Kategoria: luola

Metsätien taistelusta Kaarinassa, maaliskuussa 1970, Kiovaan

Toisaalla ulkomaanpellet kysyivät, koska Suomi antautui Neuvostoliitolle, ja ruotsalaiset sitten valistivat amerikkalaisia, ettei Suomi ole ikinä antautunut ja kertoivat historilalliset faktat.

Minä kerroin ettei se sovi suomalaiseen mentaliteettiin ja kerroin sitten Metsätien taistelusta. 

Tarkkaa päivämäärää en muista, mutta hiihtosäät olivat jo takana, mutta potkukelkkailu vielä toimi. 

Kevät oli kirkas ja keli oivallinen, kun olin matkalla potkukelkallani koulusta kotiin. Kuulin koulun isompien poikien, 11-12 vuotiaitten puhuvan, he suunnittelivat ottavansa potkukelkani. 

Näin käden tulevan olkani ylitse, kun käännyin ja työnsin peukalon silmään. Sitten minä löin, purin, potkin, pierin ja haisin. 

Ja kun olin roikkunut hampailla yhden poskessa ja revin kohvasta potkukelkan tangon läpi ja yritin potkia kolmatta kauemmaksi. 

Minä sain turpaani. Ihan kohtuullisesti. Makasin ojan pohjalla nenä verillä, hakattuna ja lyötynä, veri nenästä valuen. 

Mutta minä olin ojassa potkukelkkani kanssa. 

Eikä kukaan ole ollut sen jälkeen halukas viemään kelkkaani. 

Kerroin ulkomaanpelleille että se on meidän tapamme.

Ei meistä ole häpeällista saada selkäämme, ei ole noloa vuotaa verta tienvarteen eikä pelota palata kotiin vaatteet ravassa ja veressä. 

Häpeällistä olisi antaa periksi, luovuttaa ilman taistelua. 

Ja näin potkukelkkani hinta nousi liian korkeaksi. 

Saattaa olla, ettei Putin näe, mikä tulee olemaan Ukrainan hinta, ja loppujen lopuksi, suuren osan siitä maksavat tavalliset venäläiset. 

Ja omalla nurkallani internettiä minulla on taas tuon Metsätien taistelun fiilis, kun samalla kun puren putinistia poskesta, yritän tangon läpi repiä ryssittelijää korvasta, potkia revanssisteja kauemmaksi ja pitää ihmisyydestä kiinni.

Tuleepa liikuntoa.

Ruostumattomien teräsunien katedraali uruille ja mekaaniselle tuuballe – Kuinka teräs haurastui

Ne jotka minut tuntevat, ja ovat lukeneet minua enemmän, tietävät miten ajattelen kuvilla ja tarinatkin, jotka kerron, ovat syntyneet kuvista joita näen mielessäni, kuin kertoisin näkemäni elokuvan. 

Sitten minä näen myös puutarhoja, tiloja ja rakennuksia, joista jotkut jäävät pyörimään mieleen kuin korvamato. 

Yksi mielessäni oleva on kirjastoni, 

Ruostumattomien teräsunien katedraali uruille ja mekaaniselle tuuballe, 

joka lähti siitä, kun joku otti puheeksi, miten asuisi, jos ei olisi mitään rajoitteita. 

Ja millainen olisi kirjastoni? 

Portaali

Enemmän yksityiskohtia kenties toisten, mutta kirjaston pohjoispuolella olisi suuri aidattu kirsikkapuisto, jossa  porttirakennus, vaaleansinisistä lasitiilistä laitetttu, jossa olisi vesipistettä, vessaa ja suojaa auringon paahteelta. Yksinkertainen rakennus, liki kuin läpikuultava, kun sisäseinät heijastaisivat ulkoisen valon takaisin.
Lasinen sininen rakennus olisi kuin lumilinna ruosteen karvaan seinän katkona Lue lisää ”Ruostumattomien teräsunien katedraali uruille ja mekaaniselle tuuballe – Kuinka teräs haurastui”

Drachendell 27

“Mitkä ne arkistomerkinnät ovat?”
“Hänet mainitaan kunniamerkin saaneena, ylennyksen saaneena ja kuolleen räjähdysonnettomuudessa 1.2.1956 Valvurikiematsin geologisella tutkimuslaitoksella. Siinä kaikki.”

“ Entä Sobolev? Miten hänen kävi?” Minun oli pakko kysyä, vaikka epäilin, ettei ketään Sobolevia ollutkaan, vaan kaikki oli kirjailijan päässä.
“Luutnantti Sobolev, hän kirjoitti tämän kaiken muistiin vasta paljon myöhemmin. Hän oli paikalla muutaman päivän ja kertoi, että kyläläiset Pukispilsistä olivat kertoneet, että ennen sotaa oli kylässä asunut 5 perhettä, joita sanottiin Keisarin juutalaisiksi Persiasta, jotka kuulemma tiesivät luolien salaisuuden, mutta saksalaiset olivat hakeneet heidät pois, ja ampuneet kaikki muut juutalaiset. Tämä KVG oli haetuttanut kaikki Valvurikiematsin ja Pukispilsin miehet luolastolle, ja ilmoittanut että he työskentelisivät toistaiseksi siellä. Silloin oli mies, jonka Sobolev sanoi olevan alueen vanhaa venäläistä väestöä, nimeltään Juri Rostoi, puhutellut uutta komentajaa, ja tämä oli ampunut miehen muitta mutkitta siihen, kesken lauseen.  Lue lisää ”Drachendell 27”

Petjan aikakirjat 1.10. -Riistakapitalismi ja dementia

Te, narupetterit,  tulitte kristikansan riesaksi 300 000 vuotta sitten. joskin ensimmäisillä ihmisillä oli pikkuisen toisenlainen kallo, mutta 100 000 vuotta myöhemmin nuppi oli sen kaltainen, kuin nykyäänkin, melkein kuin ihmisellä, mutta pienempi. 
Suurilla apinoilla hermojärjestelmä vaatii tietynmäärän B12 vitamiinia. Ilman sitä ei pysy oksalla, kun liikekordinaatio ei mene edes päin persettä, vaan ihan totaalisesti…  paskamaiseen kuolemaan.
Se johtuu demyelisaatiosta, joka on peruuntumatonta. Luvassa on hermosto-oireita, joita ovat esimerkiksi ataksia,  joka tarkoittaa tasapainovaikeuksia, haparointia ja leveäraiteista kävelyä, raajojen asentoaistin menetys, tunnottomuus ja muu kehoalueissa symmetrisesti etenevä perestesia ja neuropatia.  Ja kun tähän on tultu, jos puutostila jatkuu, se etenee selkäytimeen ja sen jälkeen tulee unohtelu, masennus, ärtymys, psykoosi ja dementia. 
B12 on siis tarpeen kaikille nisäkkäille, mutta nautaeläimet, jotkin homeet ja levät kykenevät tuottamaan sitä itse. Lue lisää ”Petjan aikakirjat 1.10. -Riistakapitalismi ja dementia”