Avainsana: evoluutio

Petjan Aikakirjat 2.13 – Vive l’r/evolution

Monet kuvittelevat, että ihminen eli ennen jotenkin suloisessa sopusoinnussa luonnon ja ympäristön kanssa.
Ja kilin vitut.

Mesoliittisen ajan lopussa ihminen oli tarpeeksi kehittynyt peto ryhtyäkseen ekokatastrofiksi, ja kykeni saalistamaan lajeja sukupuuttoon. 

Ranskasta on löydetty jyrkänne, jolta esi-isämme ovat ajaneet hevoslauman rotkoon. Sen pohjalla on 20 000 hevosen luut. Ukrainassa on paikka, josta on ajettu jyrkänteeltä 3 000 mammuttia. 
Kuitenkin ihminen on vielä tuohon aikaan elänyt pienissä heimoissa, korkeintaan 200 yksilön yhteisöissä, mukaan luettuna niin sylivauvat kuin isoäidit.  

Kun ihminen oppi hallitsemaan tulta, se alkoi muuttamaan ympäristöään raskaalla kädellä.

U.S. Forest Service photo.

Ei Pohjois-Amerikan preeriat ole mitään tuulen ja sään aikaan saamaa, vaan ihmisen, joka kulotti maan ajaakseen biisonit ansaan. 
On tutkittu, että ihminen tuhosi tulen keksimisen jälkeen 32 lajia suurriistaa yksin Etelä-Afrikassa, vajaassa 2000 vuodessa.
Eräät tutkijat ovat sitä mieltä, että kun ihminen siirtyi Amerikkaan pitkin Alaskan jääkäytävää, ei heitä ollut kuin noin 1000 yksilöä, mutta tullessaan neitseellisille metsästysmaille, jossa riistaa oli paljon, sääolot siedettävät ja ennen muuta, riista ei osannut pelätä ihmistä, populaatio olisi lisääntynyt 1% vuosivauhtia, se tarkoittaa, että 1000 vuodessa, minä aikana ihminen levittäytyi koko mantereelle, väki lisääntyi tuhannesta yksilöstä yli kahden miljoonaan.  Lue lisää ”Petjan Aikakirjat 2.13 – Vive l’r/evolution”

Petjan Aikakirjat 2.9  Tuli ilta tulilta.

Kuten muillakin kädellisillä, voidaan olettaa, että meidän esi-isistämme naaraat viettivät enemmän aikaa pentujensa kanssa kuin urokset. Naiset hoitivat lapset, imettivät ja huolehtivat oman osansa ruuan hankinnasta keräilyllä ja pieneläinten metsästyksellä, mutta sitä mukaan kun riista kasvoi, myös kasvoi ero miesten ja naisten tehtävien välillä.
On turha kuvitella että raja on ollut aina ja kaikkialla ehdoton, mutta se on ollut siinä määrin vallitsevaa, että voidaan pitää sitä perustanana. Lisäksi kulttuurilliset syyt ovat kasvattaneet eroa biologisten lisäksi.
Australopithecus afarensis eli pääasiassa kasvisravinnolla, jota täydennettiin hyönteisillä, kaloilla ja pienillä nisäkkäillä, eikä rottaa pienempiä eväitä varten kovin kummoista aseistusta tarvittu. Esinarupetteri kykeni keräämään savannilta tarpeeksi energiaa ja proteiineja itsekseen.
Kuitenkin ajalta on löydetty alkukantaisia aseita.
Voidaan olettaa, että vaiheessa, jossa lajimme on sopeutumassa savannin elämään, ja kuitenkin on ollut melko pieni kädellinen, miesten asema lauman suojelijana on korostunut, ja aseiden kehitys lähtenyt enemmän suojautumisesta muita lihansyöjiä vastaan, kuin omasta metsästystarpeesta.
Tämä painotus on sitten ylläpitänyt sukupuolten työnjakoa, korostanut miesten agressiivisuutta, ja luonut pohjaa metsästykselle.

