30. joulukuuta 2005
Lunta.
Kuulin, että Helsingissä satoi lunta joulun. Ikävä sellaista ajatella.
Toki sitä nähdään täälläkin, mutta täällä tietää, että se on huomenna pois, tai jos kovasti vituttaa, niin astuu junaan, ja on tunnissa lumettomalla maalla.
Vuorilla lumi viipyy yli talven, mutta sitä ei paljon ole, ja vuosi vuodelta vähemmän. Don C oli siitä kovin suruissaan sikäli kuin pystyimme kommunikoimaan.
Puutarhassa lunta syklaaminkukkien päällä. Kaunista.
Meillä oli hiljan erittäin mielenkiintoinen keskustelu siitä, miten ihmiset ovat valinneet asuinsijansa. Ajatus lähti siitä, että mikä synnytti Venetsian? Siihen oli syynä turvallisuuden tarve, jossa ajatus hiekkasärkillä asumisesta oli parempi, kuin joutua taistelemaan Kaarle Suuren armeijan kanssa. Itse asiassa, Kaarle Suuri oli imperialisti, mutta hänen valtansa ei yleensä merkinnyt hirvittävää sortoa, vaan lähinnä se paransi turvallisuutta ja kaupankäyntimahdollisuuksia.
En valitettavasti kykene kertomaan tätä näille, mutta panenpa sen kuitenkin verkkoon, odottamaan ettei minulle ole muuta…
Suomen osalta voidaan puhua kahdesta erilaisesta teoriasta, miksi kukaan on asettunut asemaan tänne suon ja roudan väliin.
Perinteisesti on puhuttu ns.volgan mutkan mallista, mutta siihen ei enää uskota, niin kuin koko kansallisen puhtauden käsite on joutunut romukoppaan.
Minä kannatan teoriaa, että suomalaiset ovat suurelta osin jäänne niistä metsästäjistä, jotka metsästivät jäänreunassa kuin jääkausi päättyi. Jääkausi hajoitti ihmiset niin, että nykyiset indoeurooppalaiset ja suomalaiset jäivät eripuolille jäätiköitä, ja pohjoinen rotu levittäytyi jäätikön reunan suuntaisesti, kun jää alkoi vetäytyä. Heidän elämän muotonsa oli soveltunut arktiseen elämään, pakon edessä.
Sitten kun indoeurooppalaiset tulivat, heidän elämän tapansa omaksui karja- ja sen myötä maatalouden nopeammin, ja saavutti sen kautta kilpailuetuja, jotka pakottivat jäänreunan kansat vetäytymään.
Varmasti emme tiedä, mutta eräät kielitieteilijät ovat muutaman säilyneen sanan perusteella arvioineet, että vielä 200-luvulla nykyisen Belgian alueella asui suomensukuista kieltä puhuvia, ja sama kansanpirstaleiden ketju olisi ulottunut kansainvaellusten alussa friislandista pitkin rannikkoa Samotigian kautta Balttiaan, Suomenlahdelle ja Karjalan kautta itään.
Vandaaleja pidetään ilmeisesti suomensukuista kieltäpuhuneina, samoin heruleja. Eräs saksalainen kielitieteilijä pitää kantagermaania kielenä, jossa suomensukuisen kantakielen päälle on asennettu indoeuroopalaiset asetukset.
Vaikka kielellinen sukulaisuus yhdisti näitä kansoja, ne erityivät geneettisesti kuitenkin viimeistään kansainvaellusten myötä eriytyivät, ja myös suomalaisuus sai tässä yhteydessä merkittävän germaanisen verenlisäyksen.
Jatkan viikon päästä
Photo credit: ARG_Flickr via Visualhunt.com / CC BY