Kategoria: Historia

Lancasterin herttuan rakastajatar, Katherine

Katharine, Lancasterin herttuatar

Katherine De Roet syntyi noin 1350 Hainaultissa, ritari Paun de Roetin tyttärenä. Ja kuten usein historiassa, hänen äitinsä nimeä ei ole jäänyt kirjoihin,

Katharinen isosisko Philippa meni naimisiin Canterburyn tarinoiden kirjailijan Geoffrey Chauserin kanssa, millä silläkin oli historialliset seurauksensa, josta joskus saatan kertoa.

Geoffrey Chauser, kuten kaikki tiedämme, oli viinikauppiaan pojasta hovimieheksi ja diplomaatiksi noussut Lontoon porvari, ja hänen kauttaan Katherine liittyi siskonsa seuraan Edwardin III hoviin noin 1360, missä hän tapasi ensimmäisen miehensä, ritarin, Sir Hugh Swynfordin.

Sir Hugh oli ammattisotilas, jonka kartanon tiedettiin olevan rappiolla ja pääosa tuloista tuli hänen lääninherralleen, John Gauntille, Lancasterin herttualle ja kuninkaan kolmannelle pojalle, tehdyistä palveluksista, sekä siitä, mitä Ranskan sodista onnistui haalimaan. Lue lisää ”Lancasterin herttuan rakastajatar, Katherine”

Oh how small are the pieces of my happiness in the world

I am writing a long series on human evolution and the development of human culture.
This text is translated from the closing speech of its first season.
The title is from the song ”Juokse sinä humma” – ”Run my little horse” by the famous Finnish singer-songwriter Tapio Rautavaara.
You can decide for yourself whether this is a story, a poem or a factual text.

There they are, the myths behind the bags.

Birth, and then above the savannah sky,
the moon, like gold, crossing the sky

repeating itself as in a spasm

Moon from period to month,

changing, yet always the same

but with the sun on top

always the same,

again and again year after year,

raises the savannah to the haze

not as important as the moon, of course

that illuminates at night, in the darkness

like the women, the sisters of the moon

then come the rains, as come

as a thankful torment,

like so like so like

As the changing sky

which lightning cleaves, again

always different, but the same as the rain from the day

Then after the rain the earth heavy with grass
green beyond the blue mountains

green to the green sea Lue lisää ”Oh how small are the pieces of my happiness in the world”

Jahti

Persut valittavat että ovat nyt ajojahdin kohteena.

Tällaisena konservatiivina on sanottava, ettei se ajojahti ole laisinkaan huono idea.

Ajatelkaapa nyt.

Kuulas lauantain aamu, järven pinnalta kevyt auer valtaa rantaniitylle, syöt aamiaisen ja käyt pihalle. Katsot että takin punainen villa on puhdas,  napautat kevyellä huitaisulla roskan saapashousujesi valkoiselta veralta . Katsot korkeakiiltoisen saappaan kyljessä olevaa koivikon varjon leikkiä, kun tallimestari tuo hevoset paikalle, ja samalla tarjoillaan ensimmäinen jahtiryyppy.

Flirttaat kenties vähän, samalla katsot: niin se on taas Koistinen lihonut viime jahdista, vielä se mahtuu takkiinsa, mutta toivottavasti saa vankan ratsun. Lue lisää ”Jahti”

Cesare Borgia & Co. osa 9

Paavin pallit Ranskan ovenraossa.

 

Poliittinen tilanne oli mutkikas 1490-luvulla.
Cesare oli saanut kardinaalin arvon 20. syyskuuta 1493, samalla kun paavi nimitti 11 muuta kardinaalia, sellaisia, joilta arveli saavansa tukea, jos Ranska yrittäisi pakottaa kardinaalit sivuuttamaan hänet, jota pidettiin mahdollisena liikkeenä.
25. tammikuuta 1494 Ferdinand I, Napolin kuningas kuoli ja kuninkaaksi nousi poikansa Alphonso II.

Charles VIII, Ranskan kuningas


Silloin Ranska lähti varsinaisesti liikkeelle, esitti ensin muodollisen vaatimuksen Napolin kruunusta ja alkoi keräämään joukkoja. Meni syksyyn, ennen kuin Ranskan armeija pääsi Italian puolelle 8. syyskuuta, ja liittyi Milanon joukkoihin.
Lue lisää ”Cesare Borgia & Co. osa 9”

Cesare Borgia & Co. osa 8

Mitä helvettiä tämäkään asia kuuluu Ranskan kuninkaalle?
Yleisesti ottaen ei niin kilin genitaalia, mutta kuten tiedämme, ainahan ranskalaiset änkeävät mukaan säheltämään, jos vain on pienikin tilaisuus.
Varokaa siis ranskalaisia, silloinkin kun he tuovat lahjoja.

