Aikanaan kun suuri lama kaatui kansakunnan niskoille, minullekin napsahti roottoriin iso kuorma ehtaa inhimillisen elämän tuotosta. Takauksia ja sellaista, mitä nyt silloin ilmassa leikkiä löi.
Velkaa oli muutama miljoona.
Siinä vaiheessa kun toivoa ja sovittua limiittiä oli vielä hieman , tein suunnitelman, jonka tarkoituksena oli pelastaa omat ja perheen bisnekset.
Vuosi oli -92.
VR:n makasiinit olivat silloin vielä varastokäytössä ja jäämässä kokonaan vapaiksi VR:n tarpeista.
Ne olisi saanut vuokralle 26 000 markalla kuukaudessa.
Nykyrahassa ei oikeastaan yhtään mitään.
Minulla oli suunnitelma ja idea. Ensinnäkin Makasiinien Markkinat kesäajaksi kahdesti viikossa: 360 kirpputoripöytää, à 30 markkaa. Tämä olisi tuonut 57 600 markkaa kuussa, jos käyttöaste olisi ollut 66 prosenttia. Käytännössä se olisi ollut enemmän.
Sitten ravintola: 80 sisäpaikkaa + 300 terassipaikkaa + 2200–3000 “festaripaikkaa”.
Minulla oli kaupungin, VR:n, poliisin, rakennusvalvontakeskuksen, silloisen anniskelulupia jakavan Alkon ja muutaman muun instanssin kanssa alustava sopimus siitä, että olisin saanut paikkaan olutluvat, kunhan muutama ehto olisi täyttynyt.
Paikkaan olisi tullut keittiö, jonka suunnittelin niin, että periaatteessa koko keittiö olisi pakattu teräskonttiin, joka olisi ollut juuri sen kokoinen, että se olisi mahtunut lastiovista sisään 40 millin terästelojen päällä. Makasiinin lattian alle olisi asennettu viemärit, jotka olisi kuljetettu läpituonnilla keittiöön.
Kun keittiö olisi ollut sisällä, olisi kontin paikallaan olevaa yläosaa nostettu 60 senttiä. Se olisi ollut paikallaan kuin kenkälaatikon kansi. Sitten ilmastointilaitteet olisi nostettu makasiinien katolle ja kytketty keittiöön. Viranomaiset olisivat tulkinneet paikan muutoin terassiravintolaksi, joten salissa ei olisi tarvittu ilmastointia ensimmäisen viiden kuukauden aikana. Ravintolassa olisi ollut hyvin yksinkertainen keittiö, eli periaatteessa kiertävä lista, jossa olisi lounaslistan tapaan tietyt mämmit tiettynä päivänä, ei mitään à la carte -meininkiä. Ainakin ensimmäisen puolen vuoden ruoka olisi tullut puolivalmisteena meidän keittiöstä Pähkinärinteestä.
Ravintolan talous oli laskettu niin, että ensimmäinen viiden kuukauden toimintajakso olisi kustantanut käyttö- ja perustamiskulut ja syksyllä tehtävän remontin.
Toiselle vuodelle olikin sitten jo budjetoitu kunnon tuottoa.
Makasiinien sisäpihalla oli siihen aikaan vielä kiskot.
VR olisi toimittanut minulle vanhat avolavavaunut, joitten päälle olisi tullut esiintymislava, ja kaksi vanhaa puuvaunua, joista toiseen olisi tullut ääni- ja tekniikkatila ja toiseen bändien sosiaalitilat. Idea olisi ollut, että sisäpihalla olisi ollut kahdesti viikossa elävää musiikkia koko kesän: perjantaisin uudempaa ja lauantaisin kirpputorin jälkeen vanhempaa tanssimusiikkia.
Kun paikalla ei olisi ollut esitystä, vaunuja olisi siirretty pois sen verran että autoliikenne sisäpihalle olisi ollut mahdollista.
Viranomaisilta ei tullut virallista päätöstä, mutta he osoittivat ymmärrystä asialle
Sen perusteella alueelle olisi saanut ottaa vähintään 2 200, mahdollisesti 3 000 ihmistä näihin tilaisuuksiin ja tälle porukalle olisi saanut myydä olutta.
Tälle toiminnalle asetettu tuotto-odotus oli vähintään 4 000 markkaa iltaa kohti. 40 tapahtumaa kauden aikana.
Tähän ei laskettu muita erilaisia tapahtumia, joita alueella oli tarkoitus pitää, kuten grilli- ja olut-festareita, joista silloin kävin jo keskustelua lihajalostaja- ja olutfirmojen kanssa.
Talvella makasiinit olisivat muuttuneet automuseoksi.
Museorekisterissä olevat autot olisivat saaneet talvisäilytyspaikan edullisesti, kun auto olisi vakuutettu asiallisesti, mutta Stadin Makasiini olisi saanut pääsylipputulot talven ajalta.
Lisäksi ravintola olisi korjattu syksyllä sellaiseksi, että siinä olisi ollut 80 talvipaikkaa. Pohjoismakasiinin päässä olevan kaksikerroksisen rakennukseen olisi tullut paikan konttori ja oma antiikkiliike.
Talviajalta ei olisi ollut mitään huikeaa tuotto-odotusta. Jos ravintola olisi toiminut asiallisesti, käyttökulut olisivat tulleet, ja kenties muutama tonni kuussa yli.
Tarkistutin kerran myöhemmin laskelmani parilla ammattilaisella.
Jos kapasiteettista olisi mennyt keskimäärin 66%, ja 90% voitosta oltaisiin käyttetty velan maksuun, olisi viidessä vuodessa pankki saanut rahansa.
Nyt se ei sitten saanut.
Isompia investointeja ei olisi tarvittu, ja muut toiminnat olisi voitu ajaa vuodessa alas, keskittää toiminta siihen.
Jonkin verran remontti-investointeja olisi tullut.
Tuttu ammattilainen arvioi, että velkojen ja verojen jälkeen olisi siitä jäänyt vuoteen 2006 mennessä noin miljoona euroa omaan sukkaan.
Emme olisi tarvinneet yhtään lisää lainaa, vaan ainoastaan puoli vuotta aikaa järjestellä toimintamme.
Mutta kun pankkimies ei ottanut vastaan, niin kävi sitten kuin kävi.
Minä sanoin VR:lle, että antakaa jonkun toisen avata kirpputori, minä en tee enää mitään.