 

Metsästäminen, lisääntynyt proteiini, teki meistä myös entistä tehokkaampia petoja, kun aivot kasvoivat, loimme entistä tehokkaampia aseita, ja tämä johti taas parempaan saaliiseen. Metsästäminen tarvitsi lisääntynyttä yhteistyötä, ja tämä johti ensimmäisiin sopimusyhteiskuntiin, metsästävän joukon piti sopia yhteistyöstä ja saaliin jakamisesta.
Oleellista oli myös se, että saalis jaettiin kaikkien kanssa, kun jonkun hiiren tapaja söi mitä sai, niin antilooppi, melko pienikin, oli enemmän kuin kylliksi kolmelle, ja saalista siis riitti myös niille, jotka eivät osallistuneet kaatoon. Lue lisää ”Petjan Aikakirjat 2.9  Tuli ilta tulilta.”

Petjan Aikakirjat 2.8 Oolla on meritys työssä ja otona.

Evoluutio korosti sukupuolien kokoeroa.
Se on olemassa kai suunnilleen kaikissa selkärankaisissa.
Ja koko vaikutti työnjakoon.

Suurriistan metsästys ei ehkä niinkään johtanut kokoeroon, kun niin, että kokoero johti suurriistan metsästykseen. Ehkä, mahdollisesti, en muista, siitä on niin kovin paljon aikaa.
Mutta saattoi olla, että syy, miksi suurriistaa alettiin metsästämään, ei ollut niinkään se, että se olisi ollut tarpeen, vaikka se muuttikin ihmistä, mutta sen syy ei ollut varsin pula proteiinista, vaan sen merkitys oli kulttuurillinen.
Luolien kuvissa on paljon kuvia häristä ja biisoneista.
Niiden metsästys, per se, oli kulttuurillinen kysymys, riitti, tapa lauman uroksille toimia yhdessä, osoittaa yhteenkuuluvaisuutta, merkityksensa, voimansa ja rohkeutensa, mutta se muutti kulttuuria ja evoluutiota. 
Se ajoi ihmisen uudelle kehitysasteelle, toiselle tasolle, loi uuden organisaatiotason, vaikka siitä oli vielä pitkä matka heimoja suurempiin kokoneisuuksiin, silloin pääsimme matkalle.

Tämä suurriistan metsästys korosti miehen ja naisen asemaa. Asema oli eri jo ennen.
Vaikka tehtävissä ei hirvittävästi eroa, niin koko ja asema evoluutiossa loivat eroja. Miehet ovat evoluution tykinruokaa.

Mutta kun suurriistaa alettiin metsästää, se toi entistä enemmän esiin sen, miten miehet metsästävät suurriistaa, mutta naiset ovat lasten ja ruuanlaiton parissa.
Tämä on näkyvissä ympäri maailman. George Peter Murdock jonka johdolla aikoinaan tehtiin kulttuurien vertailujärjestelmä sekä perustettiin Human Relations Area Files järjestö tutkimaan inhimillisten kulttuurien monimuotoisuutta loi tutkimusryhmänsä kanssa alla olevan taulukon, joka pohjautuu 155 yhteiskunnan vertailuun. Lue lisää ”Petjan Aikakirjat 2.8 Oolla on meritys työssä ja otona.”

Petjan Aikakirjat 2.7 – Elämä on valintoja

Niin siinä kävi, kuin oli käydäkseen. 

Jotkut ovat sitä mieltä, että minun pitäisi pyytää anteeksi, katua, hävetä, tai jotakin, siitä miten tässä kävi, mutta kas, tämä on kuin elämä Bragalonen kaupungissa, niin käy, kuin on käydäkseen.
Me emme ole vastuussa siitä, millaisia olimme, vaan siitä, millaiseksi tulemme, ja loppujen lopuksi, aika vähän siihenkään, sillä ne on suuremmat tuulet, kun tätä venhettä vie.

Se on hirvittävä sanoa, mutta tappaminen meistä on tehnyt ihmisiä, ja harva asia on niin inhimillistä kuin lyödyn lyöminen.

