Et varmaan muista yksittäisiä kasetteja, mutta tänään mun piti hakea E2-B-2/7-G ja hoitaa se Ykköseen.
Sä tiedät mitä se on. Neljä kerrosta, kuusi salia jokaisessa, ja jokaisessa salissa kasetteja kahdessa rivissä, lattiasta kattoon, A-F 1-12. 244 kasettia salissa, 1728 kerroksessa ja 6912 rakennuksessa. Ei niitä kukaan voi muistaa.
Mutta tänään mun piti hoitaa E2-B-2/7-G Ykköseen. Kiireellisenä. Mä ajattelin, että ei jumalauta, koska näillä on kiire ollut, mutta jos sanotaan, mä siirrän, jos on kiire niin sitten on. Multa jäi ruokintamasiina kuutoseen, kun lähdin viemään kasettia hissiin. Oletko sä koskaan ollut Ykkösessä perehdytyksen jälkeen? Mä en, aikaisemmin, mutta kun olin saanut kasetin hissiin, niin sieltä tuli kutsu, että tarvittaisiin lisäkädet tätä kasettia varten.
Mä sanoin, että mulla oli safkarundi kesken, mutta se kuulemma ei haittaisi. Jos nyt jokunen jäisi väliin, niin ajaisin huomenna rundin toisin päin, niin ei kukaan valita. Se on kyllä totta, mä en ole ikinä kuullut kenenkään valittavan. Joskus jotain pientä narinaa, kuin landella paskahuussin saranasta, ja huokauksia, mutta kukaan ei ole valittanut.
Mä menin alakertaan sitten ja jouduin auttamaan kun E2-B-2/7-G otettiin esille. Siellä oli Christine vuorovastaavana ja hänen kanssa otettiin kansi pois ja nostettiin sitten se body huoltolaverille. Christine oli tosi stressaantunut kun se sanoi, että omaiset halusi nähdä bodyn ja ne toisi paikalle jotain muitakin ihmisiä. Marian piti olla vuorossa, mutta se oli joutunut lähtemään sairaan lapsen luokse, joten meidän piti nyt hoitaa homma.
Christine hoiti suurimman osan duunista, pesi ja hieroi bodyn, laittoi sille jonkun piikin ja napin suuhun. Mä kampasin bodyn, pistin sille päälle yöpaidan ja sukat. Jumalauta että oli pehmeää kangasta. Christine sanoi, että se oli silkkipellavaa. Ja sitten kuulokkeet korville. Yhdessä vietiin body sänkyyn, jossa on enemmän puuta kuin mun huonekaluissa yhteensä, ja Christine antoi vielä sille yhden piikin.
Siinä vaiheessa kun summeri soi, Christine katsoi minua ja sanoi, “Westerlund. Se on ministeri Westerlund, toi body on sen äiti. Anna Westerlund-Blomfelt. Mene sinä nyt opastamaan ne sisään” Christine jäi huoneeseen ja otti kuulokkeet bodyn korvilta.
Kun me tultiin, mä, Westerlund ja jotain toimittajia, Christine istui vuoteen vierellä ja piti bodyä kädestä, kaikki näytti ihan just siltä kuin hoivakodin esitteessä.
Ministeri Westerlund istui jonkin aikaa äitinsä vierellä, lehtimiehet otti kuvia ja ministeri jutteli äidilleen. Musta oli jotenkin outoa katsoa kuinka bodyn silmät liikkuivat, katsoivat ja tarkentuivat ministeriin.
-”Hasta la vista, baby!” kuului bodyn huulilta.
Mä nostin kuulokkeet korville ja tajusin että saatana, niissä oli väärä ääniraita.