Avainsana: Altamira

Petjan Aikakirjat 2.2 – Liikuttava muutos

Luolamaalauksissa suurin osa ihmiskuvista on viitteellisiä, ei juuri tikku-ukkoja kummempia, kun taas eläinkuvaukset ovat voimakkaista, intensiiviä, samaistuvia ja elinvoimaisia, ikään kuin todellisempia kuin ihminen. 

Tästä syystä voisi ajatella, että nämä teokset ovat pohjimmiltaan sittenkin ihmiskuvauksia, mutta kuvaavat ihmistä symbolisesti, samaistuen eläimeen, ja näin – kyseessä on totemistisen maailmankuvan ilmaus, siinä kuvataan omaa sielua, eläintä omassa itsessä, tai omaa itseä eläimenä.

Reproductions at the Museo del Mamut, Barcelona 2011

Mutta me emme tiedä. 

Tekijät ovat kadonneet, tulleet meiksi, ja meidän pyrkimyksemme samaistua heihin, on kuitenkin vain illuusio, samaa sukua kuin heidän samaistuminen eläimiin, jos sitäkään.  

Me emme tiedä, me arvaaamme. 

 

Mutta se, ettemme voi puristaa niistä niiden selitystä, tarkkaa syytä ja merkitystä, tekee niistä taidetta, ne ovat tulkinta jostakin, ja me taas tulkitsemme niitä uudelleen yrittäen löytää jotakin, jota emme tiedä. 

Me emme tiedä, me arvaamme. 

Taide on irti siitä, mikä voidaan ilmaista sanoin, ja tämä kauhistuttaa monia, jopa sanataiden on irti siitä, mikä voidaan ilmaista sanoin, selittää ja avata ajattelulla, sillä sanataiteenkin merkitys on siinä, että se ohjaa meitä, meidän tunteitamme, mielikuviamme, tavalla, jota ei voi kuvata tarkasti sanoilla, 

Jos voisimme selittää, mitä haluamme kertoa romaanilla, miksi me kirjoittaisimme romaanin?  

 

Sitten luolamaalaukset loppuvat.

Joskus, noin 10 000 – 13 000 vuotta sitten niiden tekeminen loppui. 

Jotakin tapahtui, jotakin, joka muutti heidän maailmaansa, maailmankuvaa ja sitä mikä on tärkeää. 

30 000 vuotta sitten minä olisin ollut jokseenkin normaalimittainen mies, pari senttiä pidempi keski-arvoa. 

Ja jotakin tapahtui. 

10 000 vuotta sitten, olisin ollut 14 senttiä pidempi keskiarvomiestä. 

Ja ne maalaukset loppuivat.
Elintavat ja olosuhteet muuttuivat, myytit murtuivat.

Arot lähtivät itään ja pohjoiseen ja metsä valtasi vanhat asuinsijat, osa väestöstä lähti etsimään aroa, suuria eläimiä, osa jäi paikalleen, syömään vähemmän, erilaista, toista ja kolmatta, 

Mutta ne myytit menivät jonnekin. 

Pois.