Kategoria: Yhteisöllinen viestintä

Ihmiskunnan viholliset ja Typerysten Salaliitto

Rokotevastaisilla, kulkutautimyönteisillä, eli kuoleman kätyreillä, ei pitäisi olla sijaa ihmiskunnassa.

Olen aikaisemminkin kirjoittanut Typerysten Salaliitosta, joka on maailman laajimmalle levinnyt ja vaikutusvaltaisin verkosto, samaan aikaan avoimesti näkyvillä, mutta täysin salassa, sillä vain harva jäsen itsekään tietää olevansa mukana ja jonka olemassaolon kiistäjät ovat osoitus sen läsnäolosta.

Huomattava osuus siitä paskasta, missä rämmimme, on tehty bona fide.

Ihmiset, joilla on pyrkimys hyvään, tekevät työtään sivuilleen vilkaisematta, puurtaen sitä tehtävää, joka on heille annettu ja on usein vielä tärkeääkin, oikeasti, vaikka olisikin silti kokonaisuuden kannalta kyseenalaista.
Siinä toimii Typerysten Salaliitto.

Kulkutautimyönteisessä paskasakissa on osansa näillä.
He ovat vain typeryksiä, jotka toimivat hyvässä uskossa, mutta se ei poista sitä, että he ovat vaarallisia kusipäitä ja bioterroristaja, vaikka miten toimisivat bona fide. Lue lisää ”Ihmiskunnan viholliset ja Typerysten Salaliitto”

”Sie se vissiin puhut suut makiaks ja kissin alas puusta”

Joskus käy niinkin, että lähden baarista viimeisellä bussilla kotiin, yksin. Ehkä, jos on kevät ja seitsemäntoista, ei ole aikaa odottaa, mutta syksyllä on jo puoli vuotta viisaampi .

Päätepysäkki on omakotitaloalueella, liki puolen kilometrin päässä kotoa, ja vaikka syksy on ollut lämmin, on yö sen verran viileä, että vyötän poplarini syysilmaa vasten, vedän fedoran tukevammin päähäni, ennen kuin otan hansikoituun käteeni jakarandaisen kävelykepin ja suuntaan kotia kohden

Sen yleensä näkee jo kaukaa. Ei voi sanoa, että se olisi kävelytyyli, pään asento, katse, tai jokin muu tietty, mutta kyllä sen tietää. Tietty potentiaali, mahdollisuus. Se on hieman samankaltaista, kun menee baariin ja yhdellä vilkaisulla näkee, ketkä ovat seuran haussa, ketkä ovat jo parinsa valinneet ja ketkä ovat omalta kannalta tavoiteltavissa. 

Kolme miestä kävelee kohden, koko tien leveydeltä. Askelten keveys kertoo nuoruudesta ja vartalon suhteet jo saavutetusta täysikasvuisuudesta, ja se jokin, selittämätön, väkivallan mahdollisuudesta, vaikka kasvot ovat vielä liian kaukana hämärässä nähdä tarkasti. 

Otin mahdollisuuden vastaan ja asetuin itsekin keskemälle tietä, kuin olisin muutoin asettunut, mutta hieman keskilinjasta vasemmalle, jättäen asekädelleni riittävästi tilaa.  

He ovat kaikki minua suurempia, rotevampia, 5-10 vuotta minua vanhempia, aikuisia miehiä. Yhdestä selviäisin, kahdestakin selviäisin, mutta kolme, se on liikaa. 

”Sulla on makee hattu”, yksi miehistä sanoo

”Wahlmannilta niitä saa,” kerron, kun hattu riisutaan minulta ja nostetaan paljon pienempään päähän, jossa se kellahtaa oitis vinoon.  Lue lisää ””Sie se vissiin puhut suut makiaks ja kissin alas puusta””

Duuni.net olisi nyt 25 vuotias.

20.10 Duuni.net täytti 25-vuotta.
Se oli olemassa vuotta ennen Googlea ja kuusi vuotta ennen Facebookia.

Seitsemän vuoden ajan Talentum oli työpaikkani, ja pidin Talentumin lukuun ensimmäiset sosiaalisen median koulutukset 4 vuotta ennen Facebookin perustamista, ja kiitos Timo Kiravuon, pidin ensimmäiset luennot aiheesta Otaniemessä pari vuotta ennen Facebookin perustamista.

Duunimuki
Duunimuki

Vuodesta 1997 alkaen kaikki työni, edellistä pääduuniani lukuunottamatta, ovat olleet jotenkin liittyneet Duuni.netin maailmaan.

Duuni.net on avannut minulle kontakteja, sekä suoraan että välillisesti, joiden vuoksi minulla on nyt kavereita ja tuttuja pörssiyhtiöiden johtajina, mediavaikuttajina, politiikan huipulla, etsintäkuulutettuina talousrikollisina, loppuun palaneina yrittäjinä, pitkäaikaistyöttöminä, sairaseläkeläisinä…

Ja vanhat duunarit muodostaa verkoston, joka ulottuu jokseenkin kaikkialle, ja pariin muuhun paikkaan, jotka eivät nyt tule mieleen.

