Kategoria: Helsinki

Petjan Aikakirjat 2.20 – Minkä jumalan tähden te näette tuollaisen vaivan?

Siirtyminen maatalouteen oli välttämätön muutos, koska ihmisestä oli tullut liian tehokas metsästäjä, ja kykeni metsästämään jo lajeja sukupuuttoon. Tämä aiheutti sen niukkuuden joka pakotti ihmisen loikkaan seuraavalle tasolle.
Siitä voidaan olla erimieltä, oliko se loikka eteen, taakse, ylös, alas vai ansakuoppaan, mutta se oli tapahtui.
Maatalouden teki mahdolliseksi yhteistoiminta ja työnjako, ja nämä eivät olisi olleet mahdollsia, ilman keräilijämetsästäjän kykyjä, ja toisaalta, sen sisäänrakennetun vihamielisyyden ohittamista, mitä ihminen tuntee muukalaisia kohtaan.
Uskonnon, monijumalaisen uskonnon, vaikutus tarvittiin siirtämään ihminen uuteen kehitysvaiheeseen.
Aikaisemman animismin, jossa kaikella oli henki, sielu, jonkinlainen tahto ja suojelija, paikoilla, kivillä, puilla, eläimillä, korvasi jumalat, jotka muistuttivat paljon näitä henkiä, ja luultavasti olivat kehittyneet niistä, Zeus- ukkosen jumalana, tai Tapio, metsän ja metsästyksen jumala, ovat juuri tätä perua, joskin tähän Tapioon palaan vielä.

Olisiko ollut kaksi tai kolme päivää sitten, kun sanoin eräässä keskustelussa, jossa valitettiin sitä, että uskontoa käytetään vallan välineenä ja ihmisten hallitsemiseen, ettei koko uskonnolla ole muutoin merkitystä, jos sitä ei käytetä ihmisten hallitsemiseen.
Ja siinä se on.

Uskonto, yhteisiin jumaliin uskominen, se antoi yhteisölle vallan, tai me voimme sanoa myös, mahdollisuuden, organisoida toisiaan vastaan ikuisessa hävityssodassa olevat heimot jonkinlaisiksi suuremmiksi kokonaisuuksiksi, jotka mahdollistivat hankkeet, jotka olivat yhtä heimoa suuremmat.

Vanhimmat jäänteet siitä, että ihminen on toiminut organisoidusti porukoissa, jotka ovat yli 150 hengen heimoja, ovat juuri uskonnollisia.
Maailman vanhin rakennus, temppelikokonaisuus, on noin 13 000 vuotta vanha Göbekli Tepen temppeli Turkissa, likellä Syyrian rajaa, on osoitus siitä, millaisiin hankkeisiin on tarvittu yli heimorajojen ulottuvaa yhteistyötä, mutta sen sijainti on myös osoitus siitä, ketkä yhteistyötä ovat tehneet.
Göbekli Tepe on ollut riistan vuotuisen vaellusreitin varressa, se on ollut loistavaa metsästysmaata, mutta myös paikassa, jossa on voinut ajatella, että osa saaliista on saatu talteen korkeammalle paikalle, missä on ollut kylmempää säilyttää saalista.
Temppelialue on myös rakennettu ennen viljelyä, mutta vain “hetkeä ennen” alueen vanhimmat osat ovat vanhempia kuin mikään tunnettu todiste maanviljelyksestä, mutta uudemmat osat suunnilleen saman ikäisiä.
Jotta tuollainen monimutkainen rakennelma on voitu saada aikaan, on ensinnäkin pitänyt olla aikaa tehdä sitä, toiseksi on pitänyt olla työvoimaa enemmän kuin vain yhden Dunbarin yksikön, 150 verran, ja lisäksi keräilyn ja metsästyksen ylijäämän on pitänyt olla sellainen, että aikaa ja resursseja rakennustyöhön on ollut, sekä organisaatiokulttuurin on pitänyt kehittyä tarpeeksi pitkälle, jotta suurisuuntainen, ennen näkemättömän suuri ja monimutkainen rakennushanke on voitu organisoida, joten todennäköisesti on ollut olemassa jonkinlainen työnjohto ja suunnitelma siitä, miten tämä asia saadaan aikaan.
Yhdessä tämä on tarkoittanut sitä, että ihmiskunta on ollut valmis vallankumoukseen, kulttuuri loikkaan, jossa irtaannutaan metsästyksestä.

Mitä tarkoittaa ”kafkamainen”?

90-luvulla perheyhtiömme olisi halunnut avata keittokioskeja.
Niin kuin nakkikioski, mutta josta olisi saanut ostaa keittoja mukaan.
Meillä oli esisopimus kolmesta ensimmäisestä, hyvällä paikalla olevasta keittokioskista, ja oma keskuskeittiö, jossa keitto olisi esivalmistettu.

