Avainsana: evoluutio

Petjan Aikakirjat 2.13 – Vive l’r/evolution

Monet kuvittelevat, että ihminen eli ennen jotenkin suloisessa sopusoinnussa luonnon ja ympäristön kanssa.
Ja kilin vitut.

Mesoliittisen ajan lopussa ihminen oli tarpeeksi kehittynyt peto ryhtyäkseen ekokatastrofiksi, ja kykeni saalistamaan lajeja sukupuuttoon. 

Ranskasta on löydetty jyrkänne, jolta esi-isämme ovat ajaneet hevoslauman rotkoon. Sen pohjalla on 20 000 hevosen luut. Ukrainassa on paikka, josta on ajettu jyrkänteeltä 3 000 mammuttia. 
Kuitenkin ihminen on vielä tuohon aikaan elänyt pienissä heimoissa, korkeintaan 200 yksilön yhteisöissä, mukaan luettuna niin sylivauvat kuin isoäidit.  

Kun ihminen oppi hallitsemaan tulta, se alkoi muuttamaan ympäristöään raskaalla kädellä.

U.S. Forest Service photo.

Ei Pohjois-Amerikan preeriat ole mitään tuulen ja sään aikaan saamaa, vaan ihmisen, joka kulotti maan ajaakseen biisonit ansaan. 
On tutkittu, että ihminen tuhosi tulen keksimisen jälkeen 32 lajia suurriistaa yksin Etelä-Afrikassa, vajaassa 2000 vuodessa.
Eräät tutkijat ovat sitä mieltä, että kun ihminen siirtyi Amerikkaan pitkin Alaskan jääkäytävää, ei heitä ollut kuin noin 1000 yksilöä, mutta tullessaan neitseellisille metsästysmaille, jossa riistaa oli paljon, sääolot siedettävät ja ennen muuta, riista ei osannut pelätä ihmistä, populaatio olisi lisääntynyt 1% vuosivauhtia, se tarkoittaa, että 1000 vuodessa, minä aikana ihminen levittäytyi koko mantereelle, väki lisääntyi tuhannesta yksilöstä yli kahdenmiljoonaan. 
Ja kuten olen teille toistanut ja toistanut, liha muutti ihmisen älykkäämmäksi ja tehokkaammaksi, joka teki ihmisestä yhä tehokkaamman metsästäjän, itse metsästys lisäsi ihmisen yhteistyökykyä, ja tämä taas…
Koska evoluutio oli tähän mennessä tehnyt ihmisestä tarpeeksi älykkään, että se kykeni yhteistyöhön, suunnitelmallisuuteen, ennakointiin ja ajatelemaan asioita hieman pidemmälle, geenievoluution rinnalla kulttuurievoluutio vaikutti lajin kehitykseen.
Kun aikaisemmin saaliit ja metsästäjät pysyivät tasapainossa, koska jos saaliit vähenivät, niin väheni saalistajatkin. Ihminen oli kehittynyt tämän ylitse, se kykeni kulttuurievoluution vuoksi ja kaikkiruokaisena lajina ylittämään tämän rajan, ja vaikka jokin saalislaji romahti, ihmisten määrä ei enää romahtanut samaa tahtia, siirryttiin toisenlaiseen ravintoon, sopeuduttiin, vaihdettin aluetta ja taas jatkettiin ekokatastrofia.
Ja sitten alettiin kasvattaa sitä syötävää, pitää karjaa, suojella sitä muilta pedoilta, jotta turvattasiin oma heimo.
Tämä oli neoliittinen vallankumous, maatalouden synty, joka nykytutkijoiden mukaan alkoi suunnilleen samaan aikaan ja samankaltaisena noin kahdeksalla alueella maailmassa. 

Petjan Aikakirjat 2.9  Tuli ilta tulilta.

