Tämä kaulakoru on Italiasta, vuodelta 1870 ja saanut vaikutteita antiikin korusuunnittelusta, sekä aiheen että rakenteen osalta. Se on kultaa ja erilaisia jalokiviä ja lasia. 
Yleensä suomessa tunnetaan came-korut, joissa on kiveen tai simpukankuoreen on kaiverrettu kuvio reliefinä, kohokuvana, mutta intagliot ovat Suomessa tuntemattomampia. Intaglioista tunnetuimpia ovat sinettisormukset, joissa varsinainen kuva muodostuu, kun intaglio, sinetti painetaan vahaan. Intaglioissa kuva on negativina, kiveen kaiverrettuna syvennyksenä, ja positiivi tulee esiin vasta kun se painetaan siitä johonkin pehmeään aineeseen.
Tällä kertaa pistän esiin myös yksityiskohta kuvaan, jotta saadaan nämä kaiverrukset esiin.
Tämä on myyty jokunen vuosi sitten, minun mielestäni edulliseen hintaan, 32 400 dollaria, ottaen huomioon, että jokaisessa, kahdessakymmenessäkahdeksassa kivessä on yhden ihmisen kenties päivän tai kahden työ.
Avainsana: italia
Ragu alla Bolognese
Koska erilaiset pellet ja kylähullut nimittelevät joitakin epämääräisiä liemiä bologneseksi kerrottakoon nyt sitten, miten tehdään oikea bolognese.
Hyvää naudan jauhelihaa, 300 grammaa.
Pancettaa, eli savustamatonta italialaista pekonia, 150 grammaa, jauhettuna.
Porkkanaa, raasteena, 50 grammaa
Selleriä, raastettuna, 50 grammaa
Hienoksi hakattua sipulia, 50 grammaa
30 grammaa kolmasti keitettyä vahvaa tomaatti konsentraatti (tätä on vähän vaikea selittää lyhyesti, mutta idea on, että murskattua tomaattia keitetään hiljaisella tulella, niin kauan, että siitä on vain kolmannes alkuperäisestä jäljellä)
Puna- tai valkoviiniä puolilasia.
Puolitoista desiä maitoa. Lue lisää ”Ragu alla Bolognese”
Bragalonen kaunein poika
31.1.1956
Raffaello di Passofinalen tiesivät kaikki Bragalonessa. No, melkein kaikki. Ne, jotka olivat hänet nähneet, muistivat hänet ja häntä kutsuttiin Beddu Boeleksi, kauniiksi Boeleksi ja luokkatoverit nimittivät häntä vain Boeleksi.
Hänen silmänsä olivat oudon väriset- Lähinnä niitä voisi sanoa kullanruskeiksi, mutta silloin tällöin, päivänvalossa, ihmiset voisivat vannoa, että niissä oli sininen välähdys.
Boele oli kaita ja pitkä, kuten pojat tapasivat olla siinä vaiheessa, kun miehuudesta ei ollut vielä merkkiäkään, mutta tarkkasilmäisimmät tiesivät sen jo lymyävän jossakin, kuin muuttohaukan taivaan kirkkaudessa
Koulusta kotiin poika kulki verkkaan, mutta viivyttelemättä, ja sen jälkeen lähti viemään apteekin paketteja polkupyörällä, joka oli vielä hieman liian iso hänelle, mutta vain hieman, ja sillä hän viiletti sen verran lujaa, että jos jollakin oli jotakin pahaa sanottavaa hänestä, se johtui siitä, miten hän ajoi ihmisten takkeja hipoen.
Tummanvihreä polkupyörä oli valunut perheessä pojalta toiselle.
Pyörä oli seurannut perhettä Bolognasta Bragaloneen, ja ensin sillä oli ajanut isä, Bustianu, mutta muutaman vuoden päästä sen oli jakanut isän kanssa vanhin veljeksistä, Zemu.
Boelle oli nuorin heistä, ja kuten kuusi vanhempaa veljeä, olivat kukin vuorollaan hoitaneet samalla polkupyörällä apteekin lähetin tehtäviä iltapäivisin. Nyt Boelle ja toiseksi nuorin veljeksistä, Jolzi, hoitivat homman yhdessä, Boelle teki ensimmäisen
kierroksen, ja Jolzi toisen, mutta jos isoveli ei ollut paikalla ajoissa, hoiti Boelle molemmat reitit.
Boelle teki mielellään töitä, ja apteekin lisäksi hän sai hoitaa monen sairaan tai vanhan ihmisen asioita saman tien, ja sillä kaikki pitivät hänestä ja luottivat häneen. Jos hän teki Jolzin reitin, hän maksoi reitiltä saaduista lisätöistä puolet veljelleen, vaikka arvasikin, ettei veli luultavasti olisi saanut näitä töitä, mutta olisi voinut saada.
Sinä päivänä ylimääräisiä töitä oli niin paljon, että Boelle oli vähän myöhässä, ja isoveli odotti häntä oma kuormansa valmiina, hyvällä tuulella. Jostakin syystä Jolzia aina ilahdutti, jos Boellella meni pitkään, se saattoi olla veljellistä rakkautta, koska pikkuveli oli tienannut ylimääräistä, tai jonkinlaista kilpailuviettiä, kun yleensä nopea pikkuveli oli tänään ollut hidas.
Oli syy Jolzin iloon mikä hyvänsä, hän ilmaisi sen kahdenkeskisellä vitsillä -“No, David!” viitaten siihen, miten oli kuullut Sisar Mannuellan kerran vertaavan pikkuveljeä Donatellon Davidiin. Boelle punastui veljen kiusoittelusta, mutta silti se tuntui hyvältä, ja samaan aikaan tuntui, kuin joku olisi vaaninut häntä.
Kun Jolzi lähti kierrokselle, Boelle haki laukkunsa apteekin tiskin alta ja lähti kotiin tekemään läksynsä. Lue lisää ”Bragalonen kaunein poika”