Sosiaalinen media ei ole luonut kuplia, vaan avannut niitä.

Duuni vei minut Bisnes.fin kolumnistiksi, vierailevaksi luennoitsijaksi Teknilliseen korkeakouluun ja puhujaksi taideteolliseen.
Ja Bisnes.fin kautta päädyin sitten kansainvälisille foorumeille, kun Liisa Jokinen otti minusta, kuvan, joka herätti keskustelua ympäri maailman.

Liisa Jokinen: Hell looks

 

liput

Ja Duuni.netin vuoksi olen päätynyt maailmalle, Italiaan, Malagaan, Beijingiin, Berliiniin… ja New Yorkiin vetämään Panomiestä täydelle salille matkani kustantaneille Amerikan herkkuja,jotka laulaa taakse ”dum-du-du-dum, dum du dum du du du dum”,  ällistyttävänä iltana jolloin tutustuin osaan kymmenistä tuhansista amerikkalaisfaneistani.

Daami on siinä New Yorkin kansallispuvussa
daami New Yorkin kansallispvussa

.Toivottavasti taas tapaan heitä kun ensi vuonna palaan New Yorkiin.

Ja Duuni.netin entiset lukijat tekivät pellen yhdestä presidenttiehdokkuutta tavoitelleesta sedästä, kun sain verkkoäänestyksessä kolmanneksen enemmän ääniä kuin hän.

Ja vielä.
Viimeksi kun puhuin uudesta työpaikasta, vain muutama päivä sitten, syy tapaamiseen oli duuni.net.

Perhettäni lukuunottamatta ne ihmiset, joihin nykyään pidän yhteyttä  IRL, ovat Duuni.netin peruja.

 

keskustella voit nyt sitten asiasta Duu… facabookissa

Pelkoa ja kauhua posliinikaupassa

Kenen etu on pelko ja kauhu?

Salvador Dali sanoi “Minun ja hullun ero on siinä, etten minä ole hullu!”

ProfiiliHyvin suuri osa nykyistä tiedonvälitystä perustuu pelon ja kauhun lietsontaan. Joka ainut viikko joku toimittaja hylkää analyyttisyytensä ja kirjoittaa jutun siitä hirvittävästä ja kamalasta vaarasta joka uhkaa ihmisiä. Ja seuraavalla viikolla toisen jutun siitä, miten kauhuissaan ihmiset ovat.

Pelko ja kauhu ovat hiipimässä osaksi kulttuuriamme, niin että jos et ole kauhuissasi, olet jotankin huono ihminen.

Eräs mielenkiintoinen ilmiö on suhtautuminen rappioalkoholisteihin, miten se on muuttunut.

Minä muistan miten minun lapsuudessani suhtauduttiin jollakin tavoin näihin juoppoihin jotka notkuivat Turun torin laidalla, jotenkin etäisen myötätuntoisesti ja eikä ollut mahdoton ajatus laisinkaan, että kotoa lähtiessä joku otti paketin mukaan, jossa oli jotakin evästä, annettavaksi niille joilla vähiten oli.

Nyt ei sellaista tapahdu.

Erään kerran istuin erään dokun kanssa, jolla oli parempina aikoina ollut alan liike, tunnin tai kahden verran juttelemassa Suomen taiteesta, ja perästä päin eräs hienosteleva myyntireiska, julkisesti aina niin empaattinen, kauhisteli, että miksi minä olin tehnyt niin. Kamalaa.

Aika on toinen. Ja toinen toistaan kummempi.

Nyt naapuri saattaa kahdeksen vanhan, keskellä kiinteää asutusta, koululle 600 metriä, kun matkalla joutuu ohittamaan paikan, missä paikalliset juopot, omien kulmien kundit, kokoontuvat sään salliessa piiriin juomaan olutta. Sairasta.

Mutta mitä ihmiset pelkäävät, kun näkevät miehen likaisissa takissa kaivavan roskiksesta leveämpää elämää?

Minä joitakin kavereita, joilla on jonkinlainen synnynnäinen vamma. Aika useat minun tuntemistani kavereista ovat hyvin jyrkkiä ja suvaitsemattomia asenteiltaan, myös toisia vammaisia kohtaan, ellei peräti juuri heitä kohtaan.

Meillä on historia. Se ulottuu kauas, jopa usean kvartaalin päähän.

Suuri lama järjesteli uudella tavalla suomalaiset omistukset. Siinä yhteydessä järjestettiin hyvin syvällisellä tavalla suomalainen yhteiskunta uusiksi. Paljon syvemmältä kuin moni edes niihin järjestelyihin osallistunut ymmärtää. Kysymys ei ole vain rahasta, vaikka raha siinä oli kyllä keskeisellä sijalla. Me astuimme jälki… jälkipetolliseen maailmaan.

Jälkipetollisessa maailmassa mikään ei ole varmaa. Kaikki mitä meillä on, voidaan viedä meiltä.

