Olenhan sanonut tämän ennenkin, mutta jos en olisi, niin silloin en voisi sanoa tätä uudelleen, ja olisin pakotettu sanomaan tämän ensimmäisen kerran.
Mistä Bragalonessa olikaan kysymys?
Bragalone on kaupunki Välimeren saaressa, jota tarinoissa kutsutaan Saareksi. Kaupunki muistuttuaa Livornoa, Algheroa, La Speziaa, Bosaa, siinä on palanen Riminiä ja hiukkanen Bolognaa, ja ripaus kenties Gubbiota, ja saattaapa olla että siinä muistumia Palermosta ja Poggiponsistakin. Ei näitä kaikkia tiedä, minä vain kirjoitan.
Aloin kirjoittamaan Bragalonen tarinoita joskus 1900-luvun lopussa.
Tuntuipa metkalta ilmaista asia noin.
Silloin sain lahjaksi kirjan Yhdeksäs portti, jossa suunnilleen sivulla yhdeksän mainittiin Alexander Dumasin kirja Bragelonnen varakreivi. Kirjan olen lukenut noin kuusi tai kahdeksan kertaa.
Mutta sillä hetkellä tuli mieleeni, että entä sitten kreivi?
Nousin aamiaiselta ja kävin kirjoittamassa ensimmäisen tarinani, Bragalonen kreivi, ja palasin sitten takaisin aamiaiselle.
Tämän jälkeen näitä tarinoita on syntynyt sitten erinäisiä, osa on pieniä novelleja, osa pienoisromaaneja, ja pari romaanin mittaistakin näitä alkaa olla.
Tarinoitten meren rannat ovat länsi-itäsuunnassa maagisesta realismista tkoomiseen fatalismiin, ja pohjois-eteläsuunnassa ne ulottuvat jostakin 1300-luvulta 1900-luvun loppuun, mutta suurin osa tarinoista tapahtuu 1950-luvulla, kun moderni on tullut, vaikka kaikki eivät sitä vielä tunnista.
Suuri osa henkilöistä joista kerron, on hieman syrjällään, outoja, vinossa, vieraissa tai kenties muutoin vain seisovat veräjän vierellä. Varhaisin henkilöistä on tyttö, joka nai karhun, tai jonkun, silloin kun Pisa, Genova ja Barcelona yrittivät kukin rakentaa merivaltaa.
Ja viimeinen tarina, se on Bragalone-tarina, vaikka ei enää tapahdukaan Bragalonessa, vaan suuressa kaupungissa Yhdysvalloissa, kun moderni ravistaa liike-elämästä outoja hedelmiä ja yksi johtajista lähtee sirkukseen. oskus joku saattaa muistella nuoruuttaan Dalmatiassa, tai kerrotaan, mitä oikein tapahtui Genovassa, ja miksi se mies Umbriasta päätyi, no tehän tiedätte mihin miehet voivat päätyä.
Osa tarinoista on satuja, kerrottuna juuri niin kuin ne tapahtuivat, toiset taas ovat vanhan brittituristin kertomia, ja saattaa olla, ettei ihan kaikki mennyt niin kuin hän ne kertoi, mutta… se non è vero, è ben trovato