Lihin. Rouva Hodžić.

Ei ole helppoa saada töitä, kun on vanha. No, en minä ole vielä vanha, mutta ei mene kauan siihen, kun minä olen vanha. Se on totta, jokaisesta joka elää, tulee vanha. Paitsi jos kuolee. Kuolleet ovat muistoja, ja ne eivät vanhene, ne vain unohtuvat.
Mutta minulla on työ.
Kun tulimme maahan, minä en vielä ollut 30-vuotta, kaksi lapsista oli vielä pieniä, yksi oli vatsassa ja nuorimmista emme tienneet mitään. Aika kuluu ja nyt minä olen isoäiti ja minun nuorinkin, joka syntyi täällä, hän jo opiskelee, hänestä tulee sellainen, kun on töissä lääkärissä ja tutkii veret ja pissat. Mikä se sana on? Laborantti? 

Täällä kaikki tekee töitä ja minä halusin myös tehdä töitä, mutta täällä ei ollut töitä kanalan hoitajalle. Amir sai töitä ja hän ajaa bussia. Sitten hän ajaa bussia ja taksia, ja sanoo minulle, että minäkin voisin ajaa bussia. Minä mietin sitä. 

Ensin oli lapset kyllä. Minä hoidin niitä ja sitten olin jo täyttänyt kolmekymmentä, ja sitten olin täyttänyt kolmekymmentäviisi. Aika tuntui menevän niin nopeasti. Jasminkakin oli seitsemän ja koulussa.
Sitten me olimme olleet täällä jo kauan ja Merjemkin menee kouluun,  ja minä menin kurssille, ja minusta tuli siivooja. Joku ajattelee ettei siivoojan työ ole hyvä työpaikka.
Siivoojan palkka ei ole kovin hyvä. Mutta se työ, sen on niin hyvä kuin sen tekee.
Minä siivosin taloja, rappukäytäviä, saunoja ja kellareita. Joskus siivosin jonkun kodissa. Minä yritin tehdä minun työni hyvin.
Sitten minulle soitti nainen, joka sanoi, että hän oli kuullut että minä siivosin hyvin ja kysyi, paljonko minä halusin palkkaa, jos siivoaisin muutama kodin ja jotkin toimistot.
Minä sanoin, että minun pitää miettiä asiaa ja kysyä mieheltäni.

Sitten kun minä kysyin Amirilta, hän sanoi, ettei minun kannata lähteä nykyisestä työpaikasta. Se on lähellä, minä siivosin samoissa taloissa kuin asuttiin. Ja se oli varma työpaikka, minun pomo piti minun työstä.
Amir on hyvä mies. Hän on vain vähän sellainen, että mieluummin pitää vanhan kipeän hampaan, kun on siihen tottunut, kuin menisi vieraalla hammaslääkärille. Minä en nyt kuunnellut Amiria ja soitin sille naiselle, Rose Dahlille, ja sanoin, että minä voisin kyllä tehdä töitä koteihin, mutta kun minä en aja autoa, töiden pitää olla niin, että minä voin tulla bussilla.

