Vuohenlihaa hapatettujen vihannesten kanssa! Alkupala listalla todellakin näytti olevan vuohta, ja tämä oli sitten Bragalonen arvostetuin hotelli. 
Rouva Bardem katseli listaa hetken aikaa näkemättä mitään.
No ilmakuivattua lammasta, öljyssä säilöttyjen vihannesten kanssa sai välttää.
Il nostro Raviolo di ricotta, pomodoro e salsa al basilico vaikutti erinomaiselta valinnalta seuraavaksi, mutta rouva Bardem epäröi. Hän oli lihonnut kesästä ainakin liki kilon. Ei, ei raviolia.
Pääruoka sitten, vasikan poskea, yrttien ja perunoiden kera, se voisi olla se, mitä hän kaipasi.
Rouva Bardem piti tästä pöydästä eniten koska tästä näki kaiken. Koko salissa vain tästä pöydästä ja vain hänen paikaltaan kykeni päätään kääntämällä näkemään koko salin, ja vain hieman eteen päin painumalla, hän näki myös hotellin vastaanotolle. Obrigado-Montebrazzinin ruhtinaat eivät olleet kyllin varakkaita kisatakseen Versaillesin peilisalin kanssa, mutta salin 14 pilasteria oli päällystetty peileillä parin metrin korkeuteen asti, ja tämä takasi sen, että rouva Bardemin pöydästä todellakin saattoi periaatteessa valvoa koko huonetta. Huolellisesti harkitun paikan arvoa kuitenkin laski rouvan valitettava likinäköisyys.
Sisään tulijan rouva Bardem hahmotti mieheksi, mutta ei olisi tässä elämässä laittanut laseja julkisesti päähänsä, nähdäkseen paremmin. Hovimestari Predun hahmo näytti viittovan miestä pöytään, mutta mies näytti haluavan toisen pöydän, ja kahden hahmon kulkue lähestyi rouva Bardemin pöytää.
Lähempää katsoen tulijan puku näytti siltä, että mies olisi laihtunut rajusti, mutta silti puku ei näyttänyt laisinkaan vanhalta, se vain vaikutti suurelta ja huonosti leikatulta. Mies ei ollut kovin pitkä, eikä ihan nuori, mutta tuskin vielä miltei 37, mutta varmasti yli kolmekymmentä. Tummapukuisen miehen kävely oli jotenkin leveää, keinuvaa ja mittaansa suurempaa.
”Toivottavasti tämä pöytä tyydyttää teitä, herra Corbu,” Predu sanoi ottaessaan tuolia pöydän alta asiakasta varten. Nyt rouva Bardemilla oli tilaisuus tarkastella miestä paremmin, kun mies Predun harmiksi kiersi pöydän ympäri.
”Eikö minä luullen tämä parempi näköala” mies vastasi huonolla italialla, jonka aksentin tunnisti.
”Toivottavasti en käyttäydy täysin sopimattomasti,” rouva Bardem puuttui herra Corbun ja hovimestarin keskusteluun, ja Predun silmistä olisi voinut tarkkasilmäisempi sen huomata, mitä mieltä sopivuudesta oltiin, ”mutta, kun kuulin mitä te keskustelitte, niin eikö herra Corbu voisi jakaa pöytäni kanssani?”
Tulokas vilkaisi Predua ja rouva Bardemia, hieman hämillään. ”Jos tämä on sopiva, minä olen suostuteltu?”
Predu yritti katsella nenänvarttaan pitkin, mutta hänen luontainen arvokkuutensa ja nenän lyhyys veivät eleestä voiman, ja se jäi pelkäksi hämmentyneeksi mulkaisuksi, kun hän auttoi tuolin herra Corbulle.