Tämä on ihan uusi. Viime viikolla suunnittelin tämän, joka on photoshopilla muokattu erään paitani kankaasta, vääntämällä ja vääntämällä, säätämällä ja säätämällä.
Ajattelin että tämän kankaan sitovan yhteen itäiset ja läntiset vaikutteet ja sopivan hakamaan tai muihin japanilaisia ja itäisiä vaikutteita käytettävien vaatteiden materiaaliksi. 
Tämä on yksi minun Espoo-sarjan kankaita.
Perusosa on noin 10 senttinen, ja esittää pientä osaa Espoon rannikon karttakuvaa ja palaa Espoon taidemuseon lattiasta, mutta joka toistuu peilikuvina.
Tässä näyte 68*50 senttisestä palasta
China Space on suunniteltu meidän keittiöön.
Lähtökohta oli meidän keittiön seinän keltainen ja vanhat posliiniesineet kaapin päällä, joiden kuvista tehtiin nämä planeetat.
Nämä tuolit on myyty jo aikaa sitten, mutta edelleen pidän tästä kankaasta, oli yksi parhaita mitä olen suunnitellut.
Tämä on ihan vasiten ja pyynnöstä tehty. Mulla on paljon pyöräileviä kavereita, ja tämä on T-paitakuvioksi kehitetty.
Samaa pyöräaihetta olen sitten käyttänyt monilla eri tavoilla, monissa eri tarpeissa.
Nyt just saattaa olla, että tulee yhteen sohvatyynyyn syksyllä, mutta toisilla väreillä, tiiltä ja oliivia.. 
Fourth titanium thought on sarjasta, jonka tein amerikkalaiselle kaverilleni, toki vain yksi jäi hänelle.
Tämä näyttää äkkikatsomalta mustan ja harmaan leikiltä, mutta oikeasti siinä on väriä, pieninä pisteinä, niin ettei sitä heti tajua.
Jos laitan nyt tähän normaalin kuvan fat quarterista, eli 50 kertaa 68 näytepalasta, se näyttää tältä.
Mutta kun otetaan näyte lähempänä, 20*20 senttisenä nähdään pieniä kierteitä, joissa värit näkyvät.
Minulla olisi houkutus tehdä tästä paita itselleni, mutta yritän välttää nyt tummia vaatteita.
Toisaalta, jos sen kääntäisi negatiiviksi?
Luulen, että kankaiden suunnittelu on ollut minulle noin 15 vuotta tärkein visuaalisen itseilmaisun väline, ja nyt, syystä jonka syksymmällä ymmärtänette, pistän esiin 31 kangasta, joista suurin osa todellakin on noin 5-10 vuoden takaa.
Ensimmäinen on kunnianosoitus Nicole Atkinsille, jonka biisi Brooklyn on fire on nyt paitsi ajankohtainen, myös yksi pitkä aikaisia suosikkejani modernissa musiikissa.
Mustalla pohjalla on perinteisiä suomalaisia kirkkovene-kuvioita, joiden sisällä on Brooklynin kartta ja liekkejä,
Kuvion alaosassa on Grand Army Plaza.
Ja pannaanpa tähän vielä linkki biisiin.
Ajattelin laittaa esiin taas, pienen ajan jälkeen, mun suunnittelemia kankaita vuosien varrelta.
Näitähän vaatteitahan ei ole tehty, vaan ne ovat digitaalisesti laitettu mallin päälle.
Tämä perustuu takapihalta joitakin vuosia sitten löytämääni suureen lehteen. Yhtään en tiedä mikä kasvi oli kyseessä, mutta innoitti monta vuotta.
Voimakkaat värit, lehtiruoteiden puna ja lehden oranssin kirja keltaisuus ovat hyvin voimakkaat, ja luovat vaiktulman saumoista, pinnoista, monimutkaisesta työstä, vaikka kaikki on vain väriä kankaalla.
Pale Darkness perustuu siihen samaan lehteen, mutta se sai mukaansa paisley kuvion. Tämä on yksi suosikkini ja kankaasta on tehty laukku.
Hieman lantiolinjan alapuolelta olkava kultaan vivahtava paisley kuvio on orgaanisnen ja elävä, mutta sitten taas tausta, photoshopilla uudelleen tummaksi sävytetty lehti, on kyllä orgaaninen, mutta sen väri on muuta kuin elävä.
Helmasta olkapäälle nouseva lehtiruode ja sen toiselle olkapäälle kiipeävä haara jakavat rinnan kolmeen osaan, ja sivuruoteet jakavat edelleen pinnan hieman vinosti vakaatasosta oleviin kenttiin, jotka omalla tavallaan korostavat rintaa, siinä missä alaosan kuvio korostaa lanteita.
Paisley Sea on taas versioitu samasta paisley-kuviosta, mutta nyt sen taakse on tullut välimeren aaltoja purjehdukselta vuosia sitten.
Paisley on Strassbourg rose windowissa paisley-kuvio on Strassbourgin katedraalin ikkunan edessä.
Demiparti rosso e verde perustuu sekin siihen samaan innoittavaan lehteen, mutta värit ovat toiset.
Näiden demiparti sarjan kankaiden idea oli siinä, että värilinjat mahdollistat eräänlaiset valesaumat; kun pinnat ovat suuria, niiden rajalinjoja voi käyttää kuin saumoja. Tämäkin näyttää siltä, että siinä olisi sauma olalta helmaan ja poikittain rinnan alla, mutta se on vain illuusio.
