Avainsana: jääkausi

Petjan Aikakirjat 2.14 – Tyhmä paljon työtä tekee…

Jotkut ressukat joskus selittävät, että eläissään sopusoinnussa luonnon kanssa, esi-isämme eivät tuhonneet luontoa, koska olivat tietoisia sen seurauksista, tai ettei ihminen olisi kyennyt siihen, mutta todisteet ovat selvät. Kulottammalla ihminen saattoi ajaa kokonaisia laumoja härkiä, hevosia, mammutteja, mitä vain suurriistaa kuolemaan.
Ja suurriistan katoaminen teki sitten lopun vaeltavista metsästäjistä.
Kala, äyriäiset, simpukat lisääntyivät ihmisen ruokavaliossa ja samaan aikaan ihmisen ruokavalioon tuli mukaan useita uusia kasveja, erityisesti Amerikassa.
Eurroopassa noin 10 000 vuotta sitten poro, peura ja kalat lisääntyvät ensin ihmisen ruokavaliossa, ja pikkuriista ja kasvikset lisääntyvät seuraavan muutaman tuhannen vuoden aikana. 

Afrikassa muutos näyttää alkaneen jo aikaisemmin, noin 50 000 vuotta sitten, jolloin löydettyjen pitkäaikaisten asuinsijojen jätteissä suurriista vähenee pienriistan- ja kasvisjäänteiden määrän kasvaessa. Samaan aikaan Afrikassa oli pitkä kuivakausi, kun jääkauden alkaessa sitoutui suuri osa kierrossa olevasta vedestä jäätiköihin, joita ei kuitenkaan ollut Afrikassa.
Näyttää siltä, mutta selkeitä todisteita ei ole, että tämä kuivakausi oli keskeisiä syitä nykyihmisen leviämiselle; ihmisen neuvokkuus ja kulttuurievoluutio auttoivat ihmistä selviämään seuraavat 30-40 000 vuotta.
Kasvisyönnin lisääntyminen näkyy siinä, miten jauhinkivilöydöt lisääntyvät. Vanhin löydetty on juuri Afrikasta, otettu käyttöön noin 49 000 vuotta sitten, ja siitä se lähti. 

Resurssien niukkeneminen näkyy myös siinä, miten samaan aikaan kun Nubian arkoelogisissa kohteissa näkyy siementen, kalan ja simpukoiden jäänteiden kasvu, löytyy myös enemmän ihmisen luita, joissa näkyy taistelun jälkiä. Kuitenkaan todisteiden mukaan alueella ei siirrytty maanviljelyyn muuta maailmaa pidempään, vaan näyttää, että sen alueen luonnon monipuolisuus antoi mahdollisuuden monipuoliseen ravintoon, mutta resursseista jouduttiin taistelemaan silloin, noin 40 000 vuotta sitten.
Jääkauden loppuminen tarkoitti ihmisille globaaliasopeutumista uuteen tilanteeseen. Samaan aikaan, kun sateet lisääntyivät sisämaassa, suuret alueet Euroopassa, Pohjanmeren alue, ja Kaakkois-Aasiassa jäivät veden alle, Skandinavia tuli esiin jään alta ja tarjosi peuroille ja hirville vielä tilaisuuden vetäytyä pohjoiseen ja viimeiset mammutit laidunsivat Sahalinin niemimaalle, joka muuttui saareksi veden noustessa.

Puusta katsoen näyttää siltä, että maatalouden harjoittaminen olisi jotenkin parempi bisnes, mukavampaa, kuin keräily ja metsästys, mutta ei se niin yksinkertaista ollut.
Katsokaa tilannetta sieltä ihmisen tarinan alkupäästä.
Yhteisön jokainen jäsen oli oikeutettu keräilyyn ja metsästykseen yhteisön nautinta-alueella, ja koska jokainen teki kykynsä mukaan ja sai tarpeensa mukaan, enempään työtä kuin oli tarpeen näiden vaatimattomien tarpeiden tyydyttämiseksi, ei tarvinnut tehdä.
Kun on tutkittu niin sanottujan luonnonkansojen elämää, ravinnon hankkimiseen käytetään 2-3 tuntia päivässä.
Esimerkiksi Etelä-Afrikan keräilijä-metsästäjä saneilla oli maanviljelystä harjoittavia naapurikansoja, mutta vain aniharva heistä jäljitteli heitä, ja siihen on selvä syy. 

