Avainsana: ihminen

Petjan Aikakirjat 2.1 Ihmisen osa Platonin luolasta

Ihmisen osaan kuuluu luoda, taitaa, osata…taiteilla. 

Ensimmäinen tunnettu taideteos, mahdollinen taideteos, on 300 000 vuotta vanha häränluu, johon on kaiverrettu puoliympyröitä. Se on homo erectuksen ja homo sapiensin kausien välillä, eli ihan helvetin vanha. 

Paljon vanhempi kuin luolamaalaukset, joista vanhimmat ovat noin ja suunnilleen 35 000 eaa, ja joiden kukoistus aika oli noin 20 000 vuotta sitten. 

Cro Magnon on ollut taiteilija, luova henki.

Vogelherdin hevonen, noin 33 000 vuotta vanha.

Eikö se ole kiehtovaa?

Luolamaalauksia on tuolta ajalta löydetty noin 200 eripaikasta Uralilta Espanjaa ulottuvalta alueelta; suurin osa tietysti lännestä, missä kivi on sellaista, jossa luolat ovat voineet muodostua tehokkaaksi ja tarpeeksi suuriksi. Sitten on suuria alueita, joilla ei ole luolia, tai jos on, ne ovat pieniä ja harvassa. 

Me tiedämme tästä taiteesta siis vain näiden joidenkin, noin 200 luolan kautta. Kaikissa luolamaalauksissa on jokseenkin yhtenäinen tyyli ja aihepiiri, niin että voidaan sanoa niiden edustavan samaa tyylisuuntaa. 

Ihminen ja biisoni
Ihminen ja biisoni Lascauxin luolista

Vaikka voimme olla yhtä mieltä siitä, että ne ovat taidetta, nyt, meidän mielestämme, niin emme tiedä varmasti, miksi ne on tehty, mitä ne edustivat tekijälleen ja mikä oli tekijän käsitys niiden luomisesta, mikä heitä motivoi. 

Peura Lascauxin luolista

Mielenkiintoista on, että yksi tärkeä saaliseläin, peura, on hyvin harvinainen näissä eläinaiheisissa maalauksissa, vaikka kuitenkin luulöydöt kertovat, että se oli yksi tärkeimmistä saaliseläimistä.  

Jos lähtökohtaisesti oletamme, että nämä teokset liittyvät metsästysonnen hankkimiseksi tehtyihin riitteihin, miksi peura on niin harvinainen niissä? 

Tämä saattaa, ainakin minut, miettimään toista selitystä tälle taiteelle, 

Leijonia Chauvetin luolasta

Entä mikä merkitys on sillä, että suuri osa niistä jäljistä, mikä liittyy näihin taideteoksiin, niin käden kuin jalanjäljet, jotka on tarkoituksella paikkoihin tehty, eivät ole täysikasvuisen jälkiä, vaan mahdollisesti 10-12 vuotiaitten jättämiä? 

Tämä saattaa viitata siihen, että nämä paikat, luolat, ovat olleet oman aikansa temppeleitä, joista on päästy ripille, suoritettu initaatiomenoja jotta olisi päästy yhteisön täysivaltaisiksi jäseniksi, ja taiteella näissä on symbolinen merkitys.

Petjan Aikakirjat 1.20. -Vaikuttavatko kielen kääntäjät korvan kallistumiseen?

Tämä symbolijärjestelmä, jota tässä nyt käytän toisen symbolijärjestelmän kautta edellyttää monen osatekijän toimintaa. Jos emme tuntisi äännettä  “aa”, en tarvitsisi merkkiä “A”.
Jotta meillä olisi tämä äänne “aa”, pitää olla sellainen suuontelon ja kurkunpään rakenne, jotta voimme muodostaa sen äänteen. Sitten, jotta sillä äänteellä olisi merkitystä, se pitää kuulla, eli meillä pitää olla korva, ja sekä lähetyksen että vastaanoton puolella mitää olla tulkitseva järjestelmä, jotta sillä äänteellä olisi merkitys.

