Teimme toukokuussa 2016 matkan Kreikkaan, pistän nyt matkakertomuksen uusiksi.
TOUKOKUU 19, 2016
Nidrissä satoi
Sinä päivänä Nidrissä satoi.
Jos sanoisin että sade lankesi kuin lankesi enkeli jäiseen asfalttiin Franzenin kadun risteyksessä, valehtelisin.
Tai jos sanoisin, sateen langenneen kuin lankesi Don Alfonso de Medina y Terragon y Domencio Rio de Janeiron tangohuoneen takahuoneessa, valehtelisin.
Ei, sade lankesi kuin Heikki Virtanen matkalla kotiin Kaisaniemen kadulla, tottuneesti, vain yhdelle.
Sateen kaatuessa Nidriin, jokainen haki sateensuojaa, kuin taisi, vaimoni löysi sen merestä.
Jossakin vaiheessa iltapäivää sateesta löytyi reikä, jota pitkin pääsimme läheiseen pizzeriaan, jota piti viehättävä roomalaisrouva, ystävällinen, lämmin ja huolehtiva.
Ainoina asiakkaina sateisessa päivässä otimme kerrassaan erinomaiset pizzat, kenties parhaat mitä olen vanhassa maailmassa syöneet.
Pizzeriassa selvisi sekin, mikä saari se oli, se lähempi, joka näkyi Meganissin suunnalla.
Ja sitten takaisin hotelliin, lukemaan, kirjoittamaan, ottamaan lasillinen terassin katoksen alle.
Jostakin sateen reiästä tuli laiturille katti, kuikuillen kaloja, happamana.
Kuka tietää mitä näki ja katsoiko kukaan takaisin?
Ja iltapäivän kaatuessa iltaa kohden satoi…
Ja sitten vielä lisää
…sade itseensä kyllästyneenä hukuttautui Joonian merelle.