Petjan aikakirjat 1.6 -Peruskäsitteiden pariin.

Ihmisen kehitystä voi seurata erilaisista lähteistä. Löytyvistä luista, hampaista ja työkaluista, ja genomista, tutkimalla mitä yhteistä meillä on, ja kuinka kauan sitten muutos on tapahtunut.
Viimeksi kerroin sivapithecuksen hampaista, miten kulmahampaat kertovat sen ruokavaliosta, ja miten siitä voidaan päätellä sen ilmeisesti käyttäneen työkaluja.
Ilmeisesti. Minä en tiedä, mutta oletan nyt tämän olevan näin. 

Mutta miten tämä on käsitettävä? Tietysti, jotta tehtäisiin työkaluja, pitää olla jonkinlainen käsitys siitä, että tulevaisuudessa on tilanne, johon voidaan varustautua käsillä olevalla työkalulla, joka esikäsitelty jollakin tavoin tarkoitukseen sopivaksi, joten on oltava ennakkoon käsitys siitä, millainen tämä käsityökalu on, jonka valmistamme omin pikkukätösin. 
Käsi.

Työkalun valmistamiseen tarvitaan kättä ja kädentaitoja, paviaani!
Paviaani liikkuu pääosin neljällä raajalla, mutta sillä on, kuten kädellisellä kuuluu kädet, joilla tarttua, sen tarttumaote ei ole kovin kehittynyt, mutta sillä on on se. Metkaa muutoin on, että puissa liikkuvilla apinoilla, ja näin olen ymmärtänyt, myös paviaaneilla peukalon heikoin lenkki, se on suhteessa heikompi kuin muut sormet, verrattuna ihmisen käteen.
Kun tultiin puusta alas, ensin mentiin maassa neljällä raajalla, mutta kun kuivan kauden, joka kesti jotakin, mitä se nyt kesti, 20 000 tai 2000 000 vuotta, niin metsät vähenivät.
Jos väliin nousi ylös, persiilleen, tai vaikka seisomaan, näki missä se kissi on, joka syö meidät heti kohta, jos ei ehditä ensin sille oksalle, jolle se ei tule perässä.
Ja sitten meillä on tuo käsi.
Sillä voidaan vaikka kantaa evästä.
Jos vaikka kävelee kaksin käsin, voi kantaa kaksi kertaa enemmän.
Eikös olekin kätevää.

 

Simpanssien tai muiden ihmisapinoitten käsi on huomattavasti kehittyneempi kuin paviaanin, mutta siltikään se ei ole niin hienoliikkeinen kuin ihmisen käsi, se ei kykene pinsettiotteeseen.

Mutta jossakin siellä välissä oli käsi, joka pystyi tarttumaan kiveen ja lyömään sillä toisesta kivestä palan.

Käsittänette miten kouriin tuntuva asia se oikeasti on?