Suomen yritysten johto on ollut käytännössä ainakin 80-luvulla kamreerijohtamista, jossa markkinointi ja innovaatiot eivät loppujen lopuksi olleet kovin merkittävässä asemassa kuin aivan muutamassa yrityksessä, ja niiden kansainvälinen asema on ollutkin vahva, mutta yksin ne eivät ole riittävästi Suomen ongelmiin.
Kamreerijohtaminen on johtanut siihen, että säästäminen, kustannusten leikkaaminen on nähty monen yrityksen keskeisenä toimialana.
Kun säästäminen nähdään yrityksen toimialana, ei tuotekehitys, markkinointi, viestintä, myynti olekaan kehityskohteita tai investointeja tulevaisuuteen, vaan kustannuksia.
Nyt sitten kun puhutaan Suomen kustannustasosta, kustaan punttiin pakkasella oikein valtiollisella tasolla, siirretään huonoa johtamista yrityksistä valtion tasolle, niin että lorisee ihan päästä asti.
Ei Suomen kustannustaso ole varsin mikään ongelma, vaan se, ettei meidän tuotteitamme osteta. Oikeasti, maailmalle tehdään aina halvemmalla.
Suomi tuottaa laadukkaita teollisuustuotteita, teollisuusasiakkaille, mutta Suomen kuluttajatuotteiden viennillä ei ole mitään todellista merkitystä.
Lähestyn tätä asiaa parhaiten tuntemani alan, vaatetusalan kautta, vaikka se pätisi aivan yhtä hyvin vaikkapa ajankohtaisen Arabian kautta myös keramiikkaan, mutta palaan siihen vielä myöhemmin ja vaikka esitän asiani vaatetusalan kautta, nähdäkseni samat ilmiöt näkyvät koko Suomen valtatrendinä koko yritystoiminnassa.
Viimeinen suomalaisia miesten vaatteita myyvä yritys lopetti muutama vuosi sitten toimintansa. Kuvaavaa oli, että sen omistaja ei ollut suomalainen, vaan arabi, marokkolainen, joka jatkoi vielä sen jälkeen, kun suomalaiset olivat luovuttaneet.