Ajatelkaa kurkkua, parasta A-luokkaa.
Mitä me tiedämme aikaisempien ihmisten kyvystä kommunikoida äänteillä perustuu hyvin vähiin löytyihin, siihen mitä löydetyissä luissa on ollut kieliluu, siitä tiedämme miten kurkunpää on sijoittunut.
Toinen mitä voimme tutkia on suuontelo. 

Jo silloin, kun olimme täysin mitäänsanomattomia, leikimme tulella. Tarve suuriin hampaisiin ja mahtaviin leukalihaksiin väheni, ja kurkun ja suun alueella oli enemmän tilaa ja senhän tietää miten siinä käy. Tilalle on aina tarvetta.
Kitalaki on ihmisellä lyhyempi kuin simpanssilla, tai mitä se oli vaikkapa homo erectuksella. Neanderthalin ihmisen kitalaki oli suunnilleen saman mittainen kuin meillä, mutta kurkunpää oli ylempänä.
Simpansseilla ylhäällä oleva kurkunpää ja pitkä suuontelo helpottaa nielemistä ja mahdollista nielemisen ja hengittämisen yhtäaikaa. Ja itseasiassa myös pienillä lapsilla, vastasyntyneillä, kurkun pää on ylempänä.  Vauva voi imeä rintaa ja hengittää yhtä aikaa, mutta menee aikansa, ennen kuin lapsi voi muodostaa kaikkia äänteitä.
Neanderthalin ihminen ei luultavasti pystynyt sanomaan a, u ja o, eikä g ja h konsonantteja.
Joskus, ei kovin kauaa sitten, ihmisen kurkunpää ja kitalaki olivat jokseenkin sellaiset kuin nyt. Mitä annamme aikaa, ehkä 2000, korkeintaan 3000 sukupolvea sitten, eli melkein eilen. Sen ajatteleminen saa minut surulliseksi.
Se, että meillä on valmius tuottaa kieltä, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisimme tehneet sen, ja eräiden henkilöiden kohdalla ei edelleenkään selkeä viestintä ei onnistu.

Petja aikakirjat 1.18. – Homo, heitä…

Asia, joka ei heti tule mieleen, kun miettii ihmisen ylivoimaa, on oikeastaan peräisin riippuvaisuussuhteesta. Puihin.
Periaatteessa kaikki kädelliset kykenevät jollakin tavoin viskomaan erilaisia kiviä, oksia tai mitä nyt käsillä on, kun on tarvis, mutta ihminen on ylivoimainen heittäjä. Se on saattanut olla se syy, miksi ihminen on alun perin kiveen tarttunut, heittääkseen sillä lähestyvää saalistajaa. Seuraavaksi sillä heitettiin jo saaliin saanutta saalistajaa ja seuraavaksi saalista. 

Ja siitä se lähti.
Kolkutetiin sitä kiveä niin että saatiin siihen vähän terää.
Ja jossakin vaiheessa huomattiin, mikä etu on keihäässä, ja sitten alkoi iskukeihään kehittyminen heittokeihääksi.
Saalistaja, joka saattoi juosta päivän, ja sitten heittää saalistaan jollakin projektiililla turvallisen, no turvallisen ja turvallisen, matkan päästä, oli aika ikävä jahtaaja.  