Mutta Stadilta piti hakea sitten lupaa, ennakkoon, että saamme avata sellaisen.
Keskustelu meni suunnilleen näin minun ja virkamiehen välillä.

”Yhtiömme haluaisi tarjota kaupunkilaisille uudenlaisen ruokailumahdollisuuden, ostaa mukaan keittoa, ja haluaisimme nyt varmistaa luvat näille kolmella toimipisteelle”
”Keittokioskille ei voida myöntää lupaa!”
”Miksi?”
”Koska sellaisia ei ole, ja sellaiselle mitä ei ole, ei voida myöntää lupaa!”
”Mutta jos te myöntäisitte luvan, niin sitten sellainen olisi, joten te voisitte myöntää luvan.”

”Kyllä, paitsi emme voi antaa lupaa, koska sellaista ei ole!”
”Voisin siis saada luvan nakki-, kukka- tai jäätelökioskille?”
”Kyllä, sellaisia on, ja niille me voimme antaa luvan!”
”Miten ensimmäinen nakkikioski mahtoi saada luvan?”
”En usko että mitenkään. Ehkä jotenkin vahingossa, mutta ennen kuin niitä oli, nekään eivät voineet saada lupaa!”
”Mutta me haluaisimme nyt avata keittokioskin…”
”Ette te voi avata sellaista, mitä ei ole, ei sellaiselle voi antaa lupaa!”
”Poliisi, pelastuslaitos ja rakennusvalvonta antaisivat luvan!”
”Me emme täällä terveystarkastuksessa ymmärrä, miten ne voisivat sellaisen antaa, eihän siitä ole ennakkotapausta!”

Tämä on kafkamaista.

Petjan aikakirjat 2.16 Kasvun paikka

Neoliittinen vallankumous oli hidas prosessi, muualla maailmassa neoliittinen aika määritellään yleensä siitä kun viljely- ja karjantalous alkoi, mutta Suomessa, sattuneesta syystä, se katsotaan alkaneen siitä kun saviastioita alettiin valmistaa.
Saviastiat tulevat maailmalla yleensä käyttöön yhtä aikaa viljelyn kanssa, koska ennen sitä ei ollut niin suurta tarvetta säilytysatiolle, koska elettiin todellakin kädestä suuhun.  Suomessa viljely tuli niin myöhään, että sitä ei voi pitää Suomessa samalla tavalla rajana.
Väestön kasvu ja niukkeneva riista ajoi ihmisen maatalouteen, mutta paikallisia väestökeskittymiä näyttää syntyneen jo melko varhain muuttoliikkeiden vuoksi, jossa paikalliset olosuhteet, kuten vaikka kahlaamo, karjan vaellusreitti, sopiva kivimateriaali tai hyvä ranta loivat olosuhteet, joka veti puoleensa, aivan kuten nytkin paremmat olosuhteet saavat aloitekykyiset ihmiset liikkeelle.

Keräilijä-metsästäjillä naisilla oli vaikeuksia samaan aikaan hoitaa, kantaa ja imettää lasta ja liikkua yhteisön mukana. Koska varsinaisesti ehkäisykeinoja ei ollut, on varmasti ollut vaikea välttää tilennetta, jossa useampi lapsi ei olisi rasittanut äitiä ja näin sitten vähentänyt lastenkin mahdollisuutta selviytyä.

Maissin jalostuksen tulos, villimaissista moderniin


Tässä, kuten olen niin kovin usein sanonut, isoäitien merkitys kasvoi, kun yhteisössä oli lisääntymisiän ylittäneitä naisia jakamassa taakkaa ja tuomassa kokemusta, koko yhteisön selviytymismahdollisuudet kasvoivat. Tämä loi sellaisen tilanteen, jossa pitkäikäisten naisten jälkeläiset todennäköisemmin saivat kasvatetuksi lapsensa aikuiseksi. Vastaava geenipaine miesten puolelta ei ollut yhtä kova, ja tämän seurauksena miehet eivät tänä  päivänä ole yhtä pitkäikäisiä.
Tiedämme myöhemmiltä kulttuureilta myös abortin ja lapsenmurhan olleen käytössä, ja näistä jälkimmäisen oleen suositumman, koska sen ajan abortit usein johtivat naisen kuolemaan.
Imetysajan pidentäminen oli sitten yksi väestönkasvun säätelymekanismi. 

Imetys kuluttaa 1000-1400 kaloria vuorokaudessa. 