Beatrice d’Este, Ludovico il Moron vaimo

Ranskan kuningas oli sitä mieltä, että hän oli oikeastaan Napolin kuningas. Joo, mä tiedän, ei niitä pidä ottaa vakavasti, mutta nyt oli jokeri pakassa. Sforzan Ludovico oli Milanon valtionhoitaja ja pakassa vielä kaksi akkaa, joista toinen oli Ludovicon veljen pojan vaimo ja toinen Ludovicon oma muija. Se on ihan jumalaton sotku, kun Ludovicon vaimo sai pojan ja ja kun veljenpojalla, Gian Galeazzolla, jonka puolesta Ludovico hoiti Milano-bisnestä,  oli hänelläkin poika. Herttuan, Gian Galeazzon poika Francesco Maria Sforza syntyi tammikuun 30.päivä 1491 ja Ludovicon poika Massimiliano Maria Sforza 25.tammikuuta 1493.

Milanon herttuatar, Napolin prinsessa Isabella

Eli ei kahta sanaa, ettei herttuan poika olisi ollut vanhempi, mutta silti Ludovico paiskaa ohi herttuan pojalleen titteliksi Pavian kreivi, vaimonsa vaikutuksesta, ja tuo titteli oli perinteisesti kruununperillsen titteli.
Herttuatar oli Isabelle di Aragon, Napolin prinsessa, saa hepulin poikansa syrjäyttämisestä ja pyytää sitten Napolin kuninkaalta, isältään Francesco II:selta toiselta.


Lue lisää ”Cesare Borgia & Co. osa 8”

Cesare Borgia & Co. osa 7

Joffre, nuorimmainen. 

 

Goffreddo, Joffre, oli Vanezzan lapsista nuorin, syntyi 1481 tai 1482, saattoi olla muita kiireitä, koska tarkkaa syntymäpäivä ei tiedetä. 

Hän oli niin nuori, ettei hänen merkityksensä historiassa koskaan noussut samanlaiseksi kuin sisaruksillaan, Joffre ei ollut kiinnostunut politiikastta, hän ei ollut juonimassa Ranskaa vastaan, ei ollut järjestämässä hengiltä kilpailijoita tai osallistunut merkittäviin sotaretkiin, mutta kelpasi kyllä isälleen pelinappulaksi, sillä Joffren ja Sancha de Aragon, Napolin kuninkaan Alfonso II:sen avioton tytär naitettiin toisilleen 1494, kun sulhanen oli 12- tai 13-vuotias, morsian nelisen vuotta vanhempi. Lue lisää ”Cesare Borgia & Co. osa 7”

Cesare Borgia & Co. osa 6

Paavin tytär, Lucrezia

Hän syntyi Subiacossa  18 huhtikuuta 1480. Sanotaan, että heidän syntyperänsä, kardinaalin ja vielä ulkomaalaisen kardinaalin lapsina vaikutti siihen, että perheestä tuli sisäänpäin lämpiävä, heidän palvelijansa olivat paljolti, jos ei sukulaisia, niin ainakin katalonialaisia, ja lapset kasvoivat läheisiksi, erityisesti Lucrezian ja Cesaren suhde oli lämmin.
Sanotaan että äitiin, jonka kanssa hän kasvoi varhaiset vuotensa, suhde oli etäisempi kuin isään, mutta tämä ei kokonaisuuden kannalta vaikuta uskottavalta. Todennäköisesti suhde äitiin etääntyi varhain kun isä uskoi hänet pikkuserkkunsa, Adriana Orsinin kasvatettavaksi, kun Lucrezia oli kolmen vanha.
Adriana Orsinin pojan vaimo oli Aleksanterin uusi rakastajatar, minkä lisäksi tämä Adriana oli katalaani ja sukulainen, joten paavi luotti tähän.

Lucrezia kasvoi 10 vuotta yhteydessä Orsinin perheeseen ja isän rakastajattaresta tuli hänen hyvä ja elinikäinen ystävänsä.

Lucrezian koulutus muodollisesti oli ajan tavanmukainen naisen koulutus, hän oppi espanjaa, italiaa ja latinaa, isäpuolensa, Vannezzan aviomies Carlo Canale opetti hänelle runoutta, mutta hänelle opetettiin myös musiikkia, tanssia, piirustusta, kirjontaa sekä tietysti uskontoa, paavin tytär kun oli,  puhetta ja keskustelutaitoa opetettiin tietoisesti ja harkiten. Kuitenkin on ilmeistä, että hänen huoltajansa Adriana Mila Orsini piti huolta että hänen holhottinsa sai varhain myös poliittista opetusta, sillä Lucrezian tähän puoleen kiinnitettiin huomiota jo varhoin.

Ennen kuin Lucrezia täytti kaksitoista hänet oli kihlattu jo kahdesti Espanjan korkeiden aatelisten kanssa, mutta kun Rodrigo loi nahkansa Aleksanteri VI:n hahmoon, myös tyttären avioliitto sai uutta merkitystä.

