Kuvassa Maailmanrauha kurottaa markkinapäivänä paskahuussin takaa kesällä 2018. 
Avainsana: Hakaniemi
Kuvia Helsingistä 5 – Hakaniemi
Hakaniemeä oli jotenkin helppo tehdä. Se on eräällä tavalla kaupunginosa, jossa on itsessään valoa, iloa, ihmisen lämpöä.
Matkalla Kappeliin
Pakko kertoa, esimerkkinä siitä, miten ihmisiä voi auttaa arkipäivän ongelmissa.
Vuosia sitten Hakaniemen metroasemalla kohtaan äänekkään seurueen maakunnan matkailijoita, jotka urheasti ovat lähteneet suurkaupunkiin etsimään rajojaan ja pidemmälle, aina myyttiseen Tallinnaan asti. Äänekkään, paksulla tampereella ilmaistun, ihmisten ulkonäön, älyn ja syntyperän analyysin seasta kuuluu tieto, että tekstiviestin mukaan heidän daaminsa odottavat heitä Ravintola Kappelissa, mistä seuraa ihmettelyä sekä sijainnista, että ravintolan nimestä.
Nokkelin osaa myös soittaa puhelimella, ja kuuntelen viereisissä rullaportaissa keskustelua.
-”Joo, kulti, odottakaa siellä… Me ollaan…” ja vilkaisu ympärille- ”Hei missä vitussa me ollaan?” ja urheilijanuorukainen auttaa ystäväänsä
-”Hakaniemessä, me ollaan Hakaniemessä!”
Rannalle jääneet: Hakaniemi
Osallistuin HKL:n kisaan metroasemien uusista taideteoksista kaikkineen yli 500 kuvalla.
Ymmärsin että tieto voittajasta tulee perjantaina, kun asiaa kyselin, mutta sepä olikin jo tänään Hesarissa, enkä voittanut yhtään osakilpailua.
Joten näin ollen, julkaisen tässä kultakin asemalta yhden teoksen, peräkkäisinä arkipäivinä.