Vaikka siellä kädellisen kopassa on laskentatehoa puusta puuhun hyppäämiseen, ja vaikka simpansseilla, gorilloilla ja orangeilla on liki samanlainen hartianivel, niin ihmiskäden parempi tartuntaote, ja kyky hienoihin ohjausliikkeisiin heittäessä, niin pienet erot lihaksissa, jotka evoluutio on synnyttänyt viimeisen 2 000 000 vuoden aikana, yhdessä kehittyneiden aivojen kanssa, luovat kokonaisuuden, jossa valittu esine voidaan heittää nopeasti ja tarkasti, suoraan tai tiputtamalla, tarkkuudella, johon mikään muu kädellinen ei pysty.
Simpanssit heittelevät kyllä, ja on huomattu, että ne heittävät huvikseen, saattavat heitellä kiviä niin että niitä kerääntyy pieniksi kasoiksi, mutta silti, se ei riitä. Homo erectus on ollut jo paljon tehokkaampi heittäjä, olkapään rakenne kertoo, että sillä on heitelty jo eri tavalla mitä apinat tekevät, mutta tämä 2 000 000 vuotta on kasvattanut eron, niin, että simpanssin heittämä projektiili lentää parhaimmillaan 30 kilometriä tunnissa, mutta asiaan perehtynyt, harjoitellut homo sapiens saa projektiilin jopa 185 kilometrin tuntivauhtiin.

Kun narupettereiden ovat kyenneet kommunikoimaan, suunnittelemaa, hikoilemaan ja heittämään, he nousivat savannin valtiaiksi.

Petjan aikakirjat 1.8 – Ajattelu vaatii lihasta.

Ihminen on sitä mitä hän syö.
Toisinaan tästä voisi päätellä ihmisen olevan kasvissyöjä.
Ihmisen evoluutiossa on ollut kolme tärkeää tekijää, jotka ovat olleet kietoutuneet toisiinsa kuin DNA:n kaksoiskierre. 
Biologinen evoluutio vaikutti ensimmäisenä.
Ihmisen tausta on selkeästi lihansyöjäapina ja ruoka on vaikuttanut evoluution
Edellisten vaikutuksesta syntyi kulttuurievoluutio, joka vaikutti taas biologiseen evoluutioon. 

Esi-isiemme hampaat ovat pedon, samoin silmät ovat asettuneet kuten pedolla.
Ja mikään kasvissyöjä ei yhtäältä tarvitse niin kehittyneitä aivoja kuin ihmisellä ja toiseksi, sellaisia aivoja ei olisi kyetty kehittämään kasvissyönnillä.  Lue lisää ”Petjan aikakirjat 1.8 – Ajattelu vaatii lihasta.”

Petjan aikakirjat 1.6 -Peruskäsitteiden pariin.

Ihmisen kehitystä voi seurata erilaisista lähteistä. Löytyvistä luista, hampaista ja työkaluista, ja genomista, tutkimalla mitä yhteistä meillä on, ja kuinka kauan sitten muutos on tapahtunut.
Viimeksi kerroin sivapithecuksen hampaista, miten kulmahampaat kertovat sen ruokavaliosta, ja miten siitä voidaan päätellä sen ilmeisesti käyttäneen työkaluja.
Ilmeisesti. Minä en tiedä, mutta oletan nyt tämän olevan näin. 

Mutta miten tämä on käsitettävä? Tietysti, jotta tehtäisiin työkaluja, pitää olla jonkinlainen käsitys siitä, että tulevaisuudessa on tilanne, johon voidaan varustautua käsillä olevalla työkalulla, joka esikäsitelty jollakin tavoin tarkoitukseen sopivaksi, joten on oltava ennakkoon käsitys siitä, millainen tämä käsityökalu on, jonka valmistamme omin pikkukätösin. 
Käsi.