Kardinaali Ascanio Sforza, Aleksanteri VI:n vanha tukija, ehdotti avioliittoa veljenpoikansa Pesaron kreivi Giovanni Sforzan ja Lucrezian välille ja tämän liiton poliittinen merkitys oli lujittaa liittoa Milanon kanssa Ranskan laajentumispyrkimyksiä vastaan. Lue lisää ”Cesare Borgia & Co. osa 6”

Cesare Borgia & co. osa 5

Pikkuveli, Gandian herttua

Ennen ajat olivat toiset, nyt on 2020-luku ja silloin oli 1470-luku. Asioista ei niin pidetty kirjaa, ja vaikka yleensä ollaan sitä mieltä, että Cesare olisi isoveli ja Giovanni pikkuveli, tästä ei ole sataprosenttista varmuutta, sillä jo aikalaislähteissä on erilaista tietoa. Oletettavasti Giovanni oli pikkuveli, vaikkakin isänsä suosikki, ja tälle, niin kuin myös Pier Luigille oli suunniteltu suurta tulevaisuutta. 

Kun Pier Luigi kuoli äkillisesti 1588, oli pikkuveli Giovanni ilmeisesti vasta 12-vuotias ja peri veljensä arvonimen Gandian herttuana, mutta myös morsiamen kymmenvuotiaan morsiamen, María Enríquez de Lunan, joka siis oli 22 vuotta nuorempi kuin ensimmäinen sulhanen.

Kihlaus oli pitkä, mutta silti, kun pari vihittiin, oli Maria viidentoista ja Giovanni sen kaksi vuotta vanhempi. 

Nuorta Giovannia suolattiin häiden yhteydessä myös veljeen kohdistuneilla hyvillä aikeilla ja hän sai myös tämän arvonimen Civitavechhian markiisi, mutta ihan oman Sessan herttuan arvon, Napolin suurkonstaapelin tittelin, sekä Pyhän Pietarin lipunkantajan ja Pyhän Istuimen komentajakapteenin virat, eli koltiaisesta tehtiin Kirkkovaltion armeijan komenteja. Senhän sitten tietää mitä siitä tulee.  Lue lisää ”Cesare Borgia & co. osa 5”

Cesare Borgia & Co. osa 4

Isoveli, Pier Luigi

Rodrigo Borgian vanhin poika ei ollut Vannezzan poikia, vaan tuntemattomaksi jääneen roomalaisen naisen kanssa saatu 1558, eli silloin kun Cesare syntyi, oli vanhin veli jo aikansa mitalla aikamies ja eli Borjan perheen kotiseudulla Valenciassa. 

Sixtus IV antoi bullan 28.tammikuuta 1483 , joka teki Pier Luigista kardinaali Rodrigo Borgian laillisen pojan ja tämä oli askel siihen, että Ferdinand Katolilainen nimitti hänet kaksi vuotta myöhemmin Gandian ensimmäiseksi herttuaksi, kiitoksena Borgian perheelle ja Pier Luigin osallistumisesta sotaan ja Rondan valtaukseen.

Lue lisää ”Cesare Borgia & Co. osa 4”

Cesare Borgia & Co. osa 3.

Cesaren lapsuus ja nuoruus.

Alaotsikko maistuu hieman imelälle, kun kerrotaan miehestä, joka tuskin koki elämässään muuta, mutta silti, Cesare Borgia eli nopeasti ja ehti paljon.
Cesare Borgia syntyi
13. syyskuuta 1475, Subiacon  linnoitetussa luostarissa Agro Romanossa. Sixtus IV vahvisti pojan olevan Rodrigo Borgian ja naimisissa olevan naisen pojaksi ja koska edes äiti oli naimisissa, poika saattoi hakeutua kirkolliselle uralle.
Rodrigo lähetti 14 vuotiaan pojan 1489 kahdeksi vuodeksi Perugian yliopistoon opiskelemaan ja tämän jälkeen Pisaan opiskelemaan lakia oman aikansa kuulun juristin, Filippo Decion opetuksessa.
Isänsä mahti paavin varakanslerina mahdollisti mukavan elämän ja hän tutustui opiskelutoverinsa, Giovanni di Medicin, tulevan paavi Leo X:n kautta Medicin perheeseen.

Tuolloin Giovanni di Medici oli vielä hänen edellään kirkollisella uralla, Lorenzo oli ostanut pojalleen kardinaalin viran tämän ollessa vasta 13-vuotias, mutta Cesaren kiri alkoi 1491, ilman että Cesare olisi saanut koskaan pappisvihkimystä, paavi Innocentius VIII nimitti hänet 12. elokuuta Pamplonan piispaksi.


Lue lisää ”Cesare Borgia & Co. osa 3.”