Petjan aikakirjat 1.1 – Oletkos ihmisiksi? 

Ajattelin että voisin koota muutaman haja-ajatukseni histoiasta uudeksi sarjaksi, Petjan aikakirjat. Näyttää siltä, että tätä voisi olla tarjolla ainakin 25 osaa, jos ei enemmänkin.  Katsotaan.

 Oletkos ihmisiksi? 

Oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi sitä, että kun sanotaan, että tietoisuus erottaa ihmisen eläimestä, mitä silloin sanotaan? 

Muistan joskus varhaisessa nuoruudessani sanotun, että vaikka eläin saattaa tietää kuolevansa, eläimellä ei kuitenkaan ole sitä tietoa että tietää tietävänsä, ja tämä tietoisuus, tarkoittaa mm. Sitä, että ihminen on tietoinen ajankulusta, tulevaisuudesta ja kykenee suunnittelemaan toimintansa. 

Tämä ajatus on minusta virheellinen. 

Suunnitelmallisuuden merkiksi on tarjottu työkalujen tekemistä, että vain ihminen tekee työkaluja, koska vain ihminen kykenee suunnittelemaan todellisuuttaan eteenpäin, varautumaan siihen, että työkalua voidaan joskus tarvita. 

Jos hyväksymme edellisen ajatuksen, olemme kusessa ihmisyyden kanssa.  

Onko orangi, bonobo tai saukko siinä, että osaa varata työkalun tulevaan tarpeeseen tai peräti valmistaa sen, silloin enemmän ihminen kuin vakavasta ADHDstä tai kehitysvammasta kärsivä ihminen.  

Mutta siltikin. 

Työkalut, suunnitelmallisuus ja ennakointi, tulevaan varautuminen ovat meille lajina tyypillisiä, ja ovat kulkeneet meidän matkassamme kauan, noin 2,5 miljoonaa vuotta. Siis jopa ennen väyrys-vitsejä.

Kun meidän esi-isämme ovat tehneet ensimmäiset työkalunsa, heidän aivonsa tilavuus oli samaa luokkaa, tai jopa pienempi, kuin tämän päivä simpansseilla tai orangeilla. 

Sen rapian 2,5 miljoonan vuoden aikana, joka on kulunut siitä kun esi-isämme alkoivat luoda työkaluja, olemme kehittyneet paitsi geneettisen evoluution kautta, myös kulttuurisen oppimisen ja memeettisen evoluution kautta, ja nämä ovat vaikuttaneet toisiinsa. Se että aloimme käyttää työkaluja muutti meidän geneettistä evoluutiotamme, osaltaan vaikutti siihen, että aloimme siirtyä pystyasentoon, ja teki meistä tehokkaita juoksijoita, metsästäjiä, jotka kykenivät haastamaan itseään paljon voimakkaammat ja nopeammat eläimet. 

Pystyasento vaikutti osaltaan aivojemme kehitykseen, kun tarvitsimme vähemmän niskalihaksia pään kannatteluun, kallo sai lisää tilaa, ja kun kallolla oli lisää tilaa, oli mahdollisuus kasvataa aivoja, ja sen kautta taas kehittää yhteistyötä ja työkaluja, ja riittävä proteiinin saanti taas lisäsi meidän kokoamme ja antoi aivoillemme lisää energiaa. 

Ja näin kävi, kun kerran lähdimme tälle tielle, tulimme tänne, missä nyt olemme, johonkin, jota kutsumme ihmisyydeksi.   

Kulttuuri, sanana se on johdos sanasta, joka tarkoittaa maanviljelystä, on kaiketi ihmisyyden ytimessä, vaikka maanviljelys tuli kuitenkin melko myöhään osaksi kulttuuriamme, niin silti se on mielestäni yksi ihmisyyden määrittävä kysymys. 

Mutta jos katsomme taaksemme, voimmeko näyttää sieltä yhden kohdan, jolloin meistä tuli ihmisiä? Paljon helpompi on ehkä kuitenkin näyttää ne kohdat, joissa olemme unohtaneet ihmisyytemme?