Jatkoa aikaisemmin julkaistulle kirjoitukselle
Jos rinnastetaan tämä päivä ja keskiaika, pitäisi määritellä keskiaika.
Keskiaika käsitteenä luotiin poliittisiin tarkoituksiin, osoittamaan tämän ajan kelvottomuus, verrattuna ihanteelliseen antiikkiin ja parempaan uuteen aikaan.
Jos rinnastetaan tämä päivä ja keskiaika, pitäisi määritellä keskiaika.
Keskiaika käsitteenä luotiin poliittisiin tarkoituksiin, osoittamaan tämän ajan kelvottomuus, verrattuna ihanteelliseen antiikkiin ja parempaan uuteen aikaan. Mutta oliko se “Uusiaika” niin uusi aika miltä se vaikutti? Keski-ajan, renessanssin ja uuden ajan raja on itseasiassa paljon häilyvämpi kuin kuvitella saattaa. Tässä suhteessa toimittaja jatkaa pitkää vääristelyn perinnettä.
Mutta keski-aika. Keski-aika on määritelty ajallisesti monella tapaa, josta aikamäärältään täsmällisin on 500-1500, eli tuhannen vuoden jakso, kattaen näin laskien suuren osa kaikesta historiasta jolta on kirjallisia autenttisia todisteita. Tämän ajan näkeminen yhtenäisenä kaaoksen aikana osoittaa minusta jotakin mielenkiintoista.
Monet pitävät antiikin ajan loppuna Rooman kukistumista 476, mutta ihan yhtä perusteluna voitaisiin pitää Nikea kirkolliskokouksen vuotta 325 tai kelpo aloitus aika voisi olla myös 337, jolloin kirkolliskokouksen päätökset tehnyt keisari antoi kastaa itsensä, ennen kuolemaansa.
Samalla tavalla keskiajan loppu on mahdoton määritellä. Monet määrittelevät sen Amerikan löytämisen ja Granadan kukistumisen ajankohtaan 1492 , joka ei tietysti ole laisinkaan huono aikaraja, siirsihän se maailmankaupan painopisteen Välimereltä Atlantille.
Jotkut määrittelevät taas uuden ajan aluksi 1517, jolloin uskonpuhdistus alkoi Lutherin teeseistä.
Itselläni olisi houkutus laittaa ajankohta vuoteen 1224 jolloin Sisilian kuningas Federico perusti Euroopan ensimmäisen maallisen yliopiston , ja joka oli lähtölaukaus uuden ajan syntymiselle. Ja niin kuin olen useasti sanonut, silloin kun Pariisin “yliopistossa” laskettiin neulanpäältä enkeleitä, Sisiliassa tehtiin matematiikan ja lääketieteen perustutkimusta.
Mutta olkoon.
Toimittaja esittää että “Keskusvallan hajoaminen aiheutti sen, että yhtenäiskulttuuri katosi ja uudet voimat nousivat.”
Ajatus keskusvallan hajoamisesta ei itseasiassa kuvaa tilannetta kunnolla. Sinänsä kyllä meidän aikamme ja keskiajan synnyn välille voitaisiin rakentaa analogioita, mutta toimittaja sijoitta ne väärin. Mutta me emme anna sitä anteeksi, sen vuoksi että hän ei tiedä mitä hän tekee.
Keskusvalta ei hajonnut Rooman luhistuessa mitenkään mystisesti, vaan ulkovaltojen paine musersi imperiumin, jonka talous- ja viestijärjestelmien kehittymättömyys estivät tehokkaan hallinnon.
Vastatakseen koko ajan kasvavaan ulkoiseen paineeseen ja sisäisten uudistusten tarpeeseen, maa oli ajautunut sotilasvaltaan ja valtiokapitalismiin, siis eräänlaiseen sosialismiin ja kun maan talouden runko oli kuitenkin rakentunut sen varaan että sotilaat saivat palkkansa valloitetuilta mailta annettuina maatiloina, oli selvää että laajentumisen pysähtyminen teki selvää jälkeä maan sisäpolitiikassa.
Laajentumisen loppu oli taas väistämätön vaihe Rooman historiallisessa vaiheessa.
Imperium tipahti teknologia kuiluun, kun sen strategia, viestintä ja taloudellinen kantokyky eivät riittäneet ylittämään Germanian metsiä, Ukrainan aroja, tai Afrikan ja Arabian erämaita.
Keskiaika ei suinkaan merkinnyt siinä mielessä kuin kuvitella saattaisi yhtenäiskulttuurin loppua, sillä Roomassa ei ollut yhtenäiskulttuuria.
Rooma oli imperium.
Imperium kattoi hallinnollisesti useita erilaisia kulttuuripiirejä idän Palmyrasta Britanian kartanoihin, eikä näillä ollut yhteistä uskontoa, tapoja, eikä muuta yhteyttä, kuin Imperium.
Itseasiassa juuri keski-aika merkitsi eurooppalaisen yhtenäiskulttuurin syntyä, sillä jakaantuessaan imperium, ja kirkko, loivat maantieteellisesti hallittavamman alueen. Kun tämän järjestelmän päälle luotiin lokaali talouskulttuuri ja tehokas paikallishallinto, mutta kirkko ja feodaalinen sopimusyhteiskunta päälle, syntyivät olosuhteet, jossa alkoi oikeasti muodostua jotakin sellaista jota saattaisi sanoa yhtenäiskulttuuriksi.
Turha luulla että tämä tässä olisi, lisää piisaa…