Maatalous tarkoittaa lisää työtä ja …

Petjan aikakirjat 1.3. Vallankumouksellinen kulttuurievoluutio

Ihminen, oppiessaan ihmiseksi, loi kulttuurin, joka mahdollisti sopeutumisen oppimisen, edistyksen kautta useampaan ekosysteemiin, kuin ilman oppimista olisi ollut mahdollista. Siinä missä sudenkorento tai mustakala on oman ohjelmistonsa ja sen satunnaisten bugien vanki, ihminen voi kielensä avulla kertoa, että vesi löytyy tuolta, ja että nämä juuret saivat vatsan kipeäksi, nuo eivät. Näin ihminen, oppimisen, kulttuurin ja oppimisen kulttuuri avulla saattoi levitä erilaisiin ekosysteemeihin. 

Kun ekosysteemit vaihtelevat ihmisen alkukodin, läntisen Afrikan suistomailta Siperian tundrille, on tietyissä rajoissa myös biologinen evoluutio kyennyt sopeutumaan näihin eroihin, mutta ennen kaikke kulttuurievoluutio on muokannut ihmisen käytöstä näille alueille sopivaksi, ja sen kautta ihminen on voinut ottaa käyttöön käytännössä kaikki maapallon ekosysteemit. 

Se, millainen kulttuuri on sitten syntynyt kullekin alueelle, on ollut kiinni kunkin alueen olosuhteista; millaisen evoluutiopaineen ympäristö on suunnannut ihmiseen niin biologisena kuin kulttuurillsena toimijana.  

Ihmisen kehitykselle ilmasto on luonut tärkeä kehyksen koko ajan, ihan kuten kaikelle muullekin. Ja tässä yhteydessä kvartäärijääkausi ja sen loppuminen ovat erittäin tärkeitä tekijöitä ihmisen kehittymiselle.  

Minusta on erittäin mielenkiintoista, että ihmisen kehittymisen alkupää, se tienhaara, joka vei meidät sinne, missä nyt olemme, on 2,5 miljoonan vuoden päässä taakse päin ja loiva vasen.  

Kvartäärijääkausi alkoi suunnilleen samaan aikaan. Se ei ollut selkeä yhtäjaksoinen aika, vaan sen kuluessa jään reuna eli koko ajan, välillä saattoi mennä tuhat vuotta, että se liikkui yhteen suuntaan, välillä pari tuhatta vuotta, että se vaelsi toiseen suuntaan. 

Ja jään määrän vaihdellessa, sen heijasteet vaikuttivat globaalisti, milloin jossakin oli kuivakausi, milloin sateet kastelivat erämaata, ja milloin vesi oli seitsemänkymmentä, milloin neljäkymmentä metriä alempana. 

Jään pyöritti maaperää, se raastoi rikki vuosia, se pyöritti mennessään järkeleet murikoiksi, murirat soraksi, soran hiekaksi ja hiekan tomuksi. Ja tämä maa kasaantui jään vetäytyessa ravinteikkaaksi vyöhykkeeksi, johon kasvit levisivät nopeasti jään väistyessä, ja näiden kasvien perässä tulivat kasvissyöjät ja niiden perässä lijhan syöjät. Ja ihminen.  

Kun vesi oli nykyistä alempana, meidän esi-isämme levisivät ympäri maailman, ylitteän monet nyt veden peittämät alueet jalan. Niin Persienlahti kuin Beringinsalmi olivat jalan, tai vaatimattomilla veneillä ylitettävissä, ja ne välimeren saaret, jotka nyt ovat satojen kilometrien päässä mantereesta, olivat vain muutaman kilometrin päässä rannikolta, kun meri oli kymmeniä metrejä alempana. 

Mutta ennen kuin ihminen otti pallon haltuunsa, sen piti oppia olemaan ihmisiksi.