Cardloo…Drachendell

“Ei tänään. Kun menemme sinne, haluan että meillä on kunnolla aikaa. Tänään meillä on aikaa olla kahden, tutustua ja jutella.”
Hevoset toi pitkä mies, jolla oli pitkä epäsiisti, osin harmaantunut parta, ja jotenkin ympäristöön sopimaton mainoslakki.
“Carl Fall, lankoni, “Longner esitteli, “vieraani, Ramsay van Jung.”
“Hoitelen täällä tilalla asioita. Eilen oli pato-ongelma. En ollut syömässä.” Miehen aksentti oli paksua ja kieli yksinkertaista.
“Carl on tallimestari ja hoitaa hevoset ja kaikki koneet” Longner selitti ja Carl vahvisti, “Olen käytännön mies, en puhu paljon.” 

“Tosi on,” vahvisti Longner, “Carl on tekijämies, “ja kääntyi sitten puhuttelemaan Carlia kielellä jota en ymmärtänyt, ja nyt Carl puhkesi pitkään vuodatukseen, ja eleistä ymmärsin että hän puhui hevosista ja jotakin reitistä.
Katselin hevostani, joka oli toki suurempi kuin poni, mutta melko pieni, kauniin ruskea eläin, “Mikä tämän nimi on?”
“Lagavulin!” sanoi Fall, enkä voinut olla hymyilemättä, kieltämättä nimi sopi hevosen väriin. “Se on emännän hevonen, mutta hän ratsastaa vähän,” jatkoi Fall
“Omani on Laphroaig, sama isä, eri emä,” kertoi Longner, ja taputtii omaa hevostan, ennen kuin nousi satulaan, hieman vaivalloisesti, mutta silti ilman apua, vaikka Fall olikin likellä auttamaan.
“Ratsastatteko paljon?” Kysyin kun Longnerilta kun hän oli satulassa.
“Voin myöntää, että olisin ratsastanut paljon vähemmän, jos se olisi ollut mahdollista,” mies vastasi virnistäen, “mutta joskus hevonen on paras tapa liikkuua.”  Sitten hän näytti kädellään, mihin suuntaan lähtisimme, “menemme ensin hieman etelään, kierrämme sitä kautta talousrakennukset, ja sieltä lähtee pieni tie itärajalle, sitten kierrämme etelärajalle, ylitämme joen kahlaamota, kierrämme Sokkelon länsipuolelta, ja  länsirajaa lähelle valtatietä, sitten seuraamme sen laitaa joelle, menemme jokiuomaa sillan ali, ja palaamme länsikautta kartanolle.”
“Ymmärsin että noin kolme tuntia menisi aikaa?”
“No kylälhän se nopeamminkin menisi ratsain, mutta ei meillä ole kiirettä, “ja sitten hän hymyili taas, “enkä ratsasta taas takamustani ruville!”
Hän lähti edellä, antoi hevosen löntystellä omaan tahtiinsa ja minulla oli nyt hyvin aikaa katsella ympärilleni. 

One thought on “Cardloo…Drachendell

Comments are closed.