Bragalonen murhamies.
Iltapäivällä, lounasajan mentyä mies, johon tuskin kukaan kiinnitti huomiota, tuli kahvilan terassille ja tilasi kahvin ja grappan ja asettui lukemaan lehteään. Pöydän alle hän laittoi ruskean, tavallisen näköisen, salkun.
Jonkin ajan kuluttua vihreästä ovesta tuli nukkavieru mies, pukeutuneena harmaaseen pikkutakkiin ja tummanvihreisiin housuihin. Paita oli vaihtunut vaalean siniseen, jonka kaulus ei olisi kestänyt tarkempaa tarkastelua, mutta sointui takkiin, ja kaulaan oli ilmestynyt solmio, joka olisi sopinut vain minestronekeiton kanssa.
Mies katosi kadulta, ennen kuin kahvilassa istunut mies nousi ja käveli vihreälle ovelle, otti taskustaan ruuvimeisselin ja avasi oven sillä kuin avaimella. Oven takana oli kapea pahan hajuinen portaikko, jonka seinän tahrat näyttivät olevan siirretty jostakin vielä vanhemmasta talosta.
Mies laski salkun lattialle, veti taskustaan lippalakin päähänsä, riisui takkinsa käsivarrelle ja kääri hihansa lähti nousemaan portaita. Tullessaan ensimmäisen oven kohdalle, hän koputti, koputti uudelleen ja vielä kerran, ennen kuin oven takaa huudettiin “Tullaan, tullaan… Ei sitä ovea tarvitse piestä, tulen kun ehdin!” Ovelle ilmestyi mies törkyisessä paidassa ja vatsa housun kauluksen päälle roikkuen.
-”Olin nukkumassa. Olen sataman yövartija ja yritän nukkua.”
-”Suokaa anteeksi, edustan Infallibile-kirjoituskoneita…” kysyi mies laatikoa pidellen täydellä livornesen murteella, hieman alennetulla äänellä.