Kuten muillakin kädellisillä, voidaan olettaa, että meidän esi-isistämme naaraat viettivät enemmän aikaa pentujensa kanssa kuin urokset. Naiset hoitivat lapset, imettivät ja huolehtivat oman osansa ruuan hankinnasta keräilyllä ja pieneläinten metsästyksellä, mutta sitä mukaan kun riista kasvoi, myös kasvoi ero miesten ja naisten tehtävien välillä.
On turha kuvitella että raja on ollut aina ja kaikkialla ehdoton, mutta se on ollut siinä määrin vallitsevaa, että voidaan pitää sitä perustanana. Lisäksi kulttuurilliset syyt ovat kasvattaneet eroa biologisten lisäksi.
Australopithecus afarensis eli pääasiassa kasvisravinnolla, jota täydennettiin hyönteisillä, kaloilla ja pienillä nisäkkäillä, eikä rottaa pienempiä eväitä varten kovin kummoista aseistusta tarvittu. Esinarupetteri kykeni keräämään savannilta tarpeeksi energiaa ja proteiineja itsekseen.
Kuitenkin ajalta on löydetty alkukantaisia aseita.
Voidaan olettaa, että vaiheessa, jossa lajimme on sopeutumassa savannin elämään, ja kuitenkin on ollut melko pieni kädellinen, miesten asema lauman suojelijana on korostunut, ja aseiden kehitys lähtenyt enemmän suojautumisesta muita lihansyöjiä vastaan, kuin omasta metsästystarpeesta.
Tämä painotus on sitten ylläpitänyt sukupuolten työnjakoa, korostanut miesten agressiivisuutta, ja luonut pohjaa metsästykselle.

 

Metsästäminen, lisääntynyt proteiini, teki meistä myös entistä tehokkaampia petoja, kun aivot kasvoivat, loimme entistä tehokkaampia aseita, ja tämä johti taas parempaan saaliiseen. Metsästäminen tarvitsi lisääntynyttä yhteistyötä, ja tämä johti ensimmäisiin sopimusyhteiskuntiin, metsästävän joukon piti sopia yhteistyöstä ja saaliin jakamisesta.
Oleellista oli myös se, että saalis jaettiin kaikkien kanssa, kun jonkun hiiren tapaja söi mitä sai, niin antilooppi, melko pienikin, oli enemmän kuin kylliksi kolmelle, ja saalista siis riitti myös niille, jotka eivät osallistuneet kaatoon.
Tulen käyttö on luultavasti edistänyt myös ravinnon jakamista, koska tulta on pitänyt vaalia, ylläpitää, tulen ylläpitäjät, ne jotka ovat leirissä, ansaitsevat oman osansa jo sillä, että pitävät tulen vireillä päivän yli, ennen kuin keksittiin tehokkaita tapoja tehdä tuli. Tuli oli myös suoja petoja vastaan niille jotka jäivät tulen äärelle.
Tulen käyttö ruuanlaitossa saattoi olla se tekijä, joka teki myös ruuanlaitosta naisten työtä, miesten osallistuminen ruoanlaittoon eri tutkituissa kulttuureissa on kaikkineen vain alta 6%.
Ja tulen ympärille kasvoi naisten työt, niin saviastioiden valmistus, veden kanto ja tulenteko, on suurimmassa osassa kulttuureja ollut pääasiassa naisten työtä
Saattaa olla, olen antanut kertoa itselleni, että tuli on ollut yksi syy myös sille, että naiset ovat alkaneet elää pitkään, milloin eivät ole kuolleet nuorena. Tulen ylläpito muodostui vanhenevien naisten työksi. 
Tuli, ruoanvalmistus, muokkasi ihmistä biologisesti, suuontelo ja nielu kehittyvät, samoin niskalihasten asema muuttui, ja tämä kehitti meidän puhettamme, mahdollisti enemmän vivahteita, äänteitä ja sävyjä, jolloin meidän komminikaatiomme tehostui ja samaan aikaan suurriistan metsästys lisäsi suunnitelmallisuutta ja viestinnän tarvetta.
Työnjaon muutos oli kulttuurillinen sikäli, että ei ole mitään biologista syytä, miksi miehet eivät keräisi syömäänsä kasvisravintoa, syntyi sopimus siitä, että naiset jakoivat keräämänsä kasvisravinnon ja miehet lihan. Tämä jako näkyisi olleen käytännössä kaikilla trooppisen ja subtrooppisen alueen kulttuureilla. Tämä sitoi perheitä, miesten naisten suhdetta kiinteämmäksi.

