Minä luokittelen ihmisiä.
Teen sen samalla tavalla, kuin rakastelen: mielelläni.
Jokainen joka väittää ettei luokittele ihmisiä, on valehtelija. Tässä juuri luokittelin ihmiset valehtelijoihin ja muihin.
Mutta minä tiedän paljon ihmisiä.
Joskin on enemmän niitä jotka tietävät minut. Useimmat näistä ihmisistä eivät ole minun tuttujanikaan.
He vain tietävät minut.
Sitten on tuttaviani. Tuttava on tietyllä tavalla ylisanailua, sillä perin vähän sitä useimpia tuttujaan tuntee, mutta jotakin kuitenkin. Tuttaviini lasken sellaisia ihmisiä, jotka ovat kommunikoineet kanssani, antaneet ja saaneet jotakin informaatiota, sen verran että tunnistan heidät helpommin, kuin ihmisen jonka vain tiedän, ja tunnistan juuri ihmisenä.
Sitten on kaverit. Kaverit eivät ole ystäviä, vaikka ystävät ovatkin kavereita. Kaverit kutsutaan kylään, heidän kanssaan käydään ulkona, vaihdetaan kenties jotakin informaatiota ja elintarvikkeita.
Ystävät.
Monet ihmiset käyttävät sanaa “ystävä” ja “ystävyys” perin holtittomasti, siinä määrin kevyesti, jotta on loukkaavaa kuulla se heidän huuliltaan. Heille ystävyys on hei ja naminami. Se on sellaista haistapaskaystävyyttä, jonka esittely loukkaa “ystävää” ja halventaa esittäjää.
Minä olen vakavamielinen mies, ellen peräti “morbidimies”, kuten eräs ystäväkseni luulemani kerran kohteliaasti sanoi ja minä suhtaudun ystävyyteen hieman toisin.
Ystävä ei ole puolueeton, eikä mauton, hajuton ja välttelevä, vaan päin vastoin. Ystäväsi on sinun puolellasi tulisesti, äkisti, suoraan ja vilpittömästi, eikä sen vuoksi että siitä on hyötyä, tai että olisit oikeassa tai… Ystäväsi on liittolaisesi koska on ystäväsi.
Wellington sanoi: Jos minun on valittava petänkö ystäväni vai isänmaani, toivon että minussa on miestä pettämään isänmaani.
Hän oli Ison-Britannian armeijan ylipäällikkö.
Ystävyys ei ole lämmin piimä peltimukissa, ei vaniljan hajuinen pyyhekumi tai kassalla tarjottu espresso..
Ystävyys ei ole lomapäivä merenrannalla, kalaretki sisämaanretkellä ei työmatka velkaisessa volvossa.
Ystävyys ei ole kissanpentu syntymäpäiväkortissa, hali sateessa elokuun, ei joulun punainen paketti.
Ystävyys on rautahanska rautahansikkaassa, tärpätin karvas kahvi ja raudan maku huulilla.
Ystävyys on huuto joka vastaa joka vastaa kuiskaukseen, korppi joka valvoo kanssasi ja sininen savu viittasi vierellä.
Ystävyys on mustaa multaa, kristallin kirkasta pimeää ja veren karvaista viiniä.
Ja ystävä on se, joka hakee lapion kun minulla on ruumis.