Lihan syönti teki meistä suuria, tuli ja liha teki meistä suuria ja älykkäitä, ja perhe, tuli, liha, ja suurriistan metsästys teki meistä organisoituneen ihmiskunnan. 
Lue lisää ”Petjan Aikakirjat 2.7 – Elämä on valintoja”

Petjan Aikakirjat 1.20. -Vaikuttavatko kielen kääntäjät korvan kallistumiseen?

Tämä symbolijärjestelmä, jota tässä nyt käytän toisen symbolijärjestelmän kautta edellyttää monen osatekijän toimintaa. Jos emme tuntisi äännettä  “aa”, en tarvitsisi merkkiä “A”.
Jotta meillä olisi tämä äänne “aa”, pitää olla sellainen suuontelon ja kurkunpään rakenne, jotta voimme muodostaa sen äänteen. Sitten, jotta sillä äänteellä olisi merkitystä, se pitää kuulla, eli meillä pitää olla korva, ja sekä lähetyksen että vastaanoton puolella mitää olla tulkitseva järjestelmä, jotta sillä äänteellä olisi merkitys.

Ajatelkaa kurkkua, parasta A-luokkaa. Lue lisää ”Petjan Aikakirjat 1.20. -Vaikuttavatko kielen kääntäjät korvan kallistumiseen?”

Petjan aikakirjat 1.9- Oi mutsi, mutsi…

Paviaaniemolla voi olla sen verran penskoja, mitä se pystyy kuskaamaan puuhun turvaan. Ehkä kaksi kerrallaan. Jos on tuuria, kulkee ehkä kolmaskin, joskus.
Isot apinat saavat melko vähän pentuja. Se, montaa pentua kykenee hoitamaan, on rajallista, kun pennun kehitys on melko hidasta. Gorilla saa yleensä ensimmäisen poikasensa 5-7 vuoden iässä, uudet jälkeläiset yleensä kun edelliset ovat 3-4 vuoden ikäisiä. Urokset saattavat saada jälkeläisensä vasta 15 täytettyään, ja silloinkin, jos onnistuvat hankkimaan oman lauman.
Mitä enemmän laji on kiinni siinä, miten pentu oppii oman hommansa laumassa, sitä pidempään menee, ennen kuin kannattaa hankkia uutta pentua. Ei vain ole aikaa toiselle.
Kun lajia on muutoinkin vähän, ja uusia tulee harvakseen laji on luonnostaan uhanalainen.

Narupettereiden kehitys on vielä hitaampaa, mutta ihminen keksi keinon ohittaa tämä kapeikko. Ja saattaa olla, että tämä oli se syy, miksi nämä narupetterit syrjäyttivät neanderthalin serkut.

Siihen keksintöön varmaan vaikutti moni tekijä. Proteiinin saanti, leukalihasten pieneneminen koska liha mureutettiin tulella antoi enemmän tilaa aivokopalle, niin kuin pystyasentokin.
Ja sitten ne puheet. Ne kyllä tiedetään. Lue lisää ”Petjan aikakirjat 1.9- Oi mutsi, mutsi…”

Petjan aikakirjat 1.8 – Ajattelu vaatii lihasta.

Ihminen on sitä mitä hän syö.
Toisinaan tästä voisi päätellä ihmisen olevan kasvissyöjä.
Ihmisen evoluutiossa on ollut kolme tärkeää tekijää, jotka ovat olleet kietoutuneet toisiinsa kuin DNA:n kaksoiskierre. 
Biologinen evoluutio vaikutti ensimmäisenä.
Ihmisen tausta on selkeästi lihansyöjäapina ja ruoka on vaikuttanut evoluution
Edellisten vaikutuksesta syntyi kulttuurievoluutio, joka vaikutti taas biologiseen evoluutioon. 

Esi-isiemme hampaat ovat pedon, samoin silmät ovat asettuneet kuten pedolla.
Ja mikään kasvissyöjä ei yhtäältä tarvitse niin kehittyneitä aivoja kuin ihmisellä ja toiseksi, sellaisia aivoja ei olisi kyetty kehittämään kasvissyönnillä.  Lue lisää ”Petjan aikakirjat 1.8 – Ajattelu vaatii lihasta.”

Petjan aikakirjat 1.6 -Peruskäsitteiden pariin.