Petjan Aikakirjat 2.8 Oolla on meritys työssä ja otona.

Evoluutio korosti sukupuolien kokoeroa.
Se on olemassa kai suunnilleen kaikissa selkärankaisissa.
Ja koko vaikutti työnjakoon.

Suurriistan metsästys ei ehkä niinkään johtanut kokoeroon, kun niin, että kokoero johti suurriistan metsästykseen. Ehkä, mahdollisesti, en muista, siitä on niin kovin paljon aikaa.
Mutta saattoi olla, että syy, miksi suurriistaa alettiin metsästämään, ei ollut niinkään se, että se olisi ollut tarpeen, vaikka se muuttikin ihmistä, mutta sen syy ei ollut varsin pula proteiinista, vaan sen merkitys oli kulttuurillinen.
Luolien kuvissa on paljon kuvia häristä ja biisoneista.
Niiden metsästys, per se, oli kulttuurillinen kysymys, riitti, tapa lauman uroksille toimia yhdessä, osoittaa yhteenkuuluvaisuutta, merkityksensa, voimansa ja rohkeutensa, mutta se muutti kulttuuria ja evoluutiota. 
Se ajoi ihmisen uudelle kehitysasteelle, toiselle tasolle, loi uuden organisaatiotason, vaikka siitä oli vielä pitkä matka heimoja suurempiin kokoneisuuksiin, silloin pääsimme matkalle.

Tämä suurriistan metsästys korosti miehen ja naisen asemaa. Asema oli eri jo ennen.
Vaikka tehtävissä ei hirvittävästi eroa, niin koko ja asema evoluutiossa loivat eroja. Miehet ovat evoluution tykinruokaa.

Mutta kun suurriistaa alettiin metsästää, se toi entistä enemmän esiin sen, miten miehet metsästävät suurriistaa, mutta naiset ovat lasten ja ruuanlaiton parissa.
Tämä on näkyvissä ympäri maailman.
George Peter Murdock jonka johdolla aikoinaan tehtiin kulttuurien vertailujärjestelmä sekä perustettiin Human Relations Area Files järjestö tutkimaan inhimillisten kulttuurien monimuotoisuutta loi tutkimusryhmänsä kanssa alla olevan taulukon, joka pohjautuu 155 yhteiskunnan vertailuun.
YM on yksinomaan miesten työ
PM on pääasiassa miesten työ
MT on molempien työ
PN on pääasiassa naisten työ
YN on yksinomaan naisten työ

YM PM MT PN YN
Isojen merieläinten metsästys 48 0 0 0 0
Metallin sulatus 37 0 0 0 0
Metallityöt 85 1 0 0 0
Isojen maaeläinten metsästys 139 5 0 0 0
Puutyöt 150 3 1 1 0
Kivityöt, 67 0 6 0 0
luu-, sarvi- ja kotilotyöt 71 7 2 0 0
Maanraivaus ja viljely 95 34 6 3 1
Kalastus 83 45 8 5 2
Isojen eläinten paimennus 54 24 14 3 3
Maanmuokkaus 66 27 14 17 10
Nahan muokkaus 39 4 2 5 31
Pienten eläinten metsästys 27 3 9 13 15
Viljely 27 35 33 26 20
Sadonkorjuu 10 37 34 34 26
Rikkaruohojen kitkeminn 22 23 24 30 32
Lypsäminen 15 2 8 2 21
Pienten eläinten paimentaminen 19 8 14 12 44
Kutominen 24 0 6 8 50
Pienten merieläinten keräily 11 4 1 12 27
Puiden kokoaminen 25 12 12 23 94
Vaatteiden valmistus 16 4 11 13 78
Keramiikan valmistus 14 5 6 6 74
Villikasvien keruu 6 4 18 42 65
Maitotuotteiden valmistus 4 0 0 0 24
Kehrääminen 7 3 4 5 72
Peseminen 5 0 4 8 49
Veden kantaminen 4 4 8 13 131
Keittäminen 0 2 2 63 117
Ruuanlaitto 3 1 4 21 145