Työkalun valmistamiseen tarvitaan kättä ja kädentaitoja, paviaani!
Paviaani liikkuu pääosin neljällä raajalla, mutta sillä on, kuten kädellisellä kuuluu kädet, joilla tarttua, sen tarttumaote ei ole kovin kehittynyt, mutta sillä on on se. Metkaa muutoin on, että puissa liikkuvilla apinoilla, ja näin olen ymmärtänyt, myös paviaaneilla peukalon heikoin lenkki, se on suhteessa heikompi kuin muut sormet, verrattuna ihmisen käteen.
Kun tultiin puusta alas, ensin mentiin maassa neljällä raajalla, mutta kun kuivan kauden, joka kesti jotakin, mitä se nyt kesti, 20 000 tai 2000 000 vuotta, niin metsät vähenivät.
Jos väliin nousi ylös, persiilleen, tai vaikka seisomaan, näki missä se kissi on, joka syö meidät heti kohta, jos ei ehditä ensin sille oksalle, jolle se ei tule perässä.
Ja sitten meillä on tuo käsi.
Sillä voidaan vaikka kantaa evästä.
Jos vaikka kävelee kaksin käsin, voi kantaa kaksi kertaa enemmän.
Eikös olekin kätevää.

 

Simpanssien tai muiden ihmisapinoitten käsi on huomattavasti kehittyneempi kuin paviaanin, mutta siltikään se ei ole niin hienoliikkeinen kuin ihmisen käsi, se ei kykene pinsettiotteeseen.

Mutta jossakin siellä välissä oli käsi, joka pystyi tarttumaan kiveen ja lyömään sillä toisesta kivestä palan.

Käsittänette miten kouriin tuntuva asia se oikeasti on? 

Petjan aikakirjat 1.5 – Kuka kulkee jäljissämme

Jos ja kun puhumme ihmisyydestä, me tunnistamme tietoisuuden ihmisenä olemisen edellytykseksi. Mutta onko vain ihminen tietoinen?  Ja onko sillä merkitystä? 

Ihmisen menestys lajina on ollut kulttuurin, oppimisen seurausta, ja siitä alkaen, kun emo ensimmäisen kerran opetti poikasensa avaamaan simpukan kiveen kolkuttamalla Länsi-Afrikan lämpimissä vesissä, on oppimisen ja kulttuurin luominen ollut vahvana mukana siinä, mitä sanomme ihmisyydeksi. 

Kun uuden asian käyttöönotto biologisena prosessina kestää 100 000 tai 10 000 vuotta, opittu asia leviää salamana yhteisön sisällä, jos yhteisö on oppivainen. 

Tämä taas johti siihen, että kieltä ja sen symbolijärjestelmää monipuolisesti käyttävä yhteisö oli elinkelpoisempi, sopeutuvampi ja kilpailukykyisempi kuin muut. 

Tämä tarkoitti biologisen ja kulttuurillisen evoluution, geenin ja meemin, syvempää riippuvuutta toisistaan. 

Kulttuurievoluutio ei kenties asettanut evoluutiolle suitsia suuhun, mutta kannukset kylkeen. 

Hominidit erottuivat pongidae-lahkosta, eli ihmisapinoista joskus5 miljoonaa vuotta sitten geneettisten muutosten perusteella tehdyn arvion mukaan, samaan aikaan näyttää arkeologisten todisteiden mukaan siltä, että ero tuli joskus noin 15 miljoonaa vuotta sitten. 

Ensimmäisiä esi-isiämme on Sivapithecus. Se on ollut melko säälittävä otus, hätinä 15 kiloinen, ilmeisesti mennyt pitkälti käsimaassa, eikä sillä ole ollut kunnon kulmahampaita. Hänen jälkeläisiään saattaa tänäkin päivänä nähdä Malmintorin laidoilla. 

Mutta kiinnostavaa on juuri tuo kulmahampaiden pienuus. Simpansseilla, gorilloilla, paviaaneilla ja orangeilla on suuret kulmahampaat. Jos apinalla on suuret kulmahampaat, se ruoka, mitä voi syödä, on yksipuolisemaa, monet siemenet ja pähkinät, niitä kyllä voi syödä, mutta kun niitä ei voi pureskella kunnolla, niistä ei saa yhtä paljon ravinteita, joten ne ovat sellaista b-ruokaa, jota syödään jos ei muuta ole. 

