Cardloo… 5

“Teillä kuuluu olevan muitakin häiriöitä?”
“Mitä tarkoitatte?”
“Teidän, “ ja pidin tauon, osoittaakseni mitä ajattelin heidän hoitolastaan, “hoitolaitoksenne on peruuttanut koko syksyn hoidot.”
“Niin. Hoitolamme. Meillä on ollut epäonnea.” Longner vastasi sujuvasti, kuin olisi odottanut minun ottavan tämän heti puheeksi.
“Millaista epäonnea?”
“No… loppukesällä tätini, hän oli yksi hoidoista vastaava, kuoli yllättäen.”
Mietin minkä ikäinen tädin täytyi olla. En tiennyt minkäikäinen Longner oli, ja julkisuudessa oli mainittu useita syntymäaikoja, ja nyt kun tapasin hänet kasvokkain, tuntui että ne saattoivat olla kaikki oikein. Hän oli ainakin 62, mutta näytti vanhemmalta, mutta tuskin 88 niin kuin joidenkin mukaan.
“Tätinne? työskenteli täällä? minkä ikäinen hän oli?”
“Margaretha täytti keväällä 85.”
“Ja työskenteli yhä?”
“No me teemme töitä niin kauan kuin on tarpeen,” Longner sanoi olkiaan kohauttaen, “kerron teille myöhemmin tarkemmin!” Longner tämän jotenkin niin lopullisesti, etten missään tapauksessa halunnut lopettaa asiasta keskustelua, mutta kartanon herra pyristeli jo määrätietoisesti toiseen suuntaan.
“Kertokaapa, Ramsay, mikä sai teidät palaamaan Eurooppaan?”
Ensin hän oli sanoa “Kesät Amegliassa”, ja Ramsayn mielessä välähti kuva lapsuuden kesistä Italiassa, mutta se ei ollut totta. Hän heitti pienen hymyn Longnerille, kuin pyytäen vielä aikaa ajatella. Ramsayn käsi vaelsi kirjahyllyn reunalla.