Mutta älkää luulko että tämä jää tähän. Tämä asia varmaan pulpahtaa uudelleen esiin viimeistään Petjan Aikakirjojen osassa 45.7
Ellei jo aikaisemmin.

Petjan Aikakirjat 2.7 – Elämä on valintoja

Niin siinä kävi, kuin oli käydäkseen. 

Jotkut ovat sitä mieltä, että minun pitäisi pyytää anteeksi, katua, hävetä, tai jotakin, siitä miten tässä kävi, mutta kas, tämä on kuin elämä Bragalonen kaupungissa, niin käy, kuin on käydäkseen.
Me emme ole vastuussa siitä, millaisia olimme, vaan siitä, millaiseksi tulemme, ja loppujen lopuksi, aika vähän siihenkään, sillä ne on suuremmat tuulet, kun tätä venhettä vie.

Se on hirvittävä sanoa, mutta tappaminen meistä on tehnyt ihmisiä, ja harva asia on niin inhimillistä kuin lyödyn lyöminen.

Lihan syönti teki meistä suuria, tuli ja liha teki meistä suuria ja älykkäitä, ja perhe, tuli, liha, ja suurriistan metsästys teki meistä organisoituneen ihmiskunnan. 

Ja evoluutio.
Miehet ovat evoluution tykinruokaa.
Niitä riittää, ja niillä riittää.
Ihmisellä periaatteessa yksi uros voi panna paksuksi vuoden aikana 750 naarasta. Hyvissä olosuhteissa enemmänkin. 
Normaalisti se on nainen, joka valitsee.

Siellä se on, apinaprosessori, joka antaa piut paut teidän yksilöllisyydelle, muodille ja mitä helvettiä te sitten kuvittelette haluavanne.
Se apinaprosessori, joka arvioi niin, että suunnilleen puolet kaikista naisista haluaa saman tyyppisiä miehiä,

Sellaisia, joilla lantion ja hartioitten suhde oikea,
Sellaisia joiden vyötärön, lantion ja jalkojen suhde kertoo heidän olevan hyviä juoksijoita,
Pitkiä, joiden askel on pitkä.
Harteikkaita, jotka ovat hyviä uimaan ja heittämään.
Suuria, jotka kykenevät puolustamaan laumaa. 


Ja sitten miehet. SIllä mitä miehet haluaa, ei nyt oikeastaan ole niin paljon väliä, kunhan nyt jonkun saavat. Eikä senkään niin väliä.
Mutta jos kuitenkin.
Lantio ja vyötärön suhde kertoo mahdollisuuksista selviytyä synnyttäjänä.
Riittävä ihonalainen rasvakudos viittaa siihen vararavinnon määrään, mitä voi käyttää raskauden aikana, mutta liian suuri määrä viittaa siihen, ettei kykene pysymään lauman mukana.

Mutta nainen valitsee.

 

Petjan Aikakirjat 1.20. -Vaikuttavatko kielen kääntäjät korvan kallistumiseen?

Tämä symbolijärjestelmä, jota tässä nyt käytän toisen symbolijärjestelmän kautta edellyttää monen osatekijän toimintaa. Jos emme tuntisi äännettä  “aa”, en tarvitsisi merkkiä “A”.
Jotta meillä olisi tämä äänne “aa”, pitää olla sellainen suuontelon ja kurkunpään rakenne, jotta voimme muodostaa sen äänteen. Sitten, jotta sillä äänteellä olisi merkitystä, se pitää kuulla, eli meillä pitää olla korva, ja sekä lähetyksen että vastaanoton puolella mitää olla tulkitseva järjestelmä, jotta sillä äänteellä olisi merkitys.

