Petjan Aikakirjat 2.19- Tekikö seinähulluus seinät mahdolliseksi

Olen koko sarjan aikana puhunut evoluutiosta. Ihmisen evoluutiossa on ristikkäinen, sekaisin ja vaikka mitä sekä biologinen evoluutio, että kulttuurillinen evoluutio.
Kun ihminen muuttui biologisen evoluution myötä tarpeeksi, luodakseen kulttuurin, kultuurillinen evoluutio alkoi ennen pitkää vaikuttaa myös biologiseen evoluutioon; kulttuurilliset tekijät vaikuttivat siihen, miten ihminen lajina kehittyi, ja vaikuttaa siihen,  mihin suuntaan ihminen kehittyi.

Tämä heimo- ja perheyhteisöissä esi-isänne maailmankuva oli, jos sanon, kaoottinen, niin kuvittelen että ilmaisuni on omaan tyylini sopiva kohtuullisen vähättelevä ja sävyni asiallisen ylimielinen.

Kuten olen yrittänyt teille selittää, kun lajin biologinen evoluutio teki siitä älykkään, se alkoi keksiä kysymyksiä, kysymyksiä joihin ei ollut vastuksia, eikä vielä mitään edellytyksiä niihin vastuksiin.
Ja jumalauta että niitä kysymyksiä oli!
Ei siinä riittänyt vain se, että ihmeteltiin, mitä tähdet ovat, miten kaukana ne on, ja mistä ne tietää niiden nimetkin, vaan paljon muuta.
Miksi puu kasvaa?
Mistä tuuli tulee?
Miksi linnut lähtevät osaksi vuotta pois, ja mihin ne menevät?
Ja koska he olivat ihmisiä, heidän piti saada selitys.
Ja koska sitä ei ollut, keksittiin jokin.
Eikö se ole kamalaa, jokaisella puulla oli oma henkensä, jokaisella kivellä, simpukalla, peuralla, ketulla, tuulella, kaikella.
Eikä niin mistään voinut olla varma, ettei se perkele olisi ollut pahantahtoinen, ettei perkele vielä naapuriheimon liittolainen.
Koko maailma oli hullu ja vaarallinen.
Ja jokainen ihminen vainoharhainen.

Se ei ole hyvä asiantila.

Edelliset 300 000 vuotta loivat lajista älykkään, mutta viimeisen 15 000 vuoden aikana sinne nuppiin syntyi asetukset uskonnolle, ja uskokaan huviksenne, uskonnon kehittyminen oli se juttu, joka mahdollisti ihmisen ja yhteiskunnan kehityksen yleisestä kaaoksesta likemmäksi järjestäytynyttä yhteiskuntaa, se että eräänlainen käsitys jumalista loi ulkoisen, kuvitellun, mutta silti konkreettisen paineen uudenlaiselle yhteistoiminnalle.
Uudelle ajalle tarvittiin uudet jumalat.

Eikä tässä vielä kaikki!

Yksi kommentti artikkeliin “Petjan Aikakirjat 2.19- Tekikö seinähulluus seinät mahdolliseksi

Kommentit on suljettu.