Nyt minä sitten siivoan joka viikko kuusi kotia ja kaksi toimistoa. Ja niistä paikoista paras on herra Lihinin talo.
Ensimmäistä kertaa varten sain tarkat ohjeet, miten minun pitää tulla talolle, ei saa viedä puhelinta, kelloa tai mitään muutakaan sähkölaitetta taloon, vaan pitää jättää eteiseen ja se vähän hermostutti.
Sitten näin talon ja minua hermostutti vielä enemmän. Joku voisi sanoa, että se on kuin linna, mutta se on väärä sana. Talo suuri, ja se on moderni, mutta linna. Minä en tiedä mikä olisi hyvä sana.
Suuri talo. Ja minä ajattelin se on minulle liian suuri.
Mutta herra Lihin oli hyvin ystävällinen ja hän oli varmasti hyvin rikas.
Hän sanoi, että kaksi kertaa viikossa riittäisi.
Tiistaina aamulla neljä tuntia ja sitten perjantaina toiset neljä tuntia. Joskus, hyvin harvoin, enemmän työtä.
Sitten herra Lihin näytti minulle mitä minun pitää tehdä ja niin minä teen aina.
Tiistaisin yläkerrassa pitää siivota suuri olohuone. Se on hyvin iso huone, isompi kuin meidän koti. Siellä minä tarkistan imurilla, ettei se robottikone ole tehnyt työtä huonosti ja aina se on tehnyt huonosti, löytyy paikka josta pitää ottaa lisää.
Sitten minä puhdistan lattian. Se on kivinen, mutta ei tunnu kylmältä ja on helppo pestä. Lihin sanoo, ettei tarvitse pestä maton alta kuin kerran vuodessa, mutta joskus minä silti nostan maton reunaa ja pesen vähän.
Ja pitää imuroida ja pyyhkiä kaikki huonekalut.
Toisella paikassa kun siivoan, siellä on paljon kiiltäviä huonekaluja, jotka pitää tarkistaa, ettei ole mitään jälkiä, mutta Lihinin asunnossa ei ole samanlaista. Paljon puuta, joka on kuin silkkiä, se kiiltää, mutta ei niin kuin lasi, vaan kuin silkki ja siihen ei jää paljon jälkiä ja sitten metallia, joka on myös himmeää, niin kuin harjattu pois kiiltävyys.
Nahka pitää pyyhkiä myös oikealla aineella, mutta nahkaa ei ole paljon, vain neljä tuolia ja kaksi sohvaa. Helppo hoitaa, mutta minä en pidä niistä. Rumia ovat. 
Imurointi kangashuonekaluihin. Minä en tiedä, kuinka paljon siellä käy vieraita, mutta joskus näyttää, että vain kaksi tai kolmea paikkaa on istuttu, vaikka sinne mahtuisi yli varmasti 30 istumaan, eikä olisi ahdasta.
Ja sitten on tauluja. Niistä on kehys, josta pyyhin vain pölyä. Tauluun ei saa koskea kuin vain vähän erikoisella harjalla, mutta vain kerran vuodessa. Taulut eivät ole vaikeita, kun kehys on sitä himmeää metallia.
Sitten on ikkuna, mistä näkee merelle ja pihalle. Suuri ikkuna on lattiasta kattoon, yksi ruutu on yli kaksi metriä leveä ja ruutuja on yksitoista. Minä tarkastan, onko siinä joku jälki sisäpuolella. Ulkopuolen pesee joku toinen. Herra Lihin on sanonut, että se ikkuna on erikoista lasia, sen vuoksi siinä on vähän heijastusta sisäpuolelta.

Sitten on ruokasali. Siellä on kaksi pöytää, mutta toinen on seinän vieressä ja toinen keskellä huonetta ja sen ympärillä on 12 tuolia. Minä olen huomannut, että toisessa päässä olevaa tuolia ei kukaan välillä liikuta, mutta minä nostan sen joka kerran ja pistän hieman eri paikkaan. Minä tiedän, talossa käy vieraita jotka syövät talossa tiistai-iltaisin, mutta luulen ettei kovin paljon. Minä olen nähnyt vain sen miehen, kun tuo tavaroita tiistaina  ja se nainen, kun hoiti Lihinin niskan lihasta. Ja minä siirrän sen tuolin, kolme senttiä, tuonne päin tällä viikolla ja toisen suuntaan toisella viikolla, niin mattoon ei tule niin paha jälki ja se on hyvin hieno suuri matto.
Teen täällä saman työn kuin olohuoneessa, mutta vähemmän työtä tässä on.
Keittiössä ei ole paljon tehtävää. Lihin sanoi, että astiat eivät kuulu minulle, mutta minä puhdistan pesukoneet, joka viikko toinen kone, sitten puhdistan pöydät ja ovet, tuolit ja pesen lattian. Lattia on helppo, kun siellä on likavesikaivo.
Ja sitten on herra Lihinin kirjasto.
Imuroin tuolit, pyyhin puiset osat ja katson että kaappien ovilasit on puhtaat ja sitten puhdistan lattian ja maton. Matto on hyvin kaunis keltainen.
Ja kolme vessaa on tässä kerroksessa, ne pitää siivota aina.
Tiistaina ei tarvitse tehdä muuta.