Ajatelkaa kurkkua, parasta A-luokkaa.
Mitä me tiedämme aikaisempien ihmisten kyvystä kommunikoida äänteillä perustuu hyvin vähiin löytyihin, siihen mitä löydetyissä luissa on ollut kieliluu, siitä tiedämme miten kurkunpää on sijoittunut.
Toinen mitä voimme tutkia on suuontelo. 

Jo silloin, kun olimme täysin mitäänsanomattomia, leikimme tulella. Tarve suuriin hampaisiin ja mahtaviin leukalihaksiin väheni, ja kurkun ja suun alueella oli enemmän tilaa ja senhän tietää miten siinä käy. Tilalle on aina tarvetta.
Kitalaki on ihmisellä lyhyempi kuin simpanssilla, tai mitä se oli vaikkapa homo erectuksella. Neanderthalin ihmisen kitalaki oli suunnilleen saman mittainen kuin meillä, mutta kurkunpää oli ylempänä.
Simpansseilla ylhäällä oleva kurkunpää ja pitkä suuontelo helpottaa nielemistä ja mahdollista nielemisen ja hengittämisen yhtäaikaa. Ja itseasiassa myös pienillä lapsilla, vastasyntyneillä, kurkun pää on ylempänä.  Vauva voi imeä rintaa ja hengittää yhtä aikaa, mutta menee aikansa, ennen kuin lapsi voi muodostaa kaikkia äänteitä.
Neanderthalin ihminen ei luultavasti pystynyt sanomaan a, u ja o, eikä g ja h konsonantteja.
Joskus, ei kovin kauaa sitten, ihmisen kurkunpää ja kitalaki olivat jokseenkin sellaiset kuin nyt. Mitä annamme aikaa, ehkä 2000, korkeintaan 3000 sukupolvea sitten, eli melkein eilen. Sen ajatteleminen saa minut surulliseksi.
Se, että meillä on valmius tuottaa kieltä, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisimme tehneet sen, ja eräiden henkilöiden kohdalla ei edelleenkään selkeä viestintä ei onnistu.

Petjan aikakirjat 1.9- Oi mutsi, mutsi…

Paviaaniemolla voi olla sen verran penskoja, mitä se pystyy kuskaamaan puuhun turvaan. Ehkä kaksi kerrallaan. Jos on tuuria, kulkee ehkä kolmaskin, joskus.
Isot apinat saavat melko vähän pentuja. Se, montaa pentua kykenee hoitamaan, on rajallista, kun pennun kehitys on melko hidasta. Gorilla saa yleensä ensimmäisen poikasensa 5-7 vuoden iässä, uudet jälkeläiset yleensä kun edelliset ovat 3-4 vuoden ikäisiä. Urokset saattavat saada jälkeläisensä vasta 15 täytettyään, ja silloinkin, jos onnistuvat hankkimaan oman lauman.
Mitä enemmän laji on kiinni siinä, miten pentu oppii oman hommansa laumassa, sitä pidempään menee, ennen kuin kannattaa hankkia uutta pentua. Ei vain ole aikaa toiselle.
Kun lajia on muutoinkin vähän, ja uusia tulee harvakseen laji on luonnostaan uhanalainen.

Narupettereiden kehitys on vielä hitaampaa, mutta ihminen keksi keinon ohittaa tämä kapeikko. Ja saattaa olla, että tämä oli se syy, miksi nämä narupetterit syrjäyttivät neanderthalin serkut.