Elämän heikot muistuttavat meitä siitä, että me olemme onnekkaita. Vaikka kuinka tekisimme parhaamme, saatamma huomenna olla työttömiä, kurjia, onnettomia, epäonnisteita. Me pelkäämme sitä, että me olemme niin lähellä kuilua. Jos oikeasti ja avoimin silmin katsomme elämän epäonnistuneita, saatamme muistaa, “Minun ja onnettoman ihmisen ero on siinä, että minulla oli parempi onni.”

Vaaksa viereen, ja se olisit sinä.
Julkaistu ensimmäisen kerran 3.6.2015

Mikä on yhteisö

Tämä on julkaistu ensimmäisen kerran 20 vuotta sitten, mutta pistetään taas uusiksi.

Esitelmöidessäni minulla on ollut tapana sanoa että yhteisö on se ihmisten yhteenliittyä tai sosiaalisten ja/tai taloudellisten suhteiden verkko, joka itsensä yhteisöksi tuntee. Mutta olen valmis myös tunnustamaan ettei asia ole aivan niin yksinkertainen.

Sanakirjaselityksen mukaan yhteisö on elämänmuotojen, taloudellisten tai aattellisten päämäärien, tai muitten vastaavien yhteisyyteen perustuvaa ihmisten yhteenliittymistä.

Oikeustieteen puolella yhteisön merkitys onkin, niin kuin oikeustieteessa on tapana, määritelty tiukemmin, jonka mukaan yhteisö on oikeustoimikelpoinen ja -kykyinen luonnollisten tai juridisten henkilöiden yhteenliittymä, ja jakaa yhteisöt julkisoikeudellisiin ja yksityisoikeudellisiin yhteisöihin.

Julkisoikeudellisia yhteisöjä on Suomessa valtio, kunnat, kirkkokunnat ja jotkin muut virallisen aseman saaneet organisaatiot.  Yksityisoikeudellisia yhteisöja lain silmissä taas ovat yhtiöt, osuukunnat ja yhdistykset.Sanan merkitys on kontekstuaalinen; sen tarkka määre perustuu siihen missä ympäristössä se on, mutta sanakirjaselityksestä löytyy kyllä sen perusta.
Kaikki ihmiset kuuluvat johonkin yhteisöön. Osaan niistä kuulutaan jo syntyperän puolesta, synnytään perheen ja suvun jäseneksi, yleensä myös jonkun maankansalaisiksi. Lue lisää ”Mikä on yhteisö”

Myydäänpä taas tavaroita…

Nyt kävi niin, että  iPad, otti ja levisi. Totaalisesti.
Ja tarttis uuden.
Sen vuoksi olisi kiva päästä eroon tästä tavarasta mahdollisimman pian.

Upea retro neukkulainen pöytävalaisin

…” tunnustakaa Sergei Vasiljevits, niin voimme harkita, että emme tunge pöytälamppua sirmakkaanne!”

Valaisin neukkulasta

Tosin tämähän ei pärise eikä mahdu hanuriin, mutta se ei ole tarkoituskaan, vaan tämä on pöytälamppu, ja minusta ihan helkkarin hieno. Ja valmistettu suuressa sosialistisessa. Pitäisin itse, jos ei olisi tätä gynekologistista ongelmaa, joten nyt on se on kaupan. Joten siitä vain, linkistä

Lue lisää ”Myydäänpä taas tavaroita…”

Lankomies pyytää vähän jouluhenkeä.

Voinko pyytää kaikilta suurta palvelusta?
Te jotka suunnittelette joulukoristeiden sijoittamista puutarhoihinne, voisitteko välttää sinistä ja välkkyä?
Joka kerta kun ajan ohi, luulen että se on poliisi ja saan paniikkikohtauksen.
Minun täytyy irrottaa jalka kaasupolkimesta, heittää viinipullo pois käsistä, laittaa turvavyö kiinni, heittää puhelin lattialle, laittaa radio hiljemmälle ja työntää ase penkin alle.
Se on liikaa minulle lyhyellä varoitusajalla..
Kiitos yhteistyöstä ja tunteiden huomioimisesta!

”Metri-Johannes Välipätkä Katalogiketkuista hyvää päivää!”

Tapahtui vuosisatamme alussa, olin juuri perustanut yrityksen, kun myyntimies soittaa myydäkseen minulle tilaa jossakin Internet-hakemistossa. Olin pari vuotta aikaisemmin lopettanut Duuni.netin päämoderaattorina, jonka myötä minut tunsi nimeltä noin 120 000 ihmistä, omalla blogillani saattoi olla hyvänä päivänä 25 000 kävijää, luennoin Otaniemessä ja Arabiassa,  ja aloin saada nimeä parilla amerikkalaisella saitilla.

“Metri-Johannes Välipätkä Katalogiketkuista hyvää päivää. Meillä olisi nyt tarjous aloittaville yrittäjille, paikka loistavassa palvelussa, jossa yrityksenne näkyy kun maksatte vain itsenne kipeäksi, vaivaiset 999,99€, ensimmäinen vuosi ja saatte toisena vuotana reilun korotuksen!”
“Tuo hinta vaikuttaa kyllä aika kovalta, “lausun ja samalla Googlaan heidän yrityksensä.  Lue lisää ””Metri-Johannes Välipätkä Katalogiketkuista hyvää päivää!””