Kontulan sielu on paljon ostarilla ja metrossa, joka kytkee Kontulan muihin kaupunginosiin.
Kontulassa metro tuli ostarille, kun Itäkeskuksessa ostari rakennettiin metron päälle, ja minusta se jollakin tavoin kuvaa kauniisti Kontulan olemusta, Kontula ei nöyristellyt metrolle, siirtämällä ostariaan, vaan kun metro tuli siihen rinnalle, ostari otti sen haltuunsa.
Ja kuitenkin, metroasemalla on merkittävä osa Kontulan sielua, sen pintojen pinttyneessä rosossa, betonin kirjavassa hämyssä, 
Tein tämän kun osallistuin metroasemien taidekisaan. Siinä Kontulan osaksi tuli kivilajikartta koko metron osalta, ja se ei minusta vastannut kilpailun asettelua, mutta ei se huono teos ole.
Itselläni oli ajatus ikään kuin näkymiin betonin läpi, teokset suunnittelin niin, että ne olisivat antaneet viitteitä siitä, mitä aseman ulkopuolella, mitä lähempänä uloskäyntiä, sitä kauempana asemalta, mutta keskiosan työt olisivat viitanneet asemaan itseensä, kuin olisi nähnyt aseman toisin silmin, hieman tämän todellisuuden vierestä.
Ja tässä se on.
Kontulan tytöt kesähameissaan, menossa maailmalle, hempeän betonin seasta.