Teimme toukokuussa 2016 matkan Kreikkaan, pistän nyt matkakertomuksen uusiksi.
TOUKOKUU 20, 2016
MS CHRISTINA JA SEN MIEHISTÖ
Matka Christinalla päättyi sinne, mistä se alkoikin, Nidrin satamaan.
Jollakin tavoin tuntuu haikealta edes kirjottaa siitä… Oikeastaan tuntuu että joutuisi lopettamaan tuon upean matkan uudelleen, vaikka toivoisi olevansa siellä edelleen, sinisen taivaan alla, sinisemmän meren aalloilla.
Laivan miehistö huolehti meistä loistavasti.
Kapteeni oli kohtelias, huumorintajuinen ja erittäin lämmin persoonallisuus, joka sai tuntemaan olon turvalliseksi ja huolehdituksi.
Risteilyemäntä Ana, joka kertoi meille kaikesta näkemästämme, puhui kaunista englantia, oli hurmaava ja huolehti meistä esimerkillisesti.
Sitten oli kansimies, joka jäi etäiseksi, mutta sen verran mitä oli tekemisissä meidän kanssamme oli tehokas ja kohtelias.
Eritysesti haluan kiinnittää huomiota siihen, että ammattilaiset pitävät huolen työpaikastaan.
Laiva oli kaikkineen siisti ja hyvin hoidettu, mutta laivan väki ei ainostaan pitänyt huolta laivasta, vaan myös ympäristöstä.
Kansimies ui kohteessa rantaan ja keräsi roskat sieltä missä niitä oli. Ympäristö on heidän, kuten meidän kaikkien, elinkeino; ilman sitä ei ole keinoa elää, ei kenelläkään.
Iso käsi tuntemattomalle kansimiehelle.
Pelkästään tämän loistavan päivän vuoksi kannatti lähteä Nidriin.
Jos te lähdette Nidriin, tai edes Pargan alueelle, kysykää oppaalta mahdollisuutta risteillä Christinalla