Cardloo…9

“Mutta käytettä kolmatta nimeänne puhuttelunimenä?”
“Teini-iässä kyllästyin olemaan Lilli, ja Ramsay on työelämässä parempi, kuin Lilith.”
“German, “ ja rouva Longner piti merkittävän tauon katsoen miestään, “tapaa kutsua kaikkia sukunimellä, joten luulin pitkään että Ramsay on teidän sukunimenne. Vasta muutama päivä sitten minulle selvisi että olette van Jong.”


Minä sain paikan Longnerin vierestä, vastapäätä hänen kälyään. Aurora Fall oli mukava, sanavalmis, mutta hänellä ei ollut mitään sanottavaa, jos keskustelu näytti kääntyvän johonkin, joka koski jotakin vakavampaa, kuin aivan elämän perusasioita. 

Toisella puolellani istui tämä puutarhatonttua muistuttava Johannes En. Mielikuva puutarhatonttuun oli ilmeinen, mutta tonttu hän ei missään tapauksessa ollut. Yritin viedä keskustelun hänen työhönsä, mutta vaikka nopeasti hän kertoikin Cardloon tuhannen hehtaarin ekologisen kiertoviljelyn periaatteen, hän tunki kuitenkin keskustelun takaisin minun elämääni, ja oli oikeastaan mukava puhua vapautuneesti lapsuudesta, Edinburghista, Amegliasta ja Haagista.
Viistosti minua vastapäätä istui Alexander Merlin, joka ei ollut kovin vuolas sanainen, mutta kun tuli puheeksi Edinburgh, hänkin hieman innostui, ja kertoi asuneensa siellä 9 kuukautta, opiskellessaan siellä vaihdossa vuoden verran hallintoa.
Johannes En toisella puolen istui Anima Hillary, joka välillä keskusteli vierustoverini kanssa joistakin niityistä ja pölyttäjäkäytävistä, välillä osallistui yleiseen keskusteluun. Hän oli selvästi älykäs, sanavalmis ja voimakastahtoinen nainen, jolla oli perusteltuja mielipiteitä. Kävi ilmi, että hän asui nyt anoppinsa luona, kun Johan puolestaan oli suurimman osan viikosta puolentoistatunnin ajomatkan päässä olevassa Longjour hotellissa apulaisjohtajana.
Johan Hillary puolestaan istui toisella puolen pöytää, tätinsä ja Alexander Merlinin välissä. Hän oli hyvin komea, hieman Marlon Brando tyylisesti, mutta pienet hammasharjaviikset olivat koomiset. Minulle tuli tunne, että hän jollakin tavoin kantoi kaunaa Longnerille siitä, että hän ja vaimonsa asuivat nyt erillään.
Omalla puolellani pöytää istui, isoäitiään vastapäätä vielä Peter Gandalf, joka alkuosan iltaa oli hieman vaisu, mutta aktivoitui illan mittaan.  Isoveljensä oli toki hyvin pitkä ja miellyttävän näköinen, mutta Peter Gandalf oli komea, ei kuten Johan Hillary, vaan jotenkin jumalaisella tavalla. Hän oli liian tumma, että häntä vertaisi viikinki jumaliin, ja liian vaalea, että häntä vertaisi Olympon jumaliin, mutta kuitenkin, jotakin joka ei tuntunut olevan tästä maailmasta. Hän oli mukava, hauska ja näytti olevan jossakin määrin ihastunut Anima Hilaryyn, mutta Johan ei näyttänyt panevan sitä pahakseen. Peter Gandalf oli, vauhtiin päästyään, erittäin hauska seuramies. Olisin odottanut hänen opiskelevan jotakin myyntiin, markkinointiin tai viestintään liittyvää kaupallista, mutta hän oli aloittanut vuosi sitten antropologian ja taidehistorian opiskelun Lontoon University Collegessa