Maissi, viljat ja juurikkaat sisältävät tärkkellystä, joka sitten taasa hajoaa elimistössä sokeriksi. Keräilijä-metsästäjien ruokavalio koostui suurelta osin kasvi- ja eläinproteiineista, ja kun viljelyyn siirtyessä siirryttiin enemmän tärkkelystä sisältäviin ruoka-aineisiin, se vaikutti ihmiseen.
Raskauden jälkeen elimistön pitää saavuttaa tietty rasvatasapaino, ennen kuin seuraava munasolu irtoaa.  Kun äiti on imettänyt, ja syönyt proteiinipainoitteista ruokaa, on voinut mennä pitkään, ennen kuin seuraava munasolu on irronnut.
Sani-kansalla raskauksien välit voivat olla neljäkin vuotta.
Meidän elimistömme  koodissa on enemmän metsästäjä-keräilijää kuin viljelijä-kyräilijää, ja kun ruokavalio muuttui, sillä oli seurauksensa.
Vaikka paine viljelyyn siirtymisestä syntyi niukkuudesta, koska resurrseja ruokkia väestö oli liian vähän, viljelyyn siirtyminen aiheutti sitten myös syntyvyyden kasvun, ja syntyvyyden kasvu pakotti laajentamaan viljelyksiä ja siirtymään uusille alueille, ja viemään viljelyn mennessään.
Näyttää siltä, että vaikka muutos kokonaisuutensa oli hidas, se eteni joillakin alueilla hyvinkin nopeasti, enemmän kuin 10 kilometriä vuodessa, vaikka koko prosessi vei yksin Euroopassa yli 5000 vuotta, eikä kaikin osin päättynyt koskaan, koska maailman reunat eivät viljelyyn sovellu. 

Kuvia Helsingistä -Yliopisto

Yliopiston kirjasto on yksi parhaita kohteita koko sarjassa, ja vaikka julkaisen siitä nyt vain muutaman kuvan, mahdollisuuksia hyvän kuvan julkaisuun oli monta.
Siinä missä joissakin toisissa sarjan kohteissa, olen valinnut hämärtämisen, epäterävän ja pehmeän vaikutuelman, Yliopistossa valitsin valokuvan terävöittämisen ja värien rajojen korostamisen voimakkaalla pikselöinnillä. Eräällä tavalla haen yliopiston selkeyttä ja tieteellisen tutkimuksen terävyyttä ja kuitenkin annan perspektiivin ja muotojen vääristyä kameran silmälle.

Kuvia Helsingistä – Kontulan Ostari

 

Minun on sanottava, että olen hieman huolissani Kontulan ostarista.
Se on kenties Suomen paras ostoskeskus.
Siellä ei ole Stockmannia, ei Hesburgeria, eikä Zaraa.
Se on hieman ahdas.
Sen sijaan siellä on erinomainen valikoima niitä ravintoloita ja kauppoja, joita Kontulan asukkaat tarvitsevat ja haluvat käyttää, siellä vuokrataso on kohtuulinen.
Tiedetään, ettei omistajat ole aivan tyytyväisiä, ja kerrotaan, että vartijat olisivat saaneet ohjeen katsoa läpisormien häiriöitä, jotta saneerausta ja uudelleen rakentamista voitaisiin perustella.
Mutta minä olen huolissani siitä, palvelisiko uusi ostari paremmin sijoittajien taseita, kun Kontulan asukkaita.
Sen vuoksi suhtaudun hyvin karsaasti näihin suunnitelmiin Kontulan Ostarin uusimiseksi.

Kuvia Helsingistä – Mellunmäki

Sitä ei moni tiedä, mutta virallisesti metroaseman läntisen sisäänkäynnin luona oleva alue on Mellunmäen bussiterminaali.
Sitä kautta kulkee 560 Rastilasta jonnekin Vantaalla, en muista mihin, 95 Kontulasta Itäkeskukseen ja se on 97 ja monen Vantaan suuntaan lähtevän linjan lähtöpaikka.
Siitä kulkee myös Pietariin menevä Inkerinlinja, mutta ei aavistustakaan, millä aikataululla. Saatan joskus, jossakin yhteydessä kertoa Inkerinlinjan saamista haukuista yhdeltä 95-kuskilta. Se oli kaunista.

812 sitten, kuvassa, on ns. mummo- eli mäkibussi, palvelulinja joka yhdistää Mellunmäen, Vesalan, Kontulan, Myllypuron ja Herttoniemen, ja kulkee noin kerran tunnissa.
Vesalan asukkaat sanovat sitä mäkibussiksi, koska jos ei hotsita kulkea mäkeä ylös Mellunmäestä Tuukkalanmäelle, helpoin tapa, ei välttämättä nopein, on odottaa mäkibussia.

Itse toivoisin sille sekä aamuun että iltaan yhtä vuoroa lisää, se auttaisi minunlaistani huonojalkaista pidentämään työuraa, sillä etenkin aamu- ja iltahämärissä iljanteinen tie lähimmältä bussipysäkiltä kotiin on hankala.