaa poteva myy kamaa

Kuten joukkotiedotusvälineissä on kerrottu, tulen siirtämään residenssini pois rajavyöhykkeeltä, aivan keskuksen tuntumaan.
Tässä vuotellessa on sitten aikaa ja mahdollisuuksia myydä tavaraa pois nurkista, kun tässä tilat vähenevät 20%.

Tällä kertaa pistän esiin sen seitsemän tavaraa jotka ovat peräisin sumujen saarelta, Britanniasta.
Kuvaa klikkaamalla pääset aina tavaran myyntisivulle.

Widndsor-tuoli.
Ensiksi esittelen teille tämän peri-brittiläisen istuimen, Windsor-tuolin, jonka Leila-täti toi 60-luvulla.
Tämä tuolityyppi oli alunalkaen suunniteltu huviretkille, ja siksi suunniteltiin kevyeksi ja helposti siirrettäväksi. Myöhemmin se on vaikuttanut muidenkin kalusteiden suunnitteluun ja on esikuvana monelle modernille tuolille.

 

 

 

 

 

Wedgwood on brittiläinen kuin kokolattiamatto kylpyhuoneessa.

Neljä lautasta Wedgwoodilta

Nämä lautasen ovat liki 200 vuotta vanhoja, ja aivan hämmästyttävän hyvässä kunnossa. Ajatelkaapa, silloin kun ne on tehty, kuningatar Victoria oli nuori tyttö.
Nämä kuriositeetit kannattaa hankkia silloin kun niitä on tarjolla. Kuten nyt.

 

 

 

 

 

Solki Krimin sodan ajalta.

Tämä on melkoinen rariteetti. Tämmöistä ei ole myyty minun tietojeni mukaan missään sinä aikana, kuin Internet on ollut olemassa, Royal Lancaster Militian vyönsolki, Oolannin sodan ajoilta. Itselläni tämä on ollut muutaman vuosikymmenen, mutta nyt on aika laittaa se eteen päin.

 

 

 

Johnsson Bros:in edwardiaaninen kannu.

Belle epoquen hengessä oleva sulavalinjainen kannu siltä lyhyeltä elämän koreutta henkivältä ajalta, joka jäi Viktorian ajan ja ensimmäisen maailmansodan väliin maineikkaalta Johnson Brosin tehtaalta.

 

 

 

Suurikulho

Tämä suuri kulho on brittiläistä posliinia, mutta nyt sen erikoisuus on käyttötarkoituksessa; se on laboratorioposliinia, suunniteltu erityisesti niin, että se on paitsi kestävä, myös kemiallisesti kestävä, niin ettei haurastu niistä ja kestää hyvin pesua, koska niissä olosuhteissa puhtaus on aivan ehdotonta.

 

 

Tarjotin 60-luvun Britanniasta.

Kun muut tavarani ovat enemmän peribrittiläistä ylä- tai keskiluokkaa edustavia, edustaa tämä esine oikeastaan erittäin hyvin sitä työväenluokkaa, josta mm. brittien populaarimusiikki on peräisin.

 

 

Sikariputki

Tämä alpakkaa oleva sikariputki viime vuosisadan alusta ei välttämättä ole sinänsä brittiläinen, mutta taas kuvaa brittiläisyyttä toisesta päästä mitä edellinen esine, oikeastaan kuvaa yhteiskunnan ääripäitä.

Siinä kaikki tältä erää, sen seitsemän tuotetta, jos haluat nähdä lisää kuvia tai ostaa jonkun niistä, klikkaa kuvaa.

Entä jos ruikuttamisen sijaan tehtäisiinkin parempaa journalismia

Tämän piti tulla ulos jo aikaisemmin. Mutta ei tullut.
Iltalehden päätoimittaja haluaa että Ylen toimintaa rajoitetaan, koska Yle vie lehdiltä lukijoita.
Minä tätä sitten mietin.
Yksi syy miksi Yle vie lukijoita, on yksinkertaisesti se, että Yle on kiinnostavampi, ja se on kiinnostavampi, koska se tekee parempaa mediaa, journalismia.
Kun lukee mediaa, journalismia on syytä miettiä Sokrateksen kolmoissuodatinta, muistanette tämän?

Iltapäivälehtiä katsoessa Sokrates tulee usein mieleeni.
Onko juttu totta?
Iltapäivälehdet haksahtavat jo tähän ensimmäiseen kohtaan niin usein, ettei voi kuin hämmästyä.
Ei niin, ettei juttu, tarkasti luettuna olisi totta, mutta heidän otsikkonsa valehtelevat, ne johtavat harhaan, kun jutun lukee, huomaa, että otsikossa valehdeltiin, jotta ihmiset lukisivat jutun, jossa otsikko kumotaan. Tämä johtaa siihen, että Iltalehden juttua ei sitten klikkaakaan, koska tietää, että Iltalehti valehtelee.

Sitten, Sokrates siis kysyy ihmiseltä, joka tulee kertomaan hänelle juorua tuttavasta, onko se, mitä hänelle halutaan kertoa, jotakin hyvää tästä ihmisestä?
Kertooko Iltalehti ihmisistä hyviä asioita, kuinka suuri osuus yhden päivän jutuista, kertoo ihmisistä hyvää?

Sitten, ja tässä viimeistään Iltalehti narahtaa, onko se hyödyllistä?
Kuinka suuri osuus Iltalehden jutuista on sellaisia, että saatamme ajatella sen olevan hyödyllinen?

Otin yhden päivän etusivun sekä Iltalehden että Ylen saiteilta, ja mustasin kummastakin ns. paskajournalismin, sellaiset jutut, jotka minusta eivät läpäisseet tätä kolmoissuodatinta.

Huomaatteko mitä yritän sanoa?
Ettekö? Entä jos lisään tähän ne YLE:n sivut?
Voitte sitten arvioida kokonaisuuden. Lue lisää ”Entä jos ruikuttamisen sijaan tehtäisiinkin parempaa journalismia”

Päivien kimallus yötä vasten

Minä olen elänyt kauemmin kuin isäni vanhemmat.
Äitini eli, jos oli eläekseen, kauemmin kuin omat vanhempansa, mutta silti niin, että äitini ja hänen vanhempansa ehtivät nähdä aikuisia lasten lapsia, oman tarinansa jatkuvan.

Minulla on kaveri, jonka isä kuoli, kun poika oli teini. Hän ei ollut vielä 25 täyttänyt, kun hänen koko isänsä suku oli kadonnut. Kuolema esitti haasteen.

Ja hän otti sen vastaan. Lue lisää ”Päivien kimallus yötä vasten”