Martangela Bonacuoren rakkaus

Minä olin istunut jonkin aikaa Bonacuoren keittiössä ja talon emäntä laittoi meille kahvit, sitten aloimme yhdessä perata maisseja ja muutaman turhanpäiväisemmän asian perästä uskalsin sanoa asiani, “Tietääkö Martangela rouva, että Don Elias tulee iltaisin neiti  Pinnan luota.”
Rouva ei näyttänyt mitenkään kuulleensa minua, vaan repi maissinlehtiä tasaiseen tahtiin. 

 “-Seuran talolla tapellaan, ehtiikö emäntä mukaan!- huusi takkuinen pää ikkunasta ja minä tiesin kyllä että  Bardilli Lussurgu siellä huusi!” Martangela Bonacuore kertoi, ja repi samalla suojalehtiä maissista. “Sama Bardilli, jonka poika nai meidän Marieddun!”

Kun Isä Bonaventura sanoi, että signora Bonacuore oli verevä emäntä, nostivat kyllä vanhan kaupungin rouvat kulmakarvojaan, mutta kukaan ei oikeastaan ollut eri mieltä, enkä minäkään tohdi papille muuta väittää. 

“Äiti huusi – Martangela, otahan koppa ja lähde mukaan -, ja minähän menin!” rouvan kädet tekivät koko ajan työtä. Vaikka hän oli varakas nainen, ne kädet tekivät kaikkia töitä, joita Bonacuoren tukkuliikkeessä oli. 

“Dietro Fabbrica. Tiedätkös millainen jalkapalloseura se on?” Minä kyllä tiesin ja nyökkäsin, mutta tämä ei estänyt Martangela-rouvaa kertomasta. “Jalkapalloseura. Ja kissan paskat!” Oli hyvä että olimme kahden, sillä tapa, jolla Martangela-rouva kiskaisi peitinlehdet maissista, olisi voinut käydä jonkun miehuuden päälle. 

“Ainut joukkue koko maailmassa, jolla on yhteensä 22 vuotta pelikieltoja,” ja talon rouva viittasi joen taakse maissilla “ja ainut joukkue saarella, joka on kokonaisuudessaan pidätetty kesken ottelun!” 

“Ja minun äitini, rauha hänen sielulleen, Inisedda, haettiin usein hoitamaan joukkueen haavoja, kun miehet olivat keskustelleet, “ Martangela sylkäisi maissin perkeisiin, “jalkapallosta!”.
“Elias Ilianu oli siellä. Hän ei pelannut, tai no joskus, mutta hänen veljensä, Giose Eture pelasi!” Ja rouvan kiskaisi taas nipun peitinlehtiä ja aloin tuntea jonkinlaista kaiherrusta siitä, että olin avannut suuni.
“Ja miten komea Elias Ilianu oli!” Nyt Martangela piteli maissia kädessään niin, että minä en kehtaa sitä ripilläni kertoa. “Minun veljeni, Diegu, rauha hänen sielulleen, häntä sanottiin komeaksi, mutta Elias oli nuorena vielä komeampi!”
“Minä pitelin Elias Ilianun päätä, kun äitini paikkasi hänen otsaansa. Punainen veri värjäsi hänen mustan sänkensä, ja hän katseli minua kuin Herran enkeli!” Minun oli käännettävä katseeni emännän käsissä olevasta maissista  ja yritin hieman peitellä punaa poskissani maahan katsomalla. Ikinä ennen ei ole tullut mieleeni, että maissia voi pidellä syntisesti. 

“Äitini varoitti kyllä, että Bonacuoren pojilla on enkeli silmissä ja saatana housuissa, mutta uskooko sitä kun on viidentoista?” Revin nyt itse maissin lehtiä nopeasti, saaden irti vain pieniä soiroja ja vilkaisin syrjäsilmin maissintähkää, jota työtä tehneet kädet koskettivat, kuin laskien jyvät jyvä jyvältä, hellästi peukalolla sivellen.
“Ja niinhän siinä kävi, että ennen Pyhän Bernardinon päivänä mentiin vihille, Pyhän Cecilian päivänä syntyi Giose Ilianu, ja neljä päivää myöhemmin täytin kuusitoista.” Martangela kiskaisi lehdet maissista, voimalla ja tehokkaasti. 

“Kyllä sinä sen tiedät, Rosamaria,“ nimeni mainitseminen sai katseeni nousemaan, ja näin auringon pähkinän väriseksi kalvettamat silmät, “sen jälkeen minä olen saanut lapsen, kaksi tai kolme, liki joka vuosi, kunnes kohtuni ehtyi. Niitä on nyt elossa kuusitoista. Ja olemme tehneet töitä, joka päivä. Silloin kun täytin kuusitoista, meitä oli töissä kaksi” maissintähkä lensi koriin ja lehdet yhä kasvavaan kasaan. “Nyt tukkuliikkeessä on töissä kaikkiaan 42 vierasta ja omat niiden lisäksi.”
“Kyse on tahdosta. Kyse on siitä, että päättää mitä haluaa.” Martangela rouva vei edestäni maissintähkän, jota sormeni jo hapusivat.
“Ja niin minä sen jo nuorena tyttönä päätin, sellaista miestä en halua, joka ei muille kelpaa!”
Ei minulla mitään sanomista Martangela Bonacuorelle ollut. Nyin aikani lehtiä, vajoavaan vasuun katsoen  ja kun se oli tyhjä, sanoin “Minun varmaan pitää lähteä.” 

Olin poissa Bonacuoren talosta vuosia- Toki nyökkäsin Martangela rouvalle, kun kirkossa kohdattiin, mutta mitä minä olisin hänelle sanonut? 

Vastaa