Ihminen on muuttunut hyvin vähän viimeisen sadantuhannen vuoden aikana, eikä kovin paljon ennen sitäkään. Meidän geenimme ovat siinä määrin samat kuin kääpiösimpansseilla, että raja heihin on oikeastaan sama kuin down-ihmisiin.
Kun esi-isämme elivät keräilytaloudessa, määräsi yhteisön koon saatavilla olevan raviinon määrä. Kun keräilyalueella alkoi laumakoko kasvaa, alkoi keräilijää vituttamaan, ja yhteisöstressi laukesi sillä että osa jengistä lähti etsimään evästä kauempaa.
Siirtyminen metsästystalouteen muutti yhteisön rakennetta, mutta stressi jäi.
Mieleemme on jäänyt edelleen tietyt markkerit tuolta ajalta. Ihmiselle optimi tiimi on seitsenhenkinen ja kun yhteisö kasvaa noin 200 yksilönkokoiseksi, ihmisen kyky hahmottaa lauman sosiaalisia suhteita ja hierarkiaa ylikuormittuu, ja tästä seuraa laumassa hämmennystä riitoja ja epätietoisuutta.