Teimme toukokuussa 2016 matkan Kreikkaan, pistän nyt matkakertomuksen uusiksi.
Kreikan ensimmäinen päivä
TOUKOKUU 17, 2016
Jostakin syystä uni maittoi, vaikka ensimmäisenä yönä olikin hieman kylmä ja jalkaa särki, mutta aamulla, kun viimein raahusti liikkeelle, aamiainen maistui.
Aamiainen on hyvin yksinkertainen, mutta erittäin maittava.
Leipää, juustoa (yllättävän hyvää hotellin juustoksi), makkaran tapaista, paikallista jugurttia, mysliä, munaa, tuoremehua ja kahvia. Ja jugeen toki saattoi laittaa hilloa ( paria laatua) tai hunajaa, tai molempia.
Kyllä sillä pärjäsi hyvinkin iltapäivän puolelle.
Tjäreborgin opas, mukava nuorimies, Aaro, joka kovasti muistutti kauan sitten kadonnutta tuttuani, pistäytyi hotellille, ja tilasimme häneltä perjantaiksi risteilyn, joka on sitten oma messunsa.
Hotelli oli pieni.
Kuusi huonetta kerroksessa, kaksi kerrosta ja sisääntulokerros, jossa ymmärtääkseni oli vielä kolme huonetta, eli kaikkineen 12 huonetta.
Meidän lisäksemme siellä oli vain neljä ruotsalaista, kuten myöhemmin selvisi Brasiliasta, jotka jatkaisivat kesän viettoon Kalmariin, josta olivat kotoisin.
Kausi aluillaan ja sen vuoksi rauhallista, eikä kaikki vielä ollut ihan toiminnassa.
Aurinkoa, 24 astetta lämmintä, ja kevyt tuuli, tekivät olomme mukavaksi. Öllöttelimme aikamme hotellilla, pelasimme korttia, vaimo kävi uimassa, luimme ja rentouduimme. Edelliset pari vuorokautta olivat olleet molemmille vähän rankkoja, joten se tuli tarpeeseen.
Vastapäätä, Nidrin pääkadun manteen puolella, oli pieni leipomon myymälä, josta sai evästä huoneeseen ja söimme siellä ensin pienen väliaterian, otimmepa päiväunetkin, ennen kuin lähdimme syvemmälle Nidriin.
Kissat ovat, näin ollen antanut itselleni kertoa, Kreikassa kaikkialla, missä on ihmisiä,
Ensimmäisen kissan, tämän kauniin elikon, näimme melkein oitis kun lähdimme hotelliltä kylän keskustaan.
Osa kylän kissoista näytti hyvinkin hyvinvoivalta, mutta näimme myös muutaman surkean otuksen, joista, hellän sydämeni vuoksi, olisi ollut kohtuullista päästää elä ulos.
Nidri on niin sanottu kahden kadun kylä.
Oli pääkatu, joka kulki rannan suuntaisesti ja sitten oli sivukatu, jonne ohjattiin läpikulkuliikenne ja rekat, jos ne eivät vasiten olleet kylään tulossa.
Sitten oli rantaan menevät kujat, ja sitten oli kiertotien ja pääkadun yhdistävät kujat.
Pääraitti oli iltaisin virallisesti kävelykatu, mutta tulkinta kävelykadusta oli melko helsinkiläinen.
Periaatteessa jako oli selkeä.
Pääkadun itälaidalla oli hotellit ja ravintolat, länsilaidalla muut palvelut, vaikka sitten pieniä heittoja oli puoleen ja toiseen.
Yksi heitto oli kirkko, joka oli itälaidalla katua.
Nidrin kirkko oli pieni.
Jotenkin kun on tottunut Italian kirkkorunsauteen, niin yksi pieni kirkko tuhannen asukkaan kylässä tuntui pieneltä.
Kirkko vaikutti suhteellisen uudelta, ja vaikka maalaukset olivatkin ikonin henkisiä, ne eivät tuntuneet ihan tavanomaisilta.
Ruokapaikkamme oli sitten likellä keskustaa oleva Gregoryn rantaravintola.
Hieman vaikea löytää, mutta sisäänheittäjä saatteli meidät pääkadulta rantaan, jossa oli oikein mukava rantaravintola.
En muista, mitä vaimo valitsi, mutta ei kuulu olleen moittimista.
Itse valitsin sellaisen grillatun sekaliha-annoksen, jota saatan muistaa oikein hyvällä.
Tosin täälläkin, niin kuin kotonakin on tapana laittaa vihreitä kasviksia lautaselle. En oikein ymmärrä sitä tapaa, sillä ruoka on yleensä riittävän kaunista ilman lisäväriäkin.
Ruuan jälkeen takaisin hotellille.
Matkalla, huonokuntoisen, liki hyljätyn näköisen leikkikentän laidalla, missä puussa oleva lappu kertoi, että tontti olisi myynnissäkin, katselimme merelle.
Lahti oli todella vaikuttavan kaunis, meri sininen, taivas korkea ja sinisemmän taivaan alla muutama kalastajaveneen näköinen ajeli satamaa kohden.
Päivän sinistyessä etelän lyhyeen iltaan, me vaelsimme viimeiset etapin hotellille pitkin rantaa, hienon hiekan kuistatessa jaloillemme ”odota eipä uni, odota ei…” mutta siitä piittaamatta istuimme vielä hyvän tovin parvekkeen kuulaudessa korttia pelaten.