Avainsana: käsitteet

Petja aikakirjat 1.14. – Kivi kyrsästä

Homo erectuksen työkaluja

Ihmisen esi-isien käden tarttumiskyky ja aivojen kyky koordinoida käden liikkeitä oli kyllin kehittynyt työkalujen tekemiseksi noin 4 tai 5 miljoonaa vuotta sitten, ja homo habilis osasi valmistaa Olduvaissa pyöreästä, noin tennispallon kokoisesta jokikivestä alkeellisen lyöntityökalun 1,7 miljoonaa vuotta sitten. Näitä saattoi olla jo 4 000 000 vuotta sitten Etiopian Omo-joella, mutta se ei ole ihan varma. Tätä perustyökalua kutsutaan nyrkkikiilaksi, ja tämä oli ns. ydintyökalu.
Puolisen miljoonaa vuotta sitten tuli kuvaan liuskatyökalut, jossa kivestä iskettiin teräviä luoskoja irti, joita sitten saatettiin kiinnittää kovaan puuhun, sarveen tai luuhun, ja saada sahalaitaisia teriä, joita saatettiin käyttää saalistuksessa keihäässä tai ansapiikeissä. 

Neanderthalin ihmisten työkaluvalikoima oli laaja, nyrkkikiilojen ja liuskatyökalujen sivussa kehittyivät ensimmäiset porat, taltat ja sahalaitaiset työkalut ja uudet tarpeet pohjoisemman ilmaston, jääpeitteen reunan tundra-alueet, loivat tarpeen välineille joilla voitiin muokata nahkaa ja turkiksia.
Homo sapiensin levittäytymisen myötä tulivat käyttöön nuolenkärjet ja entistäkin kehittyneemmät säletyökalut ja uudet kapeat leikkaavat terät. Uusissa terätyypeissä, joita kutsutaan mikroliittityökaluiksi, on entistä enemmän, entistä säännöllisempiä teräviä iskennäisiä tarkkaan asetettu kiinni luu- tai puupohjaan, niin että jopa sirppi voitiin rakentaa tällä tekniikalla. 

Myöhäisneoliittisia kivitalttoja

Maatalouden synty loi uuden tekniikan, jossa ensin ydinkivi muokattiin iskemällä haluttuun aihioon, ja sitten muotoiltiin se loppuun hiomalla. Tällä tavoin valmistettuja esineitä oli jo jonkin verran keräilijämetsästäjillä, mutta varsinainen tarve niille ilmeni vasta varhaisessa maataloudessa, ja ne levisivät rinnan maanviljelyksen kanssa. Australiasta on löydetty 20 000 vuotta vanha hiottukirves, mutta muualla vanhimmat ovat puolta nuorempia.
Mielenkiintoista on sekin, että työkalut ovat useimmiten oikeakätiselle tehtyjä. Tästä saattaa löytyä linkki siihen, että työkalujen kehitys ja käyttö olisi kytketty aivojen kehitykseen, koska vasen puoli vastaa pääosin puheesta, ja ohjaa myös oikeaa puolta kehosta.
Tämä yhteys on voinut vaikuttaa siihen, miten ihminen käsittelee kieltä tai miten muodostamme käsitteellistä ajattelua.

Petjan aikakirjat 1.6 -Peruskäsitteiden pariin.

Ihmisen kehitystä voi seurata erilaisista lähteistä. Löytyvistä luista, hampaista ja työkaluista, ja genomista, tutkimalla mitä yhteistä meillä on, ja kuinka kauan sitten muutos on tapahtunut.
Viimeksi kerroin sivapithecuksen hampaista, miten kulmahampaat kertovat sen ruokavaliosta, ja miten siitä voidaan päätellä sen ilmeisesti käyttäneen työkaluja.
Ilmeisesti. Minä en tiedä, mutta oletan nyt tämän olevan näin. 

Mutta miten tämä on käsitettävä? Tietysti, jotta tehtäisiin työkaluja, pitää olla jonkinlainen käsitys siitä, että tulevaisuudessa on tilanne, johon voidaan varustautua käsillä olevalla työkalulla, joka esikäsitelty jollakin tavoin tarkoitukseen sopivaksi, joten on oltava ennakkoon käsitys siitä, millainen tämä käsityökalu on, jonka valmistamme omin pikkukätösin. 
Käsi.

Työkalun valmistamiseen tarvitaan kättä ja kädentaitoja, paviaani!
Paviaani liikkuu pääosin neljällä raajalla, mutta sillä on, kuten kädellisellä kuuluu kädet, joilla tarttua, sen tarttumaote ei ole kovin kehittynyt, mutta sillä on on se. Metkaa muutoin on, että puissa liikkuvilla apinoilla, ja näin olen ymmärtänyt, myös paviaaneilla peukalon heikoin lenkki, se on suhteessa heikompi kuin muut sormet, verrattuna ihmisen käteen.
Kun tultiin puusta alas, ensin mentiin maassa neljällä raajalla, mutta kun kuivan kauden, joka kesti jotakin, mitä se nyt kesti, 20 000 tai 2000 000 vuotta, niin metsät vähenivät.
Jos väliin nousi ylös, persiilleen, tai vaikka seisomaan, näki missä se kissi on, joka syö meidät heti kohta, jos ei ehditä ensin sille oksalle, jolle se ei tule perässä.
Ja sitten meillä on tuo käsi.
Sillä voidaan vaikka kantaa evästä.
Jos vaikka kävelee kaksin käsin, voi kantaa kaksi kertaa enemmän.
Eikös olekin kätevää.

 

Simpanssien tai muiden ihmisapinoitten käsi on huomattavasti kehittyneempi kuin paviaanin, mutta siltikään se ei ole niin hienoliikkeinen kuin ihmisen käsi, se ei kykene pinsettiotteeseen.

Mutta jossakin siellä välissä oli käsi, joka pystyi tarttumaan kiveen ja lyömään sillä toisesta kivestä palan.

Käsittänette miten kouriin tuntuva asia se oikeasti on?