Siihen keksintöön varmaan vaikutti moni tekijä. Proteiinin saanti, leukalihasten pieneneminen koska liha mureutettiin tulella antoi enemmän tilaa aivokopalle, niin kuin pystyasentokin.
Ja sitten ne puheet. Ne kyllä tiedetään.
Tästä on muitakin perusteltuja näkemyksiä, mutta haluan tuoda yhden aivan erityisesti esiin.
Isoäidit.
Kun vanhat naaraat elivät tarpeeksi kauan, ja heillä ei ollut enää omia pentuja, he saattoivat keskittyä lastenlasten hoitamiseen. Ja kun tietoa saatiin siirtää kielen avulla pelkän näyttämisen lisäksi, opettaminen tehostui, ja isoäitien pitkä oppimäärä tuli jälkeläisten käyttöön, syntyi aivan uusia mahdollisuuksia. 

Ja kun toisesta päässä näillä oli lisääntymisiän sivuuttaneiden valvova silmä tieto käytettävissä, saatettiin sitten alkaa toisessa päässä lisääntyä tehokkaammin, ympärivuoden, heti kun imettäminen oli ohi, ja muutoinkin noin niin kuin ylipäätään. 
Neandertalilaiset lisääntyivät hitaasti, laumat olivat pieniä ja soppaa vähän. Yhdenkin naaraan menettäminen saattoi kaataa koko yhteisön.
Mutta entäs sitten nämä narupetterit suurine puheineen. He lisääntyivät entistä tehokkaammin, tekivät yhteistyötä entistä tehokkaammin, ja siinä missä aikaisemmin yli 10 yksilön porukka alkoi olla jo aika hiton iso, nämä tehopanijat alkoivat muodostaa useiden kymmenien jäsenten laumoja. 

Petjan aikakirjat 1.8 – Ajattelu vaatii lihasta.

Ihminen on sitä mitä hän syö.
Toisinaan tästä voisi päätellä ihmisen olevan kasvissyöjä.
Ihmisen evoluutiossa on ollut kolme tärkeää tekijää, jotka ovat olleet kietoutuneet toisiinsa kuin DNA:n kaksoiskierre. 
Biologinen evoluutio vaikutti ensimmäisenä.
Ihmisen tausta on selkeästi lihansyöjäapina ja ruoka on vaikuttanut evoluution
Edellisten vaikutuksesta syntyi kulttuurievoluutio, joka vaikutti taas biologiseen evoluutioon. 

Esi-isiemme hampaat ovat pedon, samoin silmät ovat asettuneet kuten pedolla.
Ja mikään kasvissyöjä ei yhtäältä tarvitse niin kehittyneitä aivoja kuin ihmisellä ja toiseksi, sellaisia aivoja ei olisi kyetty kehittämään kasvissyönnillä.  Lue lisää ”Petjan aikakirjat 1.8 – Ajattelu vaatii lihasta.”

Petjan aikakirjat 1.6 -Peruskäsitteiden pariin.

Ihmisen kehitystä voi seurata erilaisista lähteistä. Löytyvistä luista, hampaista ja työkaluista, ja genomista, tutkimalla mitä yhteistä meillä on, ja kuinka kauan sitten muutos on tapahtunut.
Viimeksi kerroin sivapithecuksen hampaista, miten kulmahampaat kertovat sen ruokavaliosta, ja miten siitä voidaan päätellä sen ilmeisesti käyttäneen työkaluja.
Ilmeisesti. Minä en tiedä, mutta oletan nyt tämän olevan näin. 

Mutta miten tämä on käsitettävä? Tietysti, jotta tehtäisiin työkaluja, pitää olla jonkinlainen käsitys siitä, että tulevaisuudessa on tilanne, johon voidaan varustautua käsillä olevalla työkalulla, joka esikäsitelty jollakin tavoin tarkoitukseen sopivaksi, joten on oltava ennakkoon käsitys siitä, millainen tämä käsityökalu on, jonka valmistamme omin pikkukätösin. 
Käsi.