Ramapithecuksen Raikka sitä vastoin, hänellä ei ollut suuria kulmahampaita, jotan pastan, eli siis vehnät, elikä ryynien ja syöminen onnistui. Vaikka Sivapithecuksen Raikka on kulkenut paljolti käsimaassa, se on myös, ilmeisesti, mennyt myös puuhun kätevästi, mutta tutkijat pitävät tätä hampaita kuitenkin todisteena merkitsevästä seikasta. 

Raikka on käyttänyt työkaluja. Tutkijat uskovat, että tämä laji on voinut syntyä, säilyä ja sopeutua, koska Raikalla oli kulmahampaan sijaan kovempi luu, suunnitelma ja työkalu, käsitys siitä, että tulevaisuudessa voi olla tilanne, jossa työkalu on tarpeen. 

Yhtään fyysistä todistetta Raikan työkalun käytöstä ei ole, mutta tutkijoiden käsitys siitä siitä, että laji kykeni kompensoimaan pienet kulmahampaat työkalun käytöllä ja edelleen tätä on pidetty todisteena siitä, että laji kykeni arvioimaan todellisuutta tietoisena siitä, että tulevaisuus voi olla erilainen kuin tämä hetki, ja tulevaisuuteen voi varautua. 

Koska asiat tuppaavat tapahtumaan tietyssä järjestyksessä, on todennäköistä, että kyky työkalujen valmistukseen, oppimiseen ja suunnitelmallisuuteen on ollut jo aikaisemmin, voidaan olettaa, että Raikalla on ollut edeltäjä, joka on tämän oppimisenkulttuurin keksinyt ja evoluutio olisi reagoinut kulttuurievoluutioon, meemi olisi luonut geenimuunnoksen.  

Samat jäljet me voimme huomata muissakin lajeissa, mutta muutospaine ei, ainakaan vielä, ole vienyt näitä lajeja yli seuraavan kynnyksen. Kuitenkin kun saukko kuljettaa mukanaan suosikkikiveään simpukan avaamiseen, orangi taittaa tietynlaisen oksan juurien kaiveluun, tai varis valikoi oikean tikun kolon kaiveluun, he ovat jäljillä.  

Kurkkikaapa olkanne yli, ketkä kulkevat saatossanne. 

Camelot, ja vanha tavara

Jatkoa kirjoitukseen Camelot ja mennyt Duuni.
Duuni.netissä yritin myös joka päivä, aina siinä onnistumatta, katsoa uudet liittyneet, ja laittaa heille henkilökohtainen tervetuloa viesti. Ja henkilökohtaisella tarkoitan henkilökohtaista, ei mitään ”Kiitos, kun liityit Duuni.net palveluumme, Leena Yrväs, account manager” vaan-

”Tervehdys, neiti Yrväs. Mukava huomata että olet liittynyt Duuni.net palveluun, on aina kiva kun saadaan uutta verta remmeihin. Sinun sukunimesi ei ole kaikkein yleisempiä; mahdatko olla sukua sellaiselle Kari-Matille, joka oli kanssani yhtäaikaa Helsingin Liikennelaitoksen suunnittelu- ja tutkimustoimistossa? Erittäin pätevä kollega!”

Vaikka palvelu romahti päivittäin, juttamalla ja pitämällä huolta sen ilmapiiristä, sain silloinkin, ennen serverin ja alustan uudistusta, kävijämäärän vakautetuksi ja sen jälkeen jopa hieman nousemaan.
Vaikka minä pidän ihmisistä ja minä suhtaudun intohimolla yhteisöllisyyteen, niin se ei tarkoita etten minä tietäisi mistä on kysymys.

Päin vastoin, juuri se, että minä pidän ihmisistä ja suhtaudun yhteisöllisyyteen kuin suhtaudun, tekee minusta hyvän siinä mitä olen tehnyt.
Kaupan pitää huolehtia siitä tavarasta mitä on kaupan. Lue lisää ”Camelot, ja vanha tavara”