Jotta Helsingin kaltainen kaupunki toimisi parhaalla mahdollisella tavalla, sekä sen asukkaiden ja sen ympäristön kannalta, sen tulisi täyttää tietyt tekijät.
Tässä yhteydessä minun on turha alkaa puhumaan kaupungin alatyypeistä, maakuntakaupungeista, maalaiskaupungeista, teollisuustaajamista, jne, koska puhumme Helsingistä, pääkaupungista, ja ainoasta paikkakunnasta Suomessa, jolla on edellytyksiä toimia suurkaupunkina, vaikka se onkin kansainvälisesti keskisuurikaupunki.
Hyvin kaupungin alaraja menee jossakin puolen miljoonan asukkaan kohdalla. Periaatteessa pienikin kaupunki voi toimia ihan hyvin, mutta sen merkitys jää silloin regionaaliksi, eikä se kykene tuottamaan kaikkea sitä hyvää, mitä suurempi kaupunki kykenee tuottamaan.
Yksi tekijä hyvässä kaupungissa on korkeakoulujen määrä, laatu ja opiskelijoiden määrä.
Korkeakouluissa on tärkeää se, että ne ovat monipuolisia, jos kaupungissa on vain yksi korkeakoulu, joka on erikoistunut johonkin niche-tieteeseen, se ei välttämättä paljoa lämmitä, korkeakouluja pitää olla alueella useampia, niin että ne kattavat erilaisia tieteen aloja, ja lisäksi korkeakouluja pitää olla erilaisia. Voisi sanoa, että korkeakouluja pitäisi olla alueella vähintään kolme.
Opiskelijoita pitää sitten olla näissä korkeakouluissa tarpeeksi, vähintään 5% asukkaista, mutta mieluummin enemmän. Vaikka paljon puhutaan siitä, että korkeakouluopiskelijiden pitäisi valmistua mahdollisimman nopeasti, se on taas hevonkukkua, järjestelmän tulee olla sellainen, että korkeakoulusta valmistuu väkeä, mutta eripituisilta opiskeluajoilta, ja työssäkäyvien opiskelijoiden osuus pitäisi olla tarpeeksi korkea koko kaupungin työllisistä, ja sen perusteella, mitä olen lukenut, työssä käyvien opiskelijoiden osuuden tulisi olla työllisistä suunnilleen sama, kuin opiskelijoiden osuus kaikkineen kaupunkilaisista.
Työssäkäyvistä opiskelijoista on useita etuja.
Yksi on se, että opiskelijat saavat riittävästi työkokemusta, pelkällä kouluosaamisella ei vielä pitkälle päästä.
Toinen tekijä on se, että opiskelevat työntekijät muodostavat joustavan työvoimareservin, koska he eivät voi tehdä töitään tasaisesti.
Kolmas hyöty on siinä, että opiskelevat integroituvat kaupunkiin, niin työpaikalle, kuin koko kaupunkiin työn kautta.
Neljäntenä edellisen jatkumo; integroituvat opiskelijat luovat yhteyksiä korkeakoulun ja ympäröivän maailman välille.
Ja kaiken tämän jälkeen, integroituneet opiskelijat, joilla on yhteyksiä yrityksiin, toisten korkeakoulujen opiskelijoihin ja kaikkiaan kaupunkilaisiin, työllistyvät valmistuttuaan todennäköisemmin ja myös perustavat uusia menestyvä yrityksiä todennäköisemmin, kuin suoraan putkesta ulos tulevat opiskelijat.