Työkalun valmistamiseen tarvitaan kättä ja kädentaitoja, paviaani!
Paviaani liikkuu pääosin neljällä raajalla, mutta sillä on, kuten kädellisellä kuuluu kädet, joilla tarttua, sen tarttumaote ei ole kovin kehittynyt, mutta sillä on on se. Metkaa muutoin on, että puissa liikkuvilla apinoilla, ja näin olen ymmärtänyt, myös paviaaneilla peukalon heikoin lenkki, se on suhteessa heikompi kuin muut sormet, verrattuna ihmisen käteen.
Kun tultiin puusta alas, ensin mentiin maassa neljällä raajalla, mutta kun kuivan kauden, joka kesti jotakin, mitä se nyt kesti, 20 000 tai 2000 000 vuotta, niin metsät vähenivät.
Jos väliin nousi ylös, persiilleen, tai vaikka seisomaan, näki missä se kissi on, joka syö meidät heti kohta, jos ei ehditä ensin sille oksalle, jolle se ei tule perässä.
Ja sitten meillä on tuo käsi.
Sillä voidaan vaikka kantaa evästä.
Jos vaikka kävelee kaksin käsin, voi kantaa kaksi kertaa enemmän.
Eikös olekin kätevää.

 

Simpanssien tai muiden ihmisapinoitten käsi on huomattavasti kehittyneempi kuin paviaanin, mutta siltikään se ei ole niin hienoliikkeinen kuin ihmisen käsi, se ei kykene pinsettiotteeseen.

Mutta jossakin siellä välissä oli käsi, joka pystyi tarttumaan kiveen ja lyömään sillä toisesta kivestä palan.

Käsittänette miten kouriin tuntuva asia se oikeasti on? 

Petjan aikakirjat 1.5 – Kuka kulkee jäljissämme

Jos ja kun puhumme ihmisyydestä, me tunnistamme tietoisuuden ihmisenä olemisen edellytykseksi. Mutta onko vain ihminen tietoinen?  Ja onko sillä merkitystä? 

Ihmisen menestys lajina on ollut kulttuurin, oppimisen seurausta, ja siitä alkaen, kun emo ensimmäisen kerran opetti poikasensa avaamaan simpukan kiveen kolkuttamalla Länsi-Afrikan lämpimissä vesissä, on oppimisen ja kulttuurin luominen ollut vahvana mukana siinä, mitä sanomme ihmisyydeksi. 

Kun uuden asian käyttöönotto biologisena prosessina kestää 100 000 tai 10 000 vuotta, opittu asia leviää salamana yhteisön sisällä, jos yhteisö on oppivainen. 

Tämä taas johti siihen, että kieltä ja sen symbolijärjestelmää monipuolisesti käyttävä yhteisö oli elinkelpoisempi, sopeutuvampi ja kilpailukykyisempi kuin muut. 

Tämä tarkoitti biologisen ja kulttuurillisen evoluution, geenin ja meemin, syvempää riippuvuutta toisistaan. 

Kulttuurievoluutio ei kenties asettanut evoluutiolle suitsia suuhun, mutta kannukset kylkeen. 

Hominidit erottuivat pongidae-lahkosta, eli ihmisapinoista joskus5 miljoonaa vuotta sitten geneettisten muutosten perusteella tehdyn arvion mukaan, samaan aikaan näyttää arkeologisten todisteiden mukaan siltä, että ero tuli joskus noin 15 miljoonaa vuotta sitten. 

Ensimmäisiä esi-isiämme on Sivapithecus. Se on ollut melko säälittävä otus, hätinä 15 kiloinen, ilmeisesti mennyt pitkälti käsimaassa, eikä sillä ole ollut kunnon kulmahampaita. Hänen jälkeläisiään saattaa tänäkin päivänä nähdä Malmintorin laidoilla. 

Mutta kiinnostavaa on juuri tuo kulmahampaiden pienuus. Simpansseilla, gorilloilla, paviaaneilla ja orangeilla on suuret kulmahampaat. Jos apinalla on suuret kulmahampaat, se ruoka, mitä voi syödä, on yksipuolisemaa, monet siemenet ja pähkinät, niitä kyllä voi syödä, mutta kun niitä ei voi pureskella kunnolla, niistä ei saa yhtä paljon ravinteita, joten ne ovat sellaista b-ruokaa, jota syödään jos ei muuta ole. 

