Olin viidentoista, kun Heinrich-setä kuoli ja pian sen jälkeen Helena-täti huomasi sen. Minä oli olin aivan saman kokoinen kuin Heinrich-setä ennen sairastumista, pituus 179 senttiä, rinnanympärys 129 ja vyötärö 117 senttiä. Minä sain varakkaan miehen vaatekaapin, enkä pistänyt sitä pahakseni.
En koskaan sen jälkeen lähtenyt kouluun muutoin kuin liivipuvussa ja iltamenoihin pukeuduin sitten paremmin.
Se oli Vappu, toista vuotta sen jälkeen kun Heinrich oli kuollut, kun olimme käyneet kaverien kanssa jossakin, missä nyt pojat kuudennentoista vuotensa Vappuna kävivät ja matkalla minun asunnolleni.
Minä menin edellä bussiin, annoin kuohuviinipulloni kuljettajalle pideltäväksi, siksi aikaa kun kaivoin povitastustani matkalipun ja menin sitten kohden bussin perää, kun seurueeni yritti sisään kaljakassiensa kanssa, mutta nyt kuljettaja teki tenän.
-”Tänne ei tulla kaljojen kanssa!” ja pyörsi Hannun ovelta. Tämä herätti närää tovereissani joka purkautui varsin epäasiallisena huuteleluna, jopa uhkailuna kuljettajaa kohtaan, ja katsoin että minun oli puututtava tilanteeseen.
Kaadoin lisää kuohuviiniä lasiini, kiristin valkoiset käsinneeni ja kävelin etuovelle, ja vetosin itseään raivoon lietsovaan kansanjoukkoon, “hyvät herrat, hillitkää itsenne!”
Pidin pienen tauon ja katselin bussin ovelta yli Rautatietorin. “Saatan kuvitella teidän kokeneen, tylyyttä sortajan ja korskan pilkkaa tämän joukkoliikennevälineen kuljettajaan taholta, kenties ollette kohdanneet hänen kohdaltaan lain väännällystä, ylenkatsetta ja korskan pilkkaa? Pitänen mahdollisena, että koette liikennelaitoksen kohdalla kohdanneenne virastolt’ ylpeitä ja potkuja, joit’ ansiokkaat epatoilta saavat? Kenties nyt mietitte, miten suoran tehdä tiestä Puistolaan?
Annoin sanojen vaikuttaa hetken, ennen kuin jatkoin, “niin minä todella uskon, ja saatanpa samaistua siihen, teitä on väärin kohdeltu, mutta sitten, minkä teette? Viime kädessä saatatte saada kunnioitusta, jonka kenties ansaitsisitte muutoinkin, vain käyttäytymällä kunnioittavasti? Oli hetki, juuri kun Hannu poistui bussista, jolloin kenties olisitte voineet tulla kohdelluksi siten, kuin arvelette että teitä pitäisi kohdella, mutta sen jälkeen? Minulle on opetettu että Jumala taivaassa, meidän poika salissa ja kapteeni laivalla, ja näin sen näen, tämä herra tässä,” viittasin kuljettajaan”, on kuin kapteeni laivalla, ja miten te puhuttelette häntä?” Pidin taon ja pyöritin päätäni, “Ei, ette ole ansainneet tänään kunnioitusta.” Käännyin ympäri ja sanoin “Kuljettaja, viekää minut Puistolaan,” kävelin takaisin paikalleni, tungin pullon pystyyn, penkkien rakoon, pistin silinterin penkille, nykäisin hännykset sivummalle, ja viittasin kädelläni kuljettajalle, että nyt voitaisiin mennä.
Sinä päivänä opin, mikä valta on frakilla oikeassa tilanteessa.