Minä nyt en ylipäätään ole mikään suvaitsevainen ihminen, enkä nyt varsin osaa pitää suvaitsevaisuutta minään kardinaalihyveenä.
Kerrotaan nyt sitten, etten todellakaan suvaitse
minihameita,
naispappeja,
juutalaisia,
homoseksuaaleja,
raitiovaunuja,
burkhaa,
neuvolapalveluja,
siviilipalvelusta
tai siideriä lounaalla.
Minun ei tarvitse suvaita niitä.
Syy on yksinkertainen.
Ne ovat ihan ok niin kuin ovat, eikä niissä ole mitään suvaittavaa.
No ehkä naispapeissa, kun papit sinänsä ovat vähän rasittavia, mutta jos nyt joku on pappi, niin ihan sama onko se nais- vai mies, ja paljon saa anteekis, jos on hyvä ottamaan suihin.
Sitten on asioita, mitä minä siedän.
Siedän pedovestiittien lähestyä minua, vaikka ne ovatkin vastenmielinen ilmiö.
Siedän tatuoinnit, vaikka en haluaisi esimerkiksi alaisekseni ihmistä jolla on tatuointeja, vaikka saattaisin pätevän sellaisen palkata, jos yhtä pätevää tatuoimatonta ei ole tarjolla.
Siedän umpivieraiden ihmisten sinutella minua, vaikka se ei olekaan oikea tapa lähestyä jos haluaa minulta jotakin.
Siedän hörhöjen jakamat Jeesuksen myyntikirjeet, niin kauan kun eivät tyrkytä käteen tai möykkää kadulla.
Siedän lentoturvallisuutta valvovien koskettavan minua, vaikka en pidä siitä, että vieraat ihmiset tulevat niin lähelle, mutta nämä köyhät ihmiset tarvitsevat työnsä.
Siedän näitä vastanmielisiä asioita, sillä se helpottaa elämää, tekee siitä joustavampaa, vaikka tietysti parempi olisi, jos niitä ei olisi.
Sitten on taas asioita, joita en todellakaan suvaitse tai siedä.
En siedä sitä, että lapsille rähjätään.
En siedä sitä, että minulle korotetaan ääntä.
En siedä sitä, ihmiset kohtelevat epäkunnioittavasti puolisojaan.
En siedä sitä, että lehdistön vapautta ja lähde suojaa yritetään rajoittaa.
En siedä sitä, että minun henkilökuntaani kuuluvia, kuten tarjoilijoita, lääkäreitä, bussinkuljettajia, sairaanhoitajia tai muita vastaavia kohtaan kohdistuu väkivaltaa.
Sitten on vielä koko joukko ongelmia, jotka muodostavat monimutkaisia rakenteita, ja joissa on lukemattomia muuttajia, ja joitten pelkkä hahmottaminen edellyttää hyvin erilaisiin asioihin perehdyttämistä, henkilökohtaista empatiaa, taloudellisia resursseja, uhrauksia, arvovalintoja, kokonaisuuksien hallintaa, historian tajua, yleissivistystä ja näkemystä siitä, ettei näihin kysymyksiin ole helppoa ratkaisua, joka kävisi kuin Taika Jimiltä.
Yksinkertaisten ratkaisujen esittäminen globaaleihin ongelmiin, ilman perusteita, ilman osoitusta analyysistä, ilman osoitusta suhteellisuuden tajusta ja ilman moraalista suoraselkäisyyttä tunnustaa sitä, että meidän ratkaisumme tappavat ihmisiä, oikeita ihmisiä, ja tuottaa tuskaa, oikeaa tuskaa… Sitä ei on kovin vaikea suvaita tai sietää.
Enkä siedä suvaitsevaisuutta, sillä siinä on jotakin ylimielistä.