Ramapithecuksen Raikka sitä vastoin, hänellä ei ollut suuria kulmahampaita, jotan pastan, eli siis vehnät, elikä ryynien ja syöminen onnistui. Vaikka Sivapithecuksen Raikka on kulkenut paljolti käsimaassa, se on myös, ilmeisesti, mennyt myös puuhun kätevästi, mutta tutkijat pitävät tätä hampaita kuitenkin todisteena merkitsevästä seikasta. 

Raikka on käyttänyt työkaluja. Tutkijat uskovat, että tämä laji on voinut syntyä, säilyä ja sopeutua, koska Raikalla oli kulmahampaan sijaan kovempi luu, suunnitelma ja työkalu, käsitys siitä, että tulevaisuudessa voi olla tilanne, jossa työkalu on tarpeen. 

Yhtään fyysistä todistetta Raikan työkalun käytöstä ei ole, mutta tutkijoiden käsitys siitä siitä, että laji kykeni kompensoimaan pienet kulmahampaat työkalun käytöllä ja edelleen tätä on pidetty todisteena siitä, että laji kykeni arvioimaan todellisuutta tietoisena siitä, että tulevaisuus voi olla erilainen kuin tämä hetki, ja tulevaisuuteen voi varautua. 

Koska asiat tuppaavat tapahtumaan tietyssä järjestyksessä, on todennäköistä, että kyky työkalujen valmistukseen, oppimiseen ja suunnitelmallisuuteen on ollut jo aikaisemmin, voidaan olettaa, että Raikalla on ollut edeltäjä, joka on tämän oppimisenkulttuurin keksinyt ja evoluutio olisi reagoinut kulttuurievoluutioon, meemi olisi luonut geenimuunnoksen.  

Samat jäljet me voimme huomata muissakin lajeissa, mutta muutospaine ei, ainakaan vielä, ole vienyt näitä lajeja yli seuraavan kynnyksen. Kuitenkin kun saukko kuljettaa mukanaan suosikkikiveään simpukan avaamiseen, orangi taittaa tietynlaisen oksan juurien kaiveluun, tai varis valikoi oikean tikun kolon kaiveluun, he ovat jäljillä.  

Kurkkikaapa olkanne yli, ketkä kulkevat saatossanne. 

 Petjan aikakirjat 1.1 – Oletkos ihmisiksi? 

Ajattelin että voisin koota muutaman haja-ajatukseni histoiasta uudeksi sarjaksi, Petjan aikakirjat. Näyttää siltä, että tätä voisi olla tarjolla ainakin 25 osaa, jos ei enemmänkin.  Katsotaan.

 Oletkos ihmisiksi? 

Oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi sitä, että kun sanotaan, että tietoisuus erottaa ihmisen eläimestä, mitä silloin sanotaan? 

Muistan joskus varhaisessa nuoruudessani sanotun, että vaikka eläin saattaa tietää kuolevansa, eläimellä ei kuitenkaan ole sitä tietoa että tietää tietävänsä, ja tämä tietoisuus, tarkoittaa mm. Sitä, että ihminen on tietoinen ajankulusta, tulevaisuudesta ja kykenee suunnittelemaan toimintansa. 

Tämä ajatus on minusta virheellinen. 

Suunnitelmallisuuden merkiksi on tarjottu työkalujen tekemistä, että vain ihminen tekee työkaluja, koska vain ihminen kykenee suunnittelemaan todellisuuttaan eteenpäin, varautumaan siihen, että työkalua voidaan joskus tarvita. 

Jos hyväksymme edellisen ajatuksen, olemme kusessa ihmisyyden kanssa.  

Onko orangi, bonobo tai saukko siinä, että osaa varata työkalun tulevaan tarpeeseen tai peräti valmistaa sen, silloin enemmän ihminen kuin vakavasta ADHDstä tai kehitysvammasta kärsivä ihminen.  

Mutta siltikin.  Lue lisää ” Petjan aikakirjat 1.1 – Oletkos ihmisiksi? ”