Perjantaina minä siivoan alakerran.
Kahdet portaat, isosta eteisestä ja herra Lihinin kirjastosta, ne pitää imuroida ja kaide on pyyhittävä.
Alakerrassa on käytävä, minä imuroin ja pesen sen. Kaakeli ei kiillä ja helppo puhdistaa, se on helppo. Sitten minä menen Lihinin kylpyhuoneeseen, se on ihan takana, makuuhuoneen läpi pitää mennä.
Kylpyhuoneessa on se jacuzzi, höyrykaappi sauna, valosauna, kaksi suihkupaikkaa ja suuri musta kivi. Herra Lihin sanoo että kivi on pesupaasi, mutta minusta se on suuri musta kivi. Se on minusta vähän kamala, kuin joku paha olisi haudattu kylpyhuoneeseen ja pantu suuri musta kivi päälle.
Minusta outoa, kun kylpyhuoneen seinä ulos on kokonaan lasia, ja kun Lihin näytti minulle kylpyhuoneen, sanoin että minä en voisi pestä itseäni siinä, kun lasia koko seinä, mutta hän hymyili “kukaan ei koskaan ole pihalla, kun minä peseydyn.”
Kylpyhuoneen jälkeen minä siivoan makuuhuoneen.
Minä vain imuroin ja pesen sen vain kerran kuussa.
Lihinin sänkyyn minun ei tarvi koskea kuin kerran kuussa, “lakanat minä hoidan itse, mutta sinä peset joskus sängyn” ja Lihin näytti itse, miten se tehdään.
Se sänky on kuin suuri muovipussi, jossa on vesi sisällä. Lihin sanoo “vesisänky”. En ole nähnyt missään muualla.
Ja sitten on Lihinin kuntosali. Se on suuri huone, jossa on kaikenlaista laitetta, jota Lihin käyttää, että on terve ja voimakas. Kaikki ne pitää pestä joka viikko ja se on iso työ alakerrassa.
Kun se kuntosali on valmis, vielä siivoan alakerran pienen olohuoneen, ja se pieni huone, missä on pesukoneita ja toinen huone, missä on Lihinin vaatteet  ja käytävä sitten alakerrassa, minkä päässä on se huone, jossa minä vaihdan vaatteet kun tulen töihin, ja kun se on siivottu, minä olen valmis. Siellä on muita huoneita, mutta Lihin sanoo, ettei ne kuulu minun hoitaa ja ne on aina lukossa.

 

Tässä asunnossa on paljon erilaisuutta siihen mikä muualla kodeissa on.
Minä huomasin sen nopeasti. Koko asunnossa vain yksi peili. Se suuren eteisen, Lihin sanoo sitä halliksi, vieressä olevassa naisten vessassa. Se on ainut peili koko asunnossa, minkä olen nähnyt.
Myöskään ei ole kuin yksi puhelin, vanhanaikainen, johto seinässä oleva puhelin, eteisessä. Jos on toinen puhelin jossakin, minä en ole nähnyt.
Tiedän että jokaisella ovella on kamera, joku näkee aina jos tulet taloon, menet pois tai kuljet kadulla, mutta kuka? Minä en tiedä, minä en ole nähnyt täällä yhtään tietokonetta tai televisiota. Voi olla, että jossakin on, mutta ei niissä huoneissa kun minä näen.


Lihin sanoi, että minun ei tarvi huolehtia pyykkistä eikä tiskistä, jos hän ei sano erityisesti.
Lihin pesee itse lakanat. Luulen että se liittyy hänen työhön. Se on ehkä pesuainetutkimusta tai hän tutkii kankaita, mutta hän on hyvin tarkka.
Joskus kun minä menen hakemaan pesukonehuoneesta tavaroita, hänellä on monta pakettia, joissa on lakanat, jotkut paketit on vihreät, toiset siniset ja jotkut vaaleanpunaiset. Olen huomannut, että Lihinillä joskus valkoiset lakana, mutta joskus vihreät, siniset tai vaaleanpunaiset.
Minä luulen, usein kun minä tulen perjantaina, hänen luonaan on ollut nainen yöllä ja hänellä on valkoiset lakanat. 


Silloin, ensimmäisellä kerralla Lihin sanoi miten minun pitää tulla sisään. Tiistaina minä saan viestin puhelimeen 7:45 ja se on numero, jolla minä pääsen sisään alakerran ovesta mutta jos en ole tullut 8:15 saan uuden koodin vasta perjantaina, 11:45.
Ja samalla tavalla, saan maanantaina numeron, jolla pääsen ulos 12:45 asti, ja perjantaisin 16:15 asti.
Lihin sanoi, että jos minä en ole pois kun aika päättyy, minä maksan sakkomaksun, kahden tunnin palkka. Minä lähden aina ajoissa.


Minulla on hyvä työ, mutta minun lapsilla, heille tulee parempi.