Sota-aikana monille kontaktit maalle olivat keino hankkia ruokaa säännöstelyn ulkopuolelta. 
Me suhtaudumme kylässä syömiseen nyt samalla tavalla ja kävimme eilen pojan perheessä syntymäpäivillä, ja maalla, Vantaalla.
Leila-täti kertoi itse, miten kävi talvisodan aikana hakemassa sian kyljen Sauvosta, hiihtäen, ja tuli Turkuun sitten jäätä pitkin, sian sivut takin alla liinalla sidottuna.
Muutoin eilen pidimme kiinni pula-ajan ruokavaliosta.
Aamiaiseksi kaksi palaa leipää, päällä viipale juustoa, ei rasvaa.
Lounaaksi sitten kaksi palaa leipää, ei rasvaa, ja muna.
Mutta iltasella repesi.
En tiedä mitä sen oli, mutta siinä oli kastiketta, cashew-pähkinöitä, kanaa, riisiä.
Ja kun ne oli synttärit, tarjolla oli hyvää juustokakkua, pullaa…
No sehän siitä seurasi, että pakki meni sekaisin.
Tosin vihreällä salaatillakin saattoi olla osansa, minä kun en sulata lehtivihreää.
Mutta on pula-aika, niin sitten pitää osata syödä silloinkin, kun ruokaa on enemmän.