“Siellä luolassa oli tukiasema mutkassa 13. ja sen edessä, mutkassa 14 oli viritetty kaksi siimaa, joihin oli kytketty kranaatit, Sobolevin muistiinpanojen mukaan toinen polven korkeudelle, ja toinen kahden metrin päähän syvemmälle, noin vyötärön korkeudelle.”
“Sitten, kello 20.14 tuli hälytys, puhelimeen huudettiin että aseman kimppuun oli käynyt susi tai koira mutta yhteys katkesi saman tien ja hetken päästä kuului kaksi räjähdystä,”
Longner piti tauon ja tuijotti jonnekin tilustensa taakse, “Kun lisäjoukot ehtivät tukiasemalle oli kaikki miehet kuolleet. Kurkut revitty auki. Paitsi yhdeltä, jonka kranaatit olivat repineet mutkaan numero 14. Verta oli niin pitkälle kuin taskulampuilla näki seuraavaa mutkaa kohden.” Pienen tauon jälkeen Longner lisäsi, “niin, jäljistä voitiin päätellä, että tämä yksi, joka oli kuollut kranaattiansoihin, oli yrittänyt paeta syvämmälle luolaan.” Pieni tauko, jonka aika Longner katsoi minua, arvioiden, ja sanoi sitten, “raportin mukaan susi oli yllättänyt miehet pienessä tilassa, eikä aseita ehditty käyttää.”
Minulla olisi ollut kysyttävää, miten tämä oli mahdollista, ja kuinka peto pääsi heidän kimppuunsa, mutta päätin tässäkin kohdin odotella, kuunnella mitä vanha mies kertoisi, niin kauan kun hän oli puhetuulella, kysellä ehtisi myöhemminkin.
Ja taas teki Longnerin käsi suuren kaaren, etelästä pohjoiseen, käsittäen koko käsillä olevan alueen, kuinkas muutoin, “luutnantti Sobolevin muistiinpanoista selviää, että kylänmiehiä, ilmaisesti Pukilspilsistä haettiin auttamaan tavaroiden siirtämisessä käytäviin ja tukiasemien valmistelussa. Käytännössä kaikki kylän miehet, lisäksi haettiin kahdeksan miestä Valvurikiematsista, kaikkiaan 25 miestä.”
Longner alkoi ohjastamaan taas alas näköalapaikaltaan, aidan vierusta itään kaartaen ja minä ratsastin rinnalle, jotta Longner pääsi taas jatkamaan kertomustaan.
“Nyt työt eteni niin, että ensimmäisenä oli aina kuusi paikallista miestä, vetämässä sähkö- ja viestikaapelia ja ilmaputkea. Sobolevin muistiinpanoista selviää, että lämpötila vaihteli luolassa niin, että kun luolasto kierteli noin 150-200 metrin päässä olevaa keskipistettä, niin mitä lähempänä sitä oltiin, sitä lämpimämpi siellä oli. KGB:n raportissa sanotaan, että kun uloimmissa käytävissä lämpö oli noin 6 astetta, oli se lähimpänä keskusta kiertävässä jopa 52 astetta ja niissä työskentely oli erittäin tukalaa.”
Vaikka juttu oli mielenkiintoinen ja hyvin kerrottu, minun piti muistaa, että kertoja oli kuitenkin kirjailija, ihminen jonka elinkeino oli ollut vuosien ajan tarinoitten keksiminen, toisaalta taas, minusta tuntui, että mitä enemmän vietin aikaani Longnerin kanssa, sitä enemmän tuntui siltä, että hän muutti todellisuutta taruksi, poimi olemassa olevia asioita ja muutti niitä symboliseksi tarinaksi kirjoihin ja peleihin. Tarina muistutti hyvin paljon Viisaiden luolaa, mutta oli väkivaltaisempi. Teki mieleni kysyä Longnerilta pariakin asiaa, mutta tuntui kuitenkin paremmalta idealta antaa hänelle vielä lisää köyttä, jos hän vaikka ripustautuisi siihen itse.