Ihmisen kehitystä voi seurata erilaisista lähteistä. Löytyvistä luista, hampaista ja työkaluista, ja genomista, tutkimalla mitä yhteistä meillä on, ja kuinka kauan sitten muutos on tapahtunut.
Viimeksi kerroin sivapithecuksen hampaista, miten kulmahampaat kertovat sen ruokavaliosta, ja miten siitä voidaan päätellä sen ilmeisesti käyttäneen työkaluja.
Ilmeisesti. Minä en tiedä, mutta oletan nyt tämän olevan näin. 

Mutta miten tämä on käsitettävä? Tietysti, jotta tehtäisiin työkaluja, pitää olla jonkinlainen käsitys siitä, että tulevaisuudessa on tilanne, johon voidaan varustautua käsillä olevalla työkalulla, joka esikäsitelty jollakin tavoin tarkoitukseen sopivaksi, joten on oltava ennakkoon käsitys siitä, millainen tämä käsityökalu on, jonka valmistamme omin pikkukätösin. 
Käsi.

Työkalun valmistamiseen tarvitaan kättä ja kädentaitoja, paviaani! Lue lisää ”Petjan aikakirjat 1.6 -Peruskäsitteiden pariin.”

Petjan aikakirjat 1.5 – Kuka kulkee jäljissämme

Jos ja kun puhumme ihmisyydestä, me tunnistamme tietoisuuden ihmisenä olemisen edellytykseksi. Mutta onko vain ihminen tietoinen?  Ja onko sillä merkitystä? 

Ihmisen menestys lajina on ollut kulttuurin, oppimisen seurausta, ja siitä alkaen, kun emo ensimmäisen kerran opetti poikasensa avaamaan simpukan kiveen kolkuttamalla Länsi-Afrikan lämpimissä vesissä, on oppimisen ja kulttuurin luominen ollut vahvana mukana siinä, mitä sanomme ihmisyydeksi. 

Kun uuden asian käyttöönotto biologisena prosessina kestää 100 000 tai 10 000 vuotta, opittu asia leviää salamana yhteisön sisällä, jos yhteisö on oppivainen. 

Tämä taas johti siihen, että kieltä ja sen symbolijärjestelmää monipuolisesti käyttävä yhteisö oli elinkelpoisempi, sopeutuvampi ja kilpailukykyisempi kuin muut. 

Tämä tarkoitti biologisen ja kulttuurillisen evoluution, geenin ja meemin, syvempää riippuvuutta toisistaan. 

Kulttuurievoluutio ei kenties asettanut evoluutiolle suitsia suuhun, mutta kannukset kylkeen.  Lue lisää ”Petjan aikakirjat 1.5 – Kuka kulkee jäljissämme”

 Petjan aikakirjat 1.1 – Oletkos ihmisiksi? 

Ajattelin että voisin koota muutaman haja-ajatukseni historiasta uudeksi sarjaksi, Petjan aikakirjat. Näyttää siltä, että tätä voisi olla tarjolla ainakin 25 osaa, jos ei enemmänkin.  Katsotaan.

 Oletkos ihmisiksi? 

Oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi sitä, että kun sanotaan, että tietoisuus erottaa ihmisen eläimestä, mitä silloin sanotaan? 

Muistan joskus varhaisessa nuoruudessani sanotun, että vaikka eläin saattaa tietää kuolevansa, eläimellä ei kuitenkaan ole sitä tietoa että tietää tietävänsä, ja tämä tietoisuus, tarkoittaa mm. Sitä, että ihminen on tietoinen ajankulusta, tulevaisuudesta ja kykenee suunnittelemaan toimintansa. 

Tämä ajatus on minusta virheellinen. 

Suunnitelmallisuuden merkiksi on tarjottu työkalujen tekemistä, että vain ihminen tekee työkaluja, koska vain ihminen kykenee suunnittelemaan todellisuuttaan eteenpäin, varautumaan siihen, että työkalua voidaan joskus tarvita. 

Jos hyväksymme edellisen ajatuksen, olemme kusessa ihmisyyden kanssa.  

Lue lisää ” Petjan aikakirjat 1.1 – Oletkos ihmisiksi? ”