Vanha kamuni, johon tutustuin…
1971, kun taivas oli sininen.
No me olemme vanhat… tututko?
Kun tämä tulee ulos hän viettää syntymäpäiväänsä jossakin.
Ja nyt, kirjoitan tätä koska näin hänestä unta.
herättyäni, minulla oli ikävä häntä.
Luuhun asti.
Mutta joitakin aikoja sitten, minä heräsin.
Minä olen tiennyt hänet…
Ainakin, siltä se tuntuu, aina.
Eikä mene viikkoa, etten ajattelisi häntä.
Mutta heräsin
ja tajusin etten tiedä hänestä oikeastaan mitään, enkä muista, koska me juttelimme.
Olen nähnyt unta.
Tänään, kun kirjoitan tätä lippaaseen,
josta tämä ammutaan internettiin 27.päivä, minä ajattelen häntä.
Koska uneksin.
Mutta aika on kulkenut ylitseni.
Minä en tiedä kuka hän on.
Hän lie jossakin.
Tai joku.
Se taisi olla Myrskyssä…
“Älä pelkää;
Huvimme lopuss’ on nyt. Näyttelijät
Olivat kaikki henkiä, sen kuulit,
Nyt ovat ne vaan ilmaa, ohutt’ ilmaa.
Ja niinkuin tämä tyhjä lumekuva,
Niin uljaat linnat, pilviin vievät tornit,
Ylevät temppelit, tämä maankin pallo
Eloineen kaikkinensa kerran raukee
Ja jäljettömiin katoo niinkuin tääkin
Oleeton harhahurmos. Sama kude
On meissä kuin mik’ unelmissa on,
Ja unta vaan on lyhyt elämämme. —“