Petja Aikakirjat 2.11 Nainen kruununa ja helmenä

Maailma on ollut miesten. Ja on sitä edelleen monin paikoin.
Näyttää siltä, että keräilijä-metsästäjä yhteiskunnassa oli työnjako, jossa miesten osalle tuli fyysisesti raskaita tehtäviä, kalastus, suurriistan metsästys, muista raskaista töistä meillä ei ole todisteita suuntaan taikka toiseen esi-isiemme osalta, mutta voimme päätellä niitten metsästäjä- ja keräilijäyhteiskuntien perusteella, mistä meillä on tutkimustuloksia ja todisteita, että miehet ovat tehneet niissäkin suurta fyysistä voimaa vaativat tehtävät, mutta maanviljelys näytti sälyttäneen naiselle entistä enemmän töitä ja myös raskaita töitä, tämä näkyy niin maatalousyhteiskunnissa siltä ajalta miltä meillä on kirjallista tietoa, mutta myös arkeologiset todisteet viittavat siihen, että naisen työtaakka kasvoi peltoviljelyn lisääntyessä. 

Maatalouteen siirtyminen kärjisti myös miesten sisäisiä luokkaeroja, koska maa oli pääomaa ja toisilla oli sitä, toisilla ei, eikä siihen vaikuttanut samalla tavalla henkilökohtainen osaaminen, urheus, metsästystaidot, vaan maantuotto ja -omistus.
Miesten sosiaalisen aseman muutos tarkoitti eräänlaista siirtymistä meritokratiasta pois päin, ja sen myötä se vaikutti myös perheiden asemaan, perhe jolla ei ollut tuottavaa maata, karjaa tai muuta vastaavaa, oli kokonaan alempiarvoinen kuin maataomistava.
Mutta samalla se kärjisti myös eroja maataomistavien kesken; kun vauraus mahdollisti naisen sulkemisen pois tuottavasta työstä, hänen henkilökohtainen vaikutusmahdollisuutensa väheni, vaikka työtaakka väheni, hänestä tuli enemmän miehensä koru, timantti miehen sormissa, kuin itsenäinen toimija.
Ja kuitenkin, jotkut yksittäiset naiset nousivat tässäkin, poikkeuksina, omaan asemaansa, muistuttaen siitä, että vaikka maailma oli miesten, ja vaikka biologiset tekijät olivat vaikuttaneet sen kulttuuriin syntyyn, jossa nainen muuttui koruksi, silti, siltikin, naisen mahdollisuuksen rajat eivät olleet ne, mitkä hänelle asetettiin.
Mutta silti, 10 000 ja 10 000 vuotta on saaneet monet kuvittelemaan toisin.

Naisten ja miesten ero on näkyvissä kaikissa kulttuureissa, selvänä ja parustavanlaatuisena, mutta se tapa, miten se toimii, vaikuttaa, on muuttunut eri yhteiskunnissa ja eri aikoina.
Suurin osa tämän hetkisestä käyttäytymisestä on kulttuurin luomaa, ja miehen korkeampi asema, sellaisena kuin se on viimeiset tuhannet vuodet ollut. Maanviljely ja sodankäynti ovat korostaneet sukupuolieroja, siihen liittyvää identiteettiä, ideologiaa ja uskonto on ollut tässä kampena repimässä kuilua, ja tätä on tuettu tietoisesti ja tiedostamatta, symboleilla, kielellisesti ja tämä on hämärtänyt meidän käsitystämme siitä, mikä on biologista ja mikä biologista.

Ja jonakin päivänä kerron valheesta.
Mutta seuraavaksi tulee vallankumous.