Demiparti blu e verdissäon kuviota käytetty taas luomaan illuusio saumoista, mutta hieman toisella tapaa. Demiparti on vanha, renesanssimuodin ilmiö, jossa puku on jaettu voimakkaasti kahteen tai neljään eriväriseen osaan. Tässä leikin idealla niin, että jaoin kolmeen, mutta epäsymmetrisesti, vihreää on hitusen enemmän toisella puolen, joka se luo liikettä pukuun, vaikutelman tietynlaisesta muutoksesta.
Red Leaf toistaa taas lehtiteemaa, mutta taas hieman eri tavalla käsiteltynä.
Olalta helmaan laskeutuva lehtiruoti luo vaikutelman saumasta, johon sivusta tulevat ruoteet yhtyvät, niin että kokonaisuus on hieman tilkkutyöhön viittaava.
Ja mitä halusin sanoa?
Sen miten teema elää, miten sitä voidaan muunnella, luovasti, etsien uutta siitä mikä on, sovittaen sitä.
Ja siinä se on.
Taide ja luovuus on valintoja, mitä me käytämme, mihin lopetamme, mistä alamme, mitä välineitä ja mitä elementtejä on mukana.
Olen suunnitellut erinäisen määrän kuoseja kankaisiin.
Mutta en suhtaudu niihin samalla tavalla kuin vaatesuunnitteluun.
Kankaat ovat helppoja, ja suhtaudun niihin toisinaan enemmän taideteoksina, mutta toisaalta taas huumorina; rakennan niihin usein sisään vitsejä, joiden ymmärtämiseen tarvitsee kumman huumorintajun, kyvyn lukea merkkejä, leikkiä sanoilla ja tuntea aika paljon kirjallisuutta.
Enkä selittele niitä. Selittely ei paranna koskaan tarinaa, joko sen ymmärtää nyt, myöhemmin tai ei laisinkaan, mutta se pitää tehdä itse.
Kuitenkin välineenä kangas on rajallinen.
Olen saanut useamman kurssin verran opetusta vaatetussuunnittelusta.
Minun opettajani ovat aina kiinnittäneet huomiota siihen, että olen suunnittelijana kaupallisin kurssillani.
Minähän olen käsityöläinen.
Vaikka ajattelen kuvilla, teen kuvilla matematiikkaa.
Ja pidän taulukkolaskennasta.
Ja minulla on käsitys siitä, mitä ihmiset haluavat itseltään.
Lue lisää ”Rajoitteita”
Tämä nyt vaan on ihan helvetin hieno.
En ole vielä keksinyt, mitä siitä tekisin.
Lakanat?
Olen aikaisemminkin julkaissut kuvia suunnittelemistani vaatteista, ja nyt tulee koko setti T-paitoja.
Olen tästä sanonut aikaisemminkin.
Kun suunnittelen kuoseja, niin toisin kuin ammattilaiset, olen vapaa toteuttamaan taiteellista sanomaa, hakemaan visioita, luomaan sanomaa ja rakentamaan mielikuvia.
Tässä lähtökohta oli amerikkalainen suhtautuminen alastomuuteen, joka hyvinkin liberaaleillakin ihmisillä voi olla niin täysin erilaista kuin Euroopassa.
Haarniskan, paidan, naisen ja luonnon vuoropuhelu luo sen sanoman, jonka haluan kertoa.
Tässä on kysymys siitä, miten määrittelemme naisellisuuden.
Taustastani vahvojen ja erilaisten naisten joukossa, on syntynyt minulle monipuolisempi kuva naiseudesta kuin monella miehellä tai naisella.
Nainen on itsenäinen toimija, ja voi olla, siinä kuin mieskin, taistelija, joka taistelee omien arvojensa, perheensä ja kotinsa puolesta.
Tässä renessanssin madonnalle annettu kalesnikov sanoo sen ”On monta tapaa olla nainen”.
Ensimmäisessä versiossa tuo sanoma oli mukana kurdiksi, koska tämän kuvan idea lähti liikkeelle niistä naisista, jotkakurdien armeissa taistelevat ISISiä vastaan.
Comtessa de Orange on taas taulu, vapaallakädellä levitettyä oranssiin vivahtavaa maalia, joka on sitten kääritty digitaalisesti naisen päällä olevaan T-paitaan.
Comtessa de Orangessa hain myös naiskuvaa, mutta täysin erilaisesta näkökulmasta kuin edellisessä.
Tässä mietin enemmän muitten ihmisten mielikuvia naiseudesta, mutta myös erään novellini hahmoa naisesta, joka aloittaa sisäisen kasvunsa, oman tyhjyytensä täyttämisen.
Jackdaw eli Tulilintu on osa naakkaa kuvaavaa teosta jostakin muutaman vuoden takaa.
Sen digitalisoiminen ja renderöintiT-paidalle on ollut lähinnä koe, mutta pidän siitä, miten punainen, musta ja keltainen vuorottelevat tässä.
Emeraldin story on kuosi, jonka alun alkaen suunnittelin käytettäväksi sarafaanikankaassa ja kuvaan on liietty valkuvia rubiineista ja smaragdeista ja raportti noin 4-5 kertaa suurempi kuin alunperin ajattelin.