Leila-tädin letkautus varakkaasta miehestä, on muovannut minua.
Oikeasti, en muista tätä sanatarkasti, mutta henki on oikein.
“Varakkaalla miehellä omaisuudesta
yksi neljännes on rahana,
yksi neljännes on kiinteistöissä
yksi neljännes on arvopapereissa
yksi neljännes on taiteessa
ja yksi neljännes on helposti rajan yli vietävässä kullassa ja jalokivissä.”
Ja kun joku sitten huomautti, että siinähän on viisi neljäs osaa, hän vastasi että “kyllähän varakkaalla miehellä omaisuutta vähintään viisineljännestä on”
Pinnallisesti se vaikutti, ja niin äitini sen ymmärsi, varakkuuden korostamiselta, mutta sitten toinen taso.
Ihminen joka ahnehtii jää aina vajaaksi.
Vaikka olisi kuinka varakas, omaisuutta ei ole kuin se neljä neljännestä.
Ja sitten kolmas taso.
Jos mieheltä viedään kaikki mitä mitata voi, hänelle ei jää mitään.
Mutta varakkaalla miehellä jää se, mitä ei voi mitata, mahdoton, viides neljännes.
Näin ollen jos miehen vaurauden voi mitata, sitä ei ole.
Ja sitten kyllä toisinkin.
Kyllähän hänen vaikutuksensa on tuntunut siinä, mitä pidän hyvänä elämänä, joka ei välttämättä ole aina ollut hyvä asia, jos kohta toisinkin, on mielestäni parempi, että olen etsinyt Leila-tädin hyvää elämää, kuin äitini hyvää elämää.