Kaivokset, ympäristö ja markkinatalous

Kansalaisaloitepalvelussa on aloite laista, jonka idea olisi, että valtio omistaisi kaikki mineraalioikeudet.  Käykää allekirjoittamassa toki.
Minä pidän mineraalivarojen kansallistamista nykytilannetta parempana, en siltikään pidä sitä parhaana vaihtoehtona.

Monissa kohdin kannatan sitä, että yhteiskunta toimii ns. luonnollisten monopolien omistajana, ja mm. terveys-, posti- ja vanhustenhuollon perustehtävien pitää olla minusta pääosin yhteiskunnan omistamien palvelujen varassa.

Kuitenkin markkinatalous on oikea mielestäni oikea vaihtoehto kaivostoimintaan.

Ei kapitalismi, jossa pääomalla on ensisijainen valta, vaan markkinatalous, jossa markkinat toimivat, mutta säädeltynä, niin että pelkkä pääoma ei sanele ehtoja.
Kaivostoiminnan tulisi olla valtion taholta kyllä säädeltyä, ja mm. kunnilla tulisi olla välineet ja valta valvoa niiten ympäristö vaikutuksia,  ja siinä tulisi huomioida tarkasti erilaiset ympäristötekijät,
Yksi toiminnan ehto voisi olla, kaivostoiminnasta kerättäisiin vakuusrahasto, johon kerätään vuosittain osuus kaivoksen toiminnan tuotosta, ja rahasto vastaavasti puretaan, kun toiminta on loppunut samassa vauhdissa, millä se on kerätty; jos kaivos toimii 20 vuotta, niin rahastosamassa järjestyksessä, sama osuus, mikä sen tuotosta on maksettu ensimmäisenä vuotena, palautetaan vuoden kuluttua toiminnan loppumisesta, mikäli ympäristöasiat on hoidettu oikein.
Oleellista olisi se, että tontin omistaja omistaisi mineraalioikeudet.
Ja samalla ympäristörikosten seuraamukset ja valvonta pitäisi nostaa rikosoikeudellisesti uudelle tasolle, mm. niin että jos yksi kaivos tuottaa ongelmia, ei ongelmien aiheuttaja saa mistään kaivoksesta tuottoa Suomessa, ennen kuin ongelmat on hoidettu, ja vankeustuomioiden pitäisi olla luokkaa 1-75 vuotta, eikä vanhenemisaikaa, vaan jos ongelmaa ei hoidettaisi, rikosoikeudellinen vastuu seuraisi niin kauan kuin ongelma on olemassa, aina uusia yhtiön oikeuksien omistajia, hallituksia, yhtiöitä.

Oleellista olisi myös se, että mineraalioikeudet ovat tontin omistajan, eikä valtausoikeuksien hankkijalla.
Tämä tarkoittaisi, että kaivoksen avaajat joutuisivat oikeasti ostamaan mineraalioikeudet kiinteistön omistajalta, tai vaikka koko tontin.
Silloin kaivoksen perustaja joutuisi lunastamaan jokaisen tontin, pienen tai ison, jonka alueella haluaisi harjoittaa kaivostoimintaa.
Eikä pakkolunastus mahdollisuutta tulisi olla.

Tämä varmasti vähentäisi kaivosten perustamista, kynnyskasvaisi, mutta toisaalta, siellä ne mineraalit olisivat, ja kun niitten ylös kaivaminen kannattaisi, yhtiön olisi laskettava, että se joutuu rahastoimaan takuurahaston, ja sitten ostamaan kaivos-oikeudet jokaiselta tontin omistajalta, sen mukaan, minkä hinnan tontin omistaja maasta tai mineraalioikeuksista haluaa. Jokunen kaivos saattaisi jäädä perustamatta, mutta ne jotka perustettaisiin, toisivat tulo kiinteistön omistajille, silloin kun toiminta olisi kannattavaa, ja rahasto takaisi jälkihoidon ja estäisi kaivosyhtiöitä ryöstämästä valtausta ja kusemasta kansakunnan kengille, kuten rikosylikomissario Otto Capratorrentella